Onko tämä tabu, vai voiko tällaisesta keskustella: en tunne fyysistä vetoa miesystävääni.
Olemme seurustelleet vuoden. Ihastuin mieheen todella nopeasti, koska meillä oli välittömästi hyvä henkinen yhteys, joka on syventynyt päivä päivältä. Miesystäväni on kaikkea sitä, mitä elämänkumppaniltani tahdon.
Paitsi fyysinen viehättävyys, koska mies ei yksinkertaisesti ole mielestäni hyvännäköinen.
En ala kuvailemaan häntä tässä, eikä se ole tarpeenkaan, koska pointti on se, etten fyysisesti viehäty hänestä.
Ja luulen, ettei hänkään varsinaisesti minusta.
Makuuhuoneessa meillä kuitenkin on (alusta asti tämäkin) synkannut ilmiömäisen hyvin ainakin minun elämäni kokemuksiin verraten, koska meillä on se syvä henkinen yhteys.
Enkä tiedä mitä ns. narisen, koska olen rakastunut mieheen sellaisenaan, ja hän minuun, mutta en voi olla välillä miettimättä, että onkohan tällainen asetelma tyypillistä ollenkaan.
Varmaan on, mutta saako asiasta puhua?
(Olemme molemmat 38-vuotiaita, jos sillä on väliä.)
Kiitos kaikista ajatuksista!
Kommentit (66)
Kyllä ne kauniitkin naamat alkavat läheltä katsottuna näyttämään rumilta aikansa katseltuaan. Se jos on vielä perustunut pelkkään fyysiseen vetovoimaan ei suhteen pituuudelle ole takeita.
Ihminen on monimutkainen sekoitus älyllisyyttä ja alkukantaisia viettejä. Erilaiset jutut voivat toimia eri pariskunnilla, mutta jos jotain puuttuu niin ei itseään voi loputtomiin huijata. Voi syntyä kaipuu siihen mitä uupuu.
Mulla oli tuollainen suhde nuoruudessani. Suhde sinänsä toimi oikein hyvin. onneksi se kuitenkin loppui, koska en tuntenut minkäänlaista vetoa häneen. Nyt on kymmeniä vuosia kulunut ja ihmettelen, miten pöhkö nuorena olinkaan. Olen jo pitkään osannut eritellä ne syyt, jotka esiivät vetovoiman. Ne eivät liity pelkästään ulkonäköön vaan enimmäkseen käytökseen.
Voihan ihminen olla erittäin hot vaikkei olisikaan varsinaisesti hyvännäköinen.
Itse en koe mieheni olevan minun tavallista tyyppiäni millään muotoa. Ei ole siis mistään kohtaa omaa silmääni viehättävä. On ylipainoa yms.
Mutta petipuuhat on ilotulitusta. Siinä se syy, että vaikka oltu erossa, koska luonteetkin toimii huonosti yksiin, pyydän hänet aina takaisin.
Jos mies ei ole sinulle fyysisesti MILLÄÄN tavalla viehättävä niin kyllä se alkaa jossain vaiheessa hiertämään.
Eli ainoa ongelma on, että haluat näyttelykelpoisen miehen? Kasvappa aikuiseksi.
Ei koskaan viehättänyt suuresti, mutta nykyään sekin on kadonnut, koska nurisee ulkonäkönsä luonnollisista asioista, joille ei voi mitään, ja asioista, joille voisi tehdä jotain muttei viitsi tehdä.
En ymmärrä. Jos ymmärrätte toisianne ja sängyssä pimppi kostuu sekä muna seisoo, niin missä ongelma? Ehkä se on ollut aikaisemmissa suhteessasi ongelma, että mies on ollut kuin kreikkalainen jumala, mutta siihen se on sitten jäänyt
Seurustelin tosi älykkään ja hauskan miehen kanssa. Alusta asti tietysti näin, että ei ole ulkonäöltään minun mieleeni, mutta jotenkin se luonnepuoli ratkaisi. Muutamien ei-hyvien asioiden ilmaannuttua (alkoholismi, mustasukkaisuus, besserwisseröinti ja muutama aika omituinen juttu) myös ulkonäöstä muodostui ylipääsemätön este. Jätin miehen.
