Lue keskustelun säännöt.
Onko pikkumaista jättää ystävän häät väliin katkeruuden vuoksi?
02.10.2024 |
En ole millään tavalla katkera ystävääni kohtaan joka on maailman ihanin ihminen ja erittäin hyväntahtoinen. Nyt kuitenkin hääkutsun pudottua postilaatikkoon häihin osallistuminen on aiheuttanut todella suuria katkeruuden tunteita.
Tämä ei siis ole trolli tai provo vaan tilanteeni on se että ystäväni on ollut yhdessä pari vuotta miehensä kanssa joka kosi romanttisin soidinmenoin ja ensivuonna edessä olisi kauniit hääjuhlat hienoissa puitteissa. En vain tiedä miten voisin osallistua noihin juhliin ja laittaa omat tunteeni täysin syrjään vaikka miten yrittäisin ja tietysti tuo on ystäväni tärkeä päivä. Olen tilanteessa jossa yhtä on pidetty lähemmäs 10 vuotta ja avioliittopuheet mies on joko ohittanut, sivuuttanut tai kätevästi unohtanut vaikka muunlaisia elämän isoja yhteisiä hankintoja ja sopimuksia onkin allekirjoitettu.
Pelkään että olisin häissä yhtä itkua vaikka mitä tekisin ja vaikka olen aidosti iloinen ystävän puolesta. :(
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Tuolle kateudelle kannattaa tehdä jotain.
Tämä. Säälittävää. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin katkeruuteen kovasti taipuvainen ja altis, niin itse olisin saattanut ja voinut katkeroitua siitä, että henkilö, jonka luulin olevani ystäväni jätti minut kutsumatta häihinsä. - Polttareihinsentään pääsin (Varmaan osaksi siksi, että kustansin niistä huomattava osan). Enemmän kuin se, että en saanut hääktusua minua kiukutti ja suututti vastailla joidenkin uteliaiden kysymyksiin siitä, että miksi en ollt X;ja ja Y:n häissä. Ja kuulla kuinka ihanta ja mahtavat juhlat olivat olleet. - Siinä sitten tasapainoili, että oliko lojaali hänelle, jota oli pitänyt ystävänäni vai totesin vain viileästi, että kun en saanut kutsua, enkä osannut ajatella esimerkiksi niin, että polttareihin osallistumine ja osaksu maksaminen olisivat olleet "se" kutsu,
Häätouhu on nykyään aika lailla yliampuvaa. Muistelen usein pariskuntaa, joka meni naimisiin ihan vaan maistraatissa, kahden todistajan läsnäollessa. Ja siitä on aikaa jo vuosikymmeniä.
Kyseessä on tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli tällainen maistraatissa naimisiin mennyt uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli luultavasti alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä saanutkaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Olet niin pikkumainen ja kateellinen että sinun on ehdottomasti parempi olla menemättä ystäväsi häihin ja lopettaa ystävyys muutemmin. Hanki sellaisia ystäviä joiden yläpuolella olet.
Jätä miehesi, koska hän aiheuttaa sinulle masennusta ja pilaa elämäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta häät ja hautajaiset ovat juhlia, joihin pitäisi oikeasti yrittää mennä mikäli kutsun saa. En itse oikein viihdy häissä, mutta yritän silti löytää sen juhlamielen aina kun minut kutsutaan. Kannattaa miettiä tarkkaan, onko tuo sinun epämukavuutesi kuitenkin jotain mistä voisit päästä yli tai minkä kanssa voisit elää sen yhden päivän.
Tuo on ihan validi terveydellinen syy jäädä pois tilaisuudesta, kun kärsii masennuksesta ja ahdistuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häissä on ihan sallitua itkeä ja olla tunteellinen, eli mene vaan jos haluat. Itse itken aina kaikkien puolituttujenkin häissä vaikkei minulla ole mitään traumoja tms ja olen itsekin ollut naimisissa jo lähes 20 vuotta.
On todella pikkumaista. Mutta älä silti mene pilaamaan toisen häitä jos jo etukäteen tiedät ettet osaa käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No omaa saamattomuutta kun olet katsellut tuota ukkoa joka ei sinuun sitoudu.
ilmoita sille että ero vai naimisiin meno
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan validi terveydellinen syy jäädä pois tilaisuudesta, kun kärsii masennuksesta ja ahdistuksesta.
