Lue keskustelun säännöt.
Rakastuin hyvin narsistiseen henkilöön. Tuntuu, että rakastan häntä edelleen vaikka erosta on jo pitkä aika. Ymmärtääkö kukaan?
03.10.2024 |
Tarina on varmasti monelle tuttu, joka on kokenut narsismia lähellään.
Eli alkuun kaikki oli valtavan upeaa. Lahjoja, matkoja, hellyyttä, upeaa seksiä, "me kaksi vastaan maailma" - tyyppinen lataus ja liian hyvää ollakseen totta. Mies halusi sitoutua nopeasti ja kertoi olevansa hyvin rakastunut minuun jo lyhyessä ajassa.
Paljon redflageja joita en kuunnellut. Muutimme nopeasti yhteen. Sitten tuli manipulointia, herjaamista, nöyryytystä ja tunteideni väheksymistä. Lopulta tietenkin väkivalta fyysisesti joka oli joko minun kuvitelmaa tai olin liian herkkä, tai ei muistanut sellaista.
Lopulta hajosi pää ja masennuin todella syvästi. En päässyt irti ja suhde oli yhtä vuoristorataa, on-offia.
Koko suhde oli kaikkea korkealentoista. Todella ihanaa ja todella kamalaa.
Nyt erosta alkaa olemaan jo 2 vuotta. Edelleen minusta tuntuu, että rakastan ja kaipaan hänessä jotain. Jokin yhteys meillä oli vaikka olikin myrskyisää.
Samaan aikaan en missään nimessä haluaisi häntä takaisin jos tulisi vielä kummittelemaan. En edes koskea koko ihmiseen tai nähdä tietenkään.
Kuitenkin se jokin osa hänestä oli sellainen jonka kohtaamisesta olen hyvin onnellinen ja rakastan sitä puolta. Tiedä oliko se illuusiota vai osittain aitoakin.
Onko tämä väärin? Tai onko minussa jotain vikaa?
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohda koko juttu ja siirry eteenpäin.
Oikea vastaus: sinussa on jotain vikaa.
Ihan saman olen käynyt läpi. Suurimmaksi osaksi olen helpottunut, mutta välillä myös ikävöin. Siis niitä pieniä hyviä hetkiä. Kai on ihan luonnollista välillä kaivata ihmistä, jonka kanssa on pitkään ollut. Olkoon hän kuinka hirveä hyvänsä. Etenkin kun narsistin kanssa ei voi erota normaalisti, vaan ero täytyy hoitaa kertarykäyksellä. Normaalit keskustelut jää käymättä, koska narsisti ei sellaiseen kykene.
Itselläni eteenpäinmenoon on auttanut uudet ihmissuhteet. Mitä enemmän tapaan "normaaleja" ihmisiä, sitä enemmän ymmärrän, kuinka sairaassa suhteessa olinkaan.
Muista aina, että kaikki hyvät hetket oli manipulointia ja hyökkäys aivokemioitasi kohtaan tarkoituksena aiheuttaa sinulle kemiallinen riippuvuus häneen. Hän ei ole ikinä välittänyt sinusta millään tavalla, hän ei ole ikinä oikeasti kokenut niitä tunteita mitä sinulle sanoi ja esitti, kaikki oli valetta. Vain sinä yksin koit ne tunteet, mies ei kokenut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan saman olen käynyt läpi. Suurimmaksi osaksi olen helpottunut, mutta välillä myös ikävöin. Siis niitä pieniä hyviä hetkiä. Kai on ihan luonnollista välillä kaivata ihmistä, jonka kanssa on pitkään ollut. Olkoon hän kuinka hirveä hyvänsä. Etenkin kun narsistin kanssa ei voi erota normaalisti, vaan ero täytyy hoitaa kertarykäyksellä. Normaalit keskustelut jää käymättä, koska narsisti ei sellaiseen kykene.
Itselläni eteenpäinmenoon on auttanut uudet ihmissuhteet. Mitä enemmän tapaan "normaaleja" ihmisiä, sitä enemmän ymmärrän, kuinka sairaassa suhteessa olinkaan.
Juuri näin.
En kaipaa sitä suhdetta sellaisenaan, en missään nimessä voisi olla häneen yhteydessä. Silti siinä oli sellaisia asioita, joita en ole kokenut aiemmin ja jopa oikeasti tunsin vahvaa yhteyttä ja intohimoa häneen. Oli se sitten hänen puoleltaan valetta tai ei niin kyllä se oli merkittävää itselle.
Sekin juuri, ettei sitten ero edes lopulta tapahtunut mitenkään normaalisti tai asiallisesti. Hän oikeastaan meni heti uuteen suhteeseen ja muutamassa kuukaudessa naimisiin. Se oli shokki ja sai minut voimaan pahoin myös enkä itsekään osannut hoitaa enää asioita normaalisti. Halusin tuoda omat peitellyt tunteeni esiin ja kertoa suoraan miltä kaikki on tuntunut. Minusta tehtiin sitten se hullu ex.
Ei se mitään. Ymmärrän kaiken sen.
Edelleen sitä kai toivoo jotain neutraalia onnellista loppua, että saa sen pisteen iin päälle mutta ei sitä tietenkään tapahdu. Kaikki vain loppui ja hän jatkoi elämäänsä kuin ei mitään.
Hyväkin tavallaan niin mutta kyllä sitä vähän orvoksi jäi. Nykyään minä voin hyvin ja olen vahva, onnellinenkin. Nämä kuitenkin välillä kummittelevat mielessä, onneksi ei kovin usein nykyään.