Nyt olen naimisissa komean miehen kanssa. Hän on muidenkin silmään hyvännäköinen. En kuitenkaan halua häntä, enkä tunne enää minkäänlaista fyysistä vetoa. Syy tähän ei siis todellakaan ole hänen ulkomuodossaan tai eroottisissa taidoissaan, vaan siinä, että yhteytemme on katkennut. Hän on fiksu ja mukava ihminen, muiden(kin) mielestä, mutta emme kohtaa älyllisesti tai huumorintajun osalta. Vaikka hän onkin fiksu ja huumorintajuinen. Eikö olekin jännä juttu? :-\
Minulla on ollut huonoa seksiä komean kanssa ja hyvää seksiä vähemmän ulkoisesti komean kanssa. Toki toisinkin päin. Kaikkein tärkeintä minulle on fyysisen vetovoiman osalta tuoksu ja yhteneväiset mieltymykset seksin ja kosketuksen suhteen. Kummastakaan em. ei voi tinkiä tippakaan. Nämä on varmaan aika primitiivisiä viestejä omalta keholta, varsinkin se tuoksu. Ulkonäöllä ei lopulta ole siinä vähäisintäkään merkitystä. Parisuhdetta ajatellen henkinen yhteys on lisäksi korvaamattoman tärkeä elementti.
Tässä on muuten Tinderin perusongelma. Jengi svaippaa oikealle vain ulkonäön perusteella, huomioimatta tuoksua, eleitä yms. Tapaavat sitten hyvännäköisiä mutta itselleen sopimattomia tyyppejä. Moni sellainen joutuu vasuriin, jonka kanssa syttyisi kipinä jossain luonnollisessa kohtaamistilanteessa.
Voisin väittää, että ihmisten seksielämän laatu on tämän vuoksi keskimäärin heikentynyt.
En pitänyt miestäni tutustumisvaiheessa hyvännäköisenä, mutta meillä oli juuri tuo erittäin hyvä yhteys muuten. Nykyisin hän sitten onkin mielestäni hyvännäköinen, vaikkei hänen ulkonäkönsä ole muuttunut.
Sekopäistä pohdiskelua. Aika heikot on eväät, jos pitää odottaa että joku vie jalat alta. Hollywood on saanut ihmiset sekaisin ja heillä on epärealistisia odotuksia, jotka sitten kietovat heidät onnettomiksi.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on muuten Tinderin perusongelma. Jengi svaippaa oikealle vain ulkonäön perusteella, huomioimatta tuoksua, eleitä yms. Tapaavat sitten hyvännäköisiä mutta itselleen sopimattomia tyyppejä. Moni sellainen joutuu vasuriin, jonka kanssa syttyisi kipinä jossain luonnollisessa kohtaamistilanteessa.
Voisin väittää, että ihmisten seksielämän laatu on tämän vuoksi keskimäärin heikentynyt.
Ihan totta tämä! Olen treffannut tinderin kautta erittäin hyvännäköisiä, sanoisin että lähes mallitasoisia miehiä, mutta kaikista kuumin deittini oli ulkonäöltään rosoisempi - sellainen jota enemmistö ei ehkä pitäisi hyvännäköisenä. Tinderissä ohi menee varmasti paljon sellaisia joiden kanssa voisi synkata, ja vain siksi koska eivät ole kovin kuvauksellisia.
Vierailija kirjoitti:
Onko niin, että kaikki pitävät puolisoaan fyysisesti viehättävänä, vai niin, että asiasta ei haluta puhua?
ap
Alussa se viehättävyys tulee ihan muista asioista eli rakastunut näkee toisen paremman näköisenä kuin tämä todellisuudessa on.
Kyllähän pitkissäkin suhteissa usein seksi loppuu sen takia, että molemmat rupsahtaa fyysisesti eikä näytä enää siltä kumppanilta johon alunperin ihastui. Se on ehkä vähän huolestuttavaa jos jo noin suhteen alussa tuntuu tuolta.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olette vaan ystäviä, jos sitä fyysistä vetovoimaa ei ole. Tuo loppuu sitten ikävästi kun törmäät sellaiseen mieheen, joka vie jalat alta.
