Onko tämä tabu, vai voiko tällaisesta keskustella: en tunne fyysistä vetoa miesystävääni.

Tässä on kohta vuosikymmen tuutattu

- naisille, että jokainen mies on potentiaalinen ahdistelija, ja

- miehille, että jokainen nainen on potentiaalinen golddigger, jota kiinnostaisi oikeasti jännämiehet, mutta pitää tyytyä tavisinsinöörit.

Eipä ole yllätys, että enää ei muodostu parisuhteita ja synny lapsia entiseen malliin. Todennäköisestihän tällaista väestön kutistamiseen tähtäävää vaikuttamista tehdään länsimaissa osin ulkomaiden (Venäjä, Kiina ym.) rahoituksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin tulee mieleen, että teillä on hyville asioille perustuva suhde. Mietin sitä, minkä syvimmältään koet puuttuvan siksi, että hän ei ole sinusta hyvännäköinen. Onko hän epämiellyttävän näköinen? Hävettääkö hän sinua muiden mielipiteitä ajatellen? Mitä  jäät(te) vaille nykytilanteessa? 

Oi, tänne tuli paljonkin vastauksia, kiitos niistä kaikista. Tässä oli monta kysymystä, joten vastaan näihin ihan yksitellen:

Jotain on ainakin puuttuvinaan siksi, että muistissani on tilanteita, joissa olen suorastaan himoinnut lyhytaikaisen ja silloisen kumppanini minun silmiini täydellistä vartaloa. Muistan hiveilleeni kyseisten miesten kasvoja ja katsoneeni heitä silmiin ns. palvovasti. Nämä kumppanit ovat olleet fyysisesti minun mielestäni todella hyvännäköisiä, jopa siinä määrin, että en tällaisena rumanlupsakkana tavisnaisena ole kokenut niin

Tätä ei tule vauvapalstalla usein vastaan, joten pitää oikein erikseen kehaista itsetuntemuksesta ja rehellisyydestä. Täällähän osa ei ihan aidosti ymmärrä, että hypergamian vuoksi noilla alfamiehillä on niin kovasti kysyntää, ettei todellakaan tarvitse tyytyä tavisnaiseen. Hatunnosto, että edes joku tajuaa, että on olemassa tasoja.

Miksi pitäisi tuntea fyysistä vetoa? Rakkaus voi olla myös platonista.

Vanhemmiten ymmärtää elämän realiteeti ja oppii tyytymään siihen parhaaseen kompromissiin. Nuorena kurotteli kohti taivaita, eikä ollut koskaan tyytyväinen.

Ihminen muuttuu ajan myötä sisäisesti ja ulkoisesti. Hyvään tai huonoon suuntaan, mutta muuttuu varmasti. On yhdentekevää miten fyysisesti  vetovoimainen  ihminen on, jos hän vuoden tai kymmenen tai 30 vuoden jälkeen tuntuu pelkästään mielenkiinnottomalta möhkäleeltä saman ruokapöydän ääressä. Tärkeää on riittääkö toisilleen