Ap
Ehkä nimenomaan esitti, eli näytteli kuten näyttelijä. Tietoisena siitä, että tällaista roolia kuuluu esittää silloin, kun haluaa tehdä toiseen vaikutuksen. Mutta tunnetasolla ei kokenut mitään. Kylmä ja kuollut. Vähän kuin olisi pelannut tietokonepeliä: Tavoitteena saada toinen omakseen. Kun se onnistui, peli oli pelattu. Palkinto ei ollut enää millään tavalla kiinnostava. Kun mitään aitoa tunnetta ei ollut koskaan ollutkaan (seksuaalinen himo ei ole aito tunne siinä mielessä), pelistä saatu palkinto muuttui ärsyttäväksi taakaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pisteenä iin päälle ja onnellisena loppuna en tarkota siis suhdetta häneen kumppanina vaan, että olisi tapahtunut se asiallinen keskustelu jossa erotaan kunnioittaen toista. Sitä ei tapahtunut eikä tietenkään tapahdu.
Jäin jollain tasolla kiinni johonkin tunteeseen hänessä. Mutta koko ajan olen mennyt eteenpäin ja edistyn. En ole huolissani mutta välillä ikävöin jotain asioita. Ap
Pöhkö, ole onnellinen, että pääsit tyypistä eroon ja vielä hengissä! Liian monta esimerkkiä siitä, että kun alistettu lopultakin kasvattaa selkärangan ja yrittää irtautua, narsisti ottaa ja tappaa hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pöhkö, ole onnellinen, että pääsit tyypistä eroon ja vielä hengissä! Liian monta esimerkkiä siitä, että kun alistettu lopultakin kasvattaa selkärangan ja yrittää irtautua, narsisti ottaa ja tappaa hänet.
Olen onnellinen että pääsin eroon. Hyvin helpottunut ja järjellä ajateltuna kaikki on oikein hyvin.
Joitakin tunteita se kaikki kuitenkin jätti. Oli niin absurdia aikaa.
En koskaan pelännyt henkeni puolesta vaikka kertoi esimerkiksi yhteisellä souturetkellä keskellä järvellä mihin on ajatellut minut huk**ttaa ja muitakin vastaavia juttuja joskus kertoi, vitsillä niin sanotusti.
Jotain sellaista valtapeliä se oli. Jälkeenpäin ymmärtää kaiken olleen sairaampaa kun silloin pystyin ymmärtämään. Silti ne "hyvät" hetket kyllä iskostui vahvasti mieleen.
Edelleen, olen kyllä onnellinen nykyään. Tämä oma kaipuu välillä hämmentää vain. Ap
Rakastat pikemminkin kuvitelmaa siitä mitä haluaisit hänen olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänen oli pakko olla välillä niin kovin ihana, koska muuten et olisi jaksanut häntä, kun hän oli kamala. Se hurmaaminen oli osa manipulointia, jolla sinut sai koukkuun. Koko suhteen ajan sitten kaipaat sitä hurmosta takaisin ja teet kaikkesi että pääsette siihen taas. Totta kai kaipaat sitä koska kaipasit sitä jo suhteen aikana niin paljon. Ja hän sai sut tuntemaan maailman ihanimmaksi ihmiseksi. Se oli kuin joku haavekuva. Normaalin ihmisen ei tarvitse teeskennellä hyperihanaa ja hurmata toista, koska hän tietää riittävänsä itsenään, eikä muutu välillä hirviöksi. Se ihanuus ei ollut todellista koska sitä piti seurata aina romahdus.
Mulla sama kokemus. Elämäni parhaat ja myös kamalimmat hetket olen kokenut narsistin kanssa. En koskaan tule enää kokemaan samaa (toivottavasti). Ja se surettaa.
Juuri viime yönä näin unta, että annoin anteeksi. Erosta 2 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on lupa surra suhteen ja rakkauden menetystä, vaikka suhde ei ollutkaan hyväksi. Ota surulle aikaa ja tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nimenomaan esitti, eli näytteli kuten näyttelijä. Tietoisena siitä, että tällaista roolia kuuluu esittää silloin, kun haluaa tehdä toiseen vaikutuksen. Mutta tunnetasolla ei kokenut mitään. Kylmä ja kuollut. Vähän kuin olisi pelannut tietokonepeliä: Tavoitteena saada toinen omakseen. Kun se onnistui, peli oli pelattu. Palkinto ei ollut enää millään tavalla kiinnostava. Kun mitään aitoa tunnetta ei ollut koskaan ollutkaan (seksuaalinen himo ei ole aito tunne siinä mielessä), pelistä saatu palkinto muuttui ärsyttäväksi taakaksi.
Olipa kylmäävä, mutta hyvä vertauskuva.
Varsinkin tämä:
"pelistä saatu palkinto muuttui ärsyttäväksi taakaksi"
Ymmärrän. Mulla kaksi tai useampi tuon tyyppistä ex miestä. Tosin yksi heistä on sitä mieltä että mä oli narsku. No mene ja tiedä. Sanoisin että kaikissa on jonkun verran piirteitä ja miehet nyt usein on luonnostaan kun itsekkäitä. Vai miksi Afrikassa keskitytään Naisten kouluttamiseen!
Niinpä niin...
Tuleeko kaikilla muilla normaalit asialliset viestit, missä ei ole mitään kyseenalaisia sanojakaan läpi, ja julkaistaan nomaalisti, vai miksihän mun viestit blokataan...?
Vierailija kirjoitti:
Sulla on lupa surra suhteen ja rakkauden menetystä, vaikka suhde ei ollutkaan hyväksi. Ota surulle aikaa ja tilaa.
Kiitos, lämmittävä kommentti
(ei ap)
ylös