Jotkut meistä on vanhanaikaisesti naimisisissa ja se suhde kyllä kestää ihan kaikesta muusta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin tulee mieleen, että teillä on hyville asioille perustuva suhde. Mietin sitä, minkä syvimmältään koet puuttuvan siksi, että hän ei ole sinusta hyvännäköinen. Onko hän epämiellyttävän näköinen? Hävettääkö hän sinua muiden mielipiteitä ajatellen? Mitä jäät(te) vaille nykytilanteessa?
Oi, tänne tuli paljonkin vastauksia, kiitos niistä kaikista. Tässä oli monta kysymystä, joten vastaan näihin ihan yksitellen:
Jotain on ainakin puuttuvinaan siksi, että muistissani on tilanteita, joissa olen suorastaan himoinnut lyhytaikaisen ja silloisen kumppanini minun silmiini täydellistä vartaloa. Muistan hiveilleeni kyseisten miesten kasvoja ja katsoneeni heitä silmiin ns. palvovasti. Nämä kumppanit ovat olleet fyysisesti minun mielestäni todella hyvännäköisiä, jopa siinä määrin, että en tällaisena rumanlupsakkana tavisnaisena ole kokenut niin hyvännäköistä miestä ansaitsevani. Tuohon tunteeseen saatoin jäädä ikään kuin koukkuun, osa minusta kaipaa sitä.
Toisaalta juuri nämä miehet olivat kaikilta muilta osin suorastaan luotaantyöntävän huonoja.
Nykyinen kumppanini ei ole varsinaisesti epämiellyttävän näköinen, mutta ei komeakaan. Jonkun muun mielestä saattaa olla. Muiden mielipiteille en uhraa ajatustakaan, koska pelaan itse samassa liigassa: saatetaan tosiasiassa jopa olla ns. naimanaamat.
Nykytilanteesta puuttuu juuri se, mistä ensimmäissä vastauskappaleessa puhun. Joku koukkuun jäänyt osa minussa haluaisi palvoa kumppanin ulkokuorta yhtä paljon kuin palvon nykyisen kumppanini sisäpuolta.
Hyviä vastauksia teiltä kaikilta kerta kaikkiaan. Sain tästä pureskeltavaa.
ap
Tavallaan arvostan ap:ta rehellisyydestä, mutta toisaalta tämä on lähes yksi yhteen sitä, mistä netissä miehet juttelevat keskenään eli että nuorena paneskellaan alfamiesten kanssa ja sitten kun ei enää heille kelpaa niin otetaan joku luuseri beta-insinööri maksamaan viulut, muttei edelleenkään haluta seksiä hänen kanssaan.
Areenassa oli joku aika sitten Stacy Dooleyn seksidokkarisarja. Siinä yhdessä jaksossa oli SM-pariskunta. Nainen oli mallimittainen kaunotar, mies lyhyt, pulska ja naamastaankin erikoisen näköinen. Kuitenkin oli aivan selvää, että niillä oli aivan mieletön yhteys henkisesti, ja kumpikin oli onnellinen kun olivat löytäneet parinsa. (Niillä oli siis muuten ihan tavallinen ja tasa-arvoinen suhde, tykkäsivät vaan petihommissa leikkiä subdomhommeleita tai miten se sanotaankaan).
Mielenkiintoista on, että se mies oli minunkin mielestäni tosi karismaattinen, ja selvästi hyvin älykäs ja kumminkin HYVÄ ihminen. Pidin sitä ihan puoleensavetävänä, vaikka noin periaatteessa pidän vain hoikista urheilullisista miehistä. Sellaisesta vinttikoira-tyypistä.
Mutta joo, on lapsellista ajatella, että vetovoima perustuisi pelkkään ulkonäköön.
Nyt kun asiaa ajattelen, taidan olla itsekin karismaattinen tavalla joka ei liity mitenkään ulkonäköön. Päätellen siitä, miten miehet ovat aina olleet perääni, vaikka näytän siltä että minut on kiskottu 1800-luvun niuhon kansakoulunopettajan virasta nykyaikaan ja panin ankarasti vastaan koko matkan.