Onko pikkumaista jättää ystävän häät väliin katkeruuden vuoksi?

Miksi naimisiinmeno on sinulle tärkeää? Mitä se sinulle merkitsee? Mitä mielikuvia, tunteita, toiveita yms. olet siihen liittänyt? Ovatko ne sellaisia, mitkä eivät voi muuten toteutua? Ovatko ne realistisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järjetöntä kateutta. Miten ystäväsi on syyllinen tilanteeseesi ja miksi menisit ystäväsi häihin itkemään? Ei se nyt niin vaikeaa ole iloita toisen puolesta. Vähän päätä pois sieltä omasta peräreijästä. Ja jos haluat muuttaa elämääsi, niin sinun pitää olla aktiivinen toimija.

Ystävä ei ole millään tavalla syyllinen tilanteeseeni, mutta en voi luvata ettei pettymys ja suru silti ota vallan. Voin jokseenkin peitellä sitä mutta lopulta se varmasti näkyy naamastani. En ole mitenkään ylpeä asiasta mutta se on arka paikka. AP

Ei tarvitse olla kateellinen luonne että noin käy. Siinä voi purkautua ihan puhdas suru ja ahdistus omasta tilanteesta ilman mitään kadehtimisia, johon kuitenkin liittyy ärtymys siitä, että toinen on jotenkin ansiottomasti saanut onnen joka minulta puuttuu. Kateus on vihamieltä. 

Ymmärrän aapeen pelon. Itse jouduin naapurin yllätyshäihin tilanteessa, jossa oma miesystävä oli vetänyt avioliittopuheensa takaisin ja esittänyt vienosti, että eiköhän se nykyaikana avoliitto riittäisi. Kylläpä itkin. Onneksi naapuri näytti ottavan ne ilonkyyneleinä, eihän hän ehtinyt naamaani sen pitempään tarkkailla siellä halausjonossa. Jouduin todella taistelemaan pysyäkseni kasassa. 

Ollaan vielä yhdessä muuten ja on eletty yhdessä vaikeita aikoja läpi, kuolemaa ja talousvaikeuksia. Ja nyt kun on seesteisempi vaihe, minä totesin että yhtälö ei edelleenkään toimi, katkeruuteni lisääntyy samalla kun hän ei ymmärrä, miksi etäännymme. Otin asian puheeksi, ja hän joutui ensimmäistä kertaa pohtimaan omaa osuuttaan tilanteeseen. Hänelle kun asia oli kaavamaisesti niin, että hänhän oli oikeassa, en oikein vissiin pidä hänestä. No en ihan täysin voikaan häntä arvostaa, kun hän on niin selvästi laittanut oman napansa edelle. Nyt hän ei voi enää välttää ymmärtämästä minun logiikkaani, jonka mukaan hänen sitoutumattomuutensa vieraannuttaa minut ja laskee arvostustani häntä kohtaan, ja nimenomaan olemme yhdessä enää lähinnä siksi, että kuitenkin pidän hänestä. Mutta se pitäminenkin kärsii jos arvostukseni kääntyy miinusmerkkiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan validi terveydellinen syy jäädä pois tilaisuudesta, kun kärsii masennuksesta ja ahdistuksesta.

Enpä tiedä. Häihin on kuitenkin aikaa varautua. 

Ai että hän paranisi masennuksesta ja ahdistuksesta häihin mennessä? Hän alkaa parantua, kun löytää omanarvontunnon jättää nykyinen "mies".

Vierailija kirjoitti:

Jos olet katkera miehellesi, miksi ystäväsi pitäisi siitä kärsiä?

Kärsiikö ystävä nyt sitten siitä, että ap keksii olevansa silloin vaikka vatsataudissa? Oikeaa syytä en itse menisi tuossa tilanteessa kertomaan.

Ja sinällään ymmärrän tuon tunteen. Kun itsellä tuntuu olevan vastoinkäymisiä ihan koko ajan, eikä mikään näytä voivan omalla kohdallani onnistua tai mennä hyvin. Niin tarpeeksi pitkään kun sitä jatkuu, voi ne muiden onnistumiset muistuttaa siitä mistä itse jää paitsi. Ja pahaa mieltä se enemmänkin itselläni on kuin kateutta.

No on tässä tapauksessa pikkumaista, ja kertoo siitä, että keskityt aivan vääriin asioihin. Ymmäräisin hyvin, jos kyseessä olisi esim. ristiäisistä poisjäänti lapsettomuuden surun vuoksi.