Enpä tiedä. Häihin on kuitenkin aikaa varautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VMP. Et sä mikään ystävä ole vaan ilkeä ja katkera ihminen. Kasva aikuiseksi.
Sinun ei tarvitse päättää juuri nyt otatko osaa häihin vaiko et. Olettaisin, että aikaa on vielä miettiä vastaustasi?
En pidä sinua pikkumaisena, kateellisena, hankalana ystävänä, sillä mitä muille ihmisille tapahtuu se tuntuu myös meissä. Vertaamme herkästi itseämme siihen, mitä toinen tekee ja elämäänsäsaa. Ei siinä ole mitään väärää. Tottakai miettii haluanko itse samaa, olenko kaivannut samaa ja se, miten muut asioitaan kertovat /hehkuttavat sekin saa miettimään osaanko itse etsiä elämääni samaa onnea tai iloa.
Suosittelen, että anna tunteesi nyt tulla urakalla ulos. Raivoa, itke, kiroa, potki lempinalleasi, huuda metsässä, tee kavreisi naamasta tikkataulu, juo perskännit, hauku urakalla selän takana luotettavalle ihmiselle,mutta se että annat itsesi tuntea ja sitten tunteen laantua tekee ihmeen hyvää. Sen jälkeen mieti haluatko ottaa osaa häihin. Todennäköisesti otat osaa, koska sait purettua pahaa oloasi pois. Jää tilaa olla iloinenkin.
P.S. Negatiivinen tunne ei ole paha asia silloin, kun itse kohtaat sen, teet sille jotakin ja vältät vahingoittamasta muita. Jos koet, ettet kykene olemaan häissä et vain mene. Teet ison palveluksen silloin kaikille, myös itsellesi, että säästät muut ahdistukseltasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eikai se ole ystäväsi vika, jos oma tilanteensi ei etene.
En näe mitään syytä miksi et menisi juhliin, jos tuo on sinusta oikea ystävä. Itse en ainakaan ystävänä arvostaisi että minulle läheinen ystävä jättää minulle tärkeän päivän väliin ihan vaan sen takia, ettei ole itse naimisissa!
Minä taas en haluaisi, että joku tulee juhliini vain siksi, että haluaa "ilahduttaa" minua tai jotenkin osallistua. Haluaisin, että juhliini tullaan siksi, että halutaan tulla, eikä mistään muusta syystä.
Toisia varten elävät ihmiset tunnistaa ahdistuneesta ilmeestä kaikkien niiden toisten naamalla. Ja se, että menee juhliin, joihin ei tahdo mennä, on juuri tuollaista sairasta marttyyriasennetta ja toisia varten elämistä.
Muutenkin olen sitä mieltä, että ihan mikä hyvänsä syy olla menemättä häihin on validi. Häillä on nykyään vähänlaisesti merkitystä, kun yleensä asutaankin jo yhdessä jne. Vihkiminenkin on käytännössä vain juridinen muodollisuus, vaikka kirkossa tapahtuisikin, kun kumpikaan vihkiparista tuskin edes uskoo Jumalaan. Joten nykyaikaiset isot häät ovat oikeastaan aika tyhmiä, kun avioliitto sinänsä ei merkitse kummallekaan oikein mitään.
Minun häistäni jäi pois mm. yksi serkkuni, koska oli itse juuri eroamassa, ja sitten paras ystäväni, joka oli myös eronnut joku aika sitten eikä siksi tahtonut häihin. Toinen serkku oli kanssa justiin eronnut mutta halusi tuoda kahden päivän varoitusajalla uuden naisystävänsä. Kaikki tämä oli minulle ihan ok. (ja häät meillä oli koska mies tahtoi, itse olisin vain halunnut käydä ruokatunnilla maistraatissa.)
Koita muuten ap, jos saisit miehen suostumaan naimisiinmenoon sillä, että ehdotat hiljaista siviilivihkimistä. Voi olla, että se ihan mielellään sitoutuisi sinuun, mutta nähtyään bridezilloja ei tahdo HÄITÄ.
Vierailija kirjoitti:
En menisi häihin, ellen aidosti haluaisi mennä. Elämässä on muutenkin ihan tarpeeksi tympeitä asioita.
En minäkään. Enkä mihinkään muihinkaan pakkojuhliin, edes hautajaisiin.
Ei ihmisellä ole mitään velvollisuutta osallistua toisten juhliin. Varsinkin kun niissä ei oikeasti edes ole sen "juhlakalun" kanssa: häissä morsiuspari on vain näytillä, ja hautajaisissa juhlakalu ei ole enää oikein seurustelevaisessa tilassa.
Näen tärkeitä ihmisiäni mieluummin kahden kesken, että voidaan rauhassa olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta häät ja hautajaiset ovat juhlia, joihin pitäisi oikeasti yrittää mennä mikäli kutsun saa. En itse oikein viihdy häissä, mutta yritän silti löytää sen juhlamielen aina kun minut kutsutaan. Kannattaa miettiä tarkkaan, onko tuo sinun epämukavuutesi kuitenkin jotain mistä voisit päästä yli tai minkä kanssa voisit elää sen yhden päivän.
Miksi? Haluaisitko itse juhliisi ihmisen, joka ei tahdo sinne, mutta väkisin yrittää löytää juhlamielen, koska on niin palkitsevaa leikkiä marttyyriä?
Varsinkin hautajaisiin väkisin osallistumista en ymmärrä, ei se vainaja tiedä oletko siellä vai et. Aika suuret on luulot itsestäsi, jos ajattelet, että juuri sinun läsnäolosi lohduttaa niitä lähiomaisia niin, että olisi kauhea menetys jos jäisit menemättä. Vainajaa voi kunnioittaa ihan itsekseen, hiljaa mielessään, jos sen kokee tarpeelliseksi.
Itse en mene koskaan hautajaisiin, koska en kuulu kirkkoonkaan enkä saa niistä peijaisista mitään. Enkä kyllä häihinkään, en oikein näe mitään järkeä isoissa hääjuhlissa kun yhdessä on asuttu vuosia ja lapset saattaa alttarille.
Vierailija kirjoitti:
No jätä väliin. Keksi joku meno, ei kai sen vaikeampaa, jos kerran tilanne on se, että menemällä vaan itkisit toisen iloisissa juhlissa.
Mutta mieti nyt tuota omaa parisuhdettasi. Jos tuollainen asia on noin suuri, eikä se kumppaniasi hetkauta, niin ehkä kannataa erota ja koettaa löytää joku, joka tuon suuren haaveesi toteuttaa?
Kannattaa myös varustautua siihen ettei löydy ketään. Sitten ei ole edes sitä parisuhdetta, mikä nyt on (jos se on tärkeää).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä kateutta. Miten ystäväsi on syyllinen tilanteeseesi ja miksi menisit ystäväsi häihin itkemään? Ei se nyt niin vaikeaa ole iloita toisen puolesta. Vähän päätä pois sieltä omasta peräreijästä. Ja jos haluat muuttaa elämääsi, niin sinun pitää olla aktiivinen toimija.
Ystävä ei ole millään tavalla syyllinen tilanteeseeni, mutta en voi luvata ettei pettymys ja suru silti ota vallan. Voin jokseenkin peitellä sitä mutta lopulta se varmasti näkyy naamastani. En ole mitenkään ylpeä asiasta mutta se on arka paikka. AP
No ystäväsi varmaan arvostaisi jos kertoisit jo nyt hyvissä ajoin hänelle tunteistasi ja että se ei liity mitenkään häneen jos sitten vetistelet koko hääjuhlan läpi.
Ystävien kanssa on kai tarkoitus kuitenkin jakaa niin elämän ilot kuin surutkin, eikö vain?
Avaudu ystävättärellesi ja pyydä häntä vielä harkitsemaan eikö avoliitto riittäisi.
Hyvä ap. Provoilu on varmasti mukava harrastus, mutta tarvitset vielä paljon harjoitusta äidinkielessä, tarinankerronnassa ja logiikassa.
Et ole lainkaan katkera mutta samaan aikaan hyvin katkera. Kutsu ensi vuonna [huom. sanaliitto, ei yhdyssana) pidettäviin häihin putoaa postilaatikkoon alkusyksystä.
Ja kosinta "romanttisin soidinmenoin" sai ainakin minut nauramaan ääneen.