Minkälainen on elämässään paljon kokenut ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä jotain vaikeuksia kohtaamaa joutunut.

Mutta ihminen joka tekee tällaisesta asiasta identiteettinsä - niinkuin esim. jotkut alkoholistit puhuvat entisestä alkoholismistaan vielä 10v jälkeen - eivät ole terveitä.

Tervehtymiseen kuuluu se, että ne ikävät asiat jättää myös taakseen. Palaa elämään normaalia elämää. 

Pysytelkää erossa näistä, jotka puhuvat menneiden tragedioista, he ovat ihan yhtä ongelmaisia kuin nämä nykyhetken draamailijat.

Tunnen kolmekymppisen naisen joka on jäänyt kouluikäisenä orvoksi mutta elää vielä nykyäänkin tätä orpolapsen identiteettiä. Vähättelee toisten kokemuksia ja draamailee omillaan. Ei voi sietää äitienpäivää eikä joulua.

Kaipaa vanhempiaan.

Voi olla, mutta surkeaa, jos siitä on tullut identiteetti, eikä osaa esimerkiksi tuntea kiitollisuutta nykyhetkestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudesta aikuisuuteen kestänyt fyysinen ja henkinen väkivalta kotona. Koulussa ulkonäköön kohdistuvaa pilkkaa, ja ulossulkemista. Työpaikkakiusaamista aikuisena työelämässä. Seksuaalinen hyväksikäyttö lapsena.

Eikö elämässäsi ole tapahtunut mitään hyvää? Etkö ole kokenut mitään onnellisia asioita? Silloin kokemuksesi on ollut aika yksipuolisesti vai  negatiivisia. Voisi sano, että olet kokenut kovia. Se on kuvaavampi ja todenmukaisempi määritelmä kuin paljon. 

1. viesti kuvasti pelkästään huonoja kokemuksia. Mistä hyvästä niin paljon yläpeukkuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ihmisen joka menetti tsunamissa koko perheensä.

Voi kyynel.

Alaikäisten asiat hoiti sosiaaliviranomaiset ja kaikki varmasti pääsivät läheisten tai sosiaaliviranomaisten huomaan. Aikuiset taas saivat todennäköisimmin apua läheisiltään sekä yhteiskunnalta.

Hae apua!

Joku kommentoi, että vaikeuksia kokenut osaisi laittaa asiat perspektiiviin. Joskus tästä voi tulla myös rasite, jos vastoinkäymisiä kokenut alkaa vertailla kaikkea muuta elämää ja myös muiden kokemuksia omiinsa. Lähipiirissäni on ihminen jonka mielestä ketään ei saisi harmittaa mikään koska hänellä on aikoinaan ollut vaikeaa, eräänlaista toksista toimintaa. Että eihän nyt sulla voi olla mitään hätää, mähän selvisin paljon vaikeammasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ihmisen joka menetti tsunamissa koko perheensä.

Silloin tsunamin aikaan oli joku tilaisuus, missä mietittiin näitä tukitoimia, niin siellä oltiin sitä mieltä, että tsunamin kokeneiden pitää ehdottomasti saada parhaat mahdolliset psykologit.

Ihmettelin, että eikö tuon pitäisi olla aika itsestäänselvyys, ja ihan kaikille vastoinkäymisiä kokeneille ja läheisiään menettäneille? Miksi ihmeessä nimenomaan tsunamin kokeneiden pitäisi saada parhaat psykologit?

Tsunamissa perheensä menettäneet voivat ajatella, että heillä oli hyvä perhe, oltiin ihanalla lomamatkalla jne. Mutta mitä voi ajatella perheensä perhesurman takia menettänyt? Siinä on ihan erilaisia kysymyksiä.

Mitä vit-tua just luin 😳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ihmisen joka menetti tsunamissa koko perheensä.

Silloin tsunamin aikaan oli joku tilaisuus, missä mietittiin näitä tukitoimia, niin siellä oltiin sitä mieltä, että tsunamin kokeneiden pitää ehdottomasti saada parhaat mahdolliset psykologit.

Ihmettelin, että eikö tuon pitäisi olla aika itsestäänselvyys, ja ihan kaikille vastoinkäymisiä kokeneille ja läheisiään menettäneille? Miksi ihmeessä nimenomaan tsunamin kokeneiden pitäisi saada parhaat psykologit?

