Miksi jotkut haluaa väkisin pitää kiinni omasta näkemyksestään eikä usko edes faktoja?

Isäpuoleni oli suoraan sanoen ilkeä ja sairas. Ei pitänyt muita minkään arvoisina, mollasi pieniä, alle kouluikäisiä ja alakouluikäisiä lapsia ja kohteii väkivaltaisesti. Uhkaili itsemurhalla lasten kuullen ja syyllisti lapsia asioista mihin lapset ei edes voineet olla syyllisiä.

Isäpuolen jotkut sukulaiset ja tuttavat kuitenkin pitää häntä edelleen niin mukavana ja hienona ihmisenä, sellaisena kun hän oli heidän seurassaan muutaman kerran vuodessa. Eivät suostu uskomaan tämän tekoja, saati lasten kertomia asioita. Miksi jotkut haluaa elää niin kuplassa, etteivät usko mitään muuta kuin itse luomansa käsityksen?