Tsunamissa perheensä menettäneet voivat ajatella, että heillä oli hyvä perhe, oltiin ihanalla lomamatkalla jne. Mutta mitä voi ajatella perheensä perhesurman takia menettänyt? Siinä on ihan erilaisia kysymyksiä.

Aivan käsittämättömiä ajatuksia 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ihmisen joka menetti tsunamissa koko perheensä.

Voi kyynel.

Alaikäisten asiat hoiti sosiaaliviranomaiset ja kaikki varmasti pääsivät läheisten tai sosiaaliviranomaisten huomaan. Aikuiset taas saivat todennäköisimmin apua läheisiltään sekä yhteiskunnalta.

Hae apua!

Eikö muka hoitanut? Ainakin aina mukaan sosiaaliviranomaisten tehtävänä on ottaa koppi orvoksi jääneen lapsen asioiden selvittämisestä. Kriisiavun tarjoaminen taas koskee kaiken ikäisiä ja sitähän esimerkiksi kriisikeskus, kotikunnat ja spr tarjosivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ihmisen joka menetti tsunamissa koko perheensä.

Silloin tsunamin aikaan oli joku tilaisuus, missä mietittiin näitä tukitoimia, niin siellä oltiin sitä mieltä, että tsunamin kokeneiden pitää ehdottomasti saada parhaat mahdolliset psykologit.

Ihmettelin, että eikö tuon pitäisi olla aika itsestäänselvyys, ja ihan kaikille vastoinkäymisiä kokeneille ja läheisiään menettäneille? Miksi ihmeessä nimenomaan tsunamin kokeneiden pitäisi saada parhaat psykologit?

Tsunamissa perheensä menettäneet voivat ajatella, että heillä oli hyvä perhe, oltiin ihanalla lomamatkalla jne. Mutta mitä voi ajatella perheensä perhesurman takia menettänyt? Siinä on ihan erilaisia kysymyksiä.

Aivan käsittämättömiä ajatuksia 

Minä ainakin ymmärrän tuon oikein hyvin. Tsunamissa perheensä menettäneelle jää viimeisiksi mielikuvaksi todennäköisemmin hyvä ja onnellinen kuva ja tunne. Siitä ei voi syyttää ketään koska se oli luonnononnettumuus.

Perhesurmassa läheisensä menettänyt taas joutuu käymään läpi paljon laajemman tunneskaalan ja syvempiä kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ihmisen joka menetti tsunamissa koko perheensä.

Silloin tsunamin aikaan oli joku tilaisuus, missä mietittiin näitä tukitoimia, niin siellä oltiin sitä mieltä, että tsunamin kokeneiden pitää ehdottomasti saada parhaat mahdolliset psykologit.

Ihmettelin, että eikö tuon pitäisi olla aika itsestäänselvyys, ja ihan kaikille vastoinkäymisiä kokeneille ja läheisiään menettäneille? Miksi ihmeessä nimenomaan tsunamin kokeneiden pitäisi saada parhaat psykologit?

Kuulostaa oudolta. Ei se tsunamissa vaikka vanhempansa menettänyt kaipaa niitä vanhempiaan yhtään enempää kuin kukaan toinenkaan lapsi.

Ei tulisi väheksyä toisten tuntemuksia. Ei kait se sullakaan tunnu missään, kun yksi lapsistasi kuolee. Toivottavasti vielä se, jota vähiten rakastat.

Saanu paljon pillua..on sitten vertailupohjaa...ja kokemusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan lapsuus päihdeperheessä, väkivaltaiset miehet ja lapsen kuolema. Oikeastaan en oo kokenut mitään hyviä asioita paitsi lasten syntymät. 

Mutta eikö tuossa ole jo aika hyvä asia? Olet saanut kokea lasten syntymät ja olla vanhempi.

Mikään ei sulle kelpaa! 

"Ei tulisi väheksyä toisten tuntemuksia. Ei kait se sullakaan tunnu missään, kun yksi lapsistasi kuolee. Toivottavasti vielä se, jota vähiten rakastat."

Eihän kukaan väheksynytkään.

Se olisi väheksymistä jos yrittäisi väittää, että tsunamissa vanhempansa menettänyt kaipaisi vanhempaansa enemmän kuin esimerkiksi tapaturmaisesti vanhempansa menettänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ihmisen joka menetti tsunamissa koko perheensä.

Silloin tsunamin aikaan oli joku tilaisuus, missä mietittiin näitä tukitoimia, niin siellä oltiin sitä mieltä, että tsunamin kokeneiden pitää ehdottomasti saada parhaat mahdolliset psykologit.

Ihmettelin, että eikö tuon pitäisi olla aika itsestäänselvyys, ja ihan kaikille vastoinkäymisiä kokeneille ja läheisiään menettäneille? Miksi ihmeessä nimenomaan tsunamin kokeneiden pitäisi saada parhaat psykologit?

Kuulostaa oudolta. Ei se tsunamissa vaikka vanhempansa menettänyt kaipaa niitä vanhempiaan yhtään enempää kuin kukaan toinenkaan lapsi.

Tietysti kaipaa

Siis millä tavalla tai logiikalla

Pitäiskö sun ottaa tirsat?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ihmisen joka menetti tsunamissa koko perheensä.

Voi kyynel.

Alaikäisten asiat hoiti sosiaaliviranomaiset ja kaikki varmasti pääsivät läheisten tai sosiaaliviranomaisten huomaan. Aikuiset taas saivat todennäköisimmin apua läheisiltään sekä yhteiskunnalta.

Hae apua!

Eikö muka hoitanut? Ainakin aina mukaan sosiaaliviranomaisten tehtävänä on ottaa koppi orvoksi jääneen lapsen asioiden selvittämisestä. Kriisiavun tarjoaminen taas koskee kaiken ikäisiä ja sitähän esimerkiksi kriisikeskus, kotikunnat ja spr tarjosivat.

En minä siihen sitä sinun avun tarvetta huutanut! Pitääkö oikeesti selittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ihmisen joka menetti tsunamissa koko perheensä.

Silloin tsunamin aikaan oli joku tilaisuus, missä mietittiin näitä tukitoimia, niin siellä oltiin sitä mieltä, että tsunamin kokeneiden pitää ehdottomasti saada parhaat mahdolliset psykologit.

Ihmettelin, että eikö tuon pitäisi olla aika itsestäänselvyys, ja ihan kaikille vastoinkäymisiä kokeneille ja läheisiään menettäneille? Miksi ihmeessä nimenomaan tsunamin kokeneiden pitäisi saada parhaat psykologit?

Tsunamissa perheensä menettäneet voivat ajatella, että heillä oli hyvä perhe, oltiin ihanalla lomamatkalla jne. Mutta mitä voi ajatella perheensä perhesurman takia menettänyt? Siinä on ihan erilaisia kysymyksiä.

Ei saa-tana 😳 😂

Vierailija kirjoitti:

"Ei tulisi väheksyä toisten tuntemuksia. Ei kait se sullakaan tunnu missään, kun yksi lapsistasi kuolee. Toivottavasti vielä se, jota vähiten rakastat."

Eihän kukaan väheksynytkään.

Se olisi väheksymistä jos yrittäisi väittää, että tsunamissa vanhempansa menettänyt kaipaisi vanhempaansa enemmän kuin esimerkiksi tapaturmaisesti vanhempansa menettänyt.

Ei vit-tu 😂

Tuo perspektiivijuttu voi tosiaan kääntyä itseään vastaan jos ei sitä handlaa oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei tulisi väheksyä toisten tuntemuksia. Ei kait se sullakaan tunnu missään, kun yksi lapsistasi kuolee. Toivottavasti vielä se, jota vähiten rakastat."

Eihän kukaan väheksynytkään.

Se olisi väheksymistä jos yrittäisi väittää, että tsunamissa vanhempansa menettänyt kaipaisi vanhempaansa enemmän kuin esimerkiksi tapaturmaisesti vanhempansa menettänyt.

Ei vit-tu 😂

Niin?

Tämän tyyppiset keskustelut menee aina siihen, että aletaan kilpailemaan siitä kuka on kokenut eniten kaikkea pahaa. 

Kun oon tosiaan kokenut kovia niin musta se on tehnyt tosi kylmän, mikään ei tunnu missään enää. En esim kykene enää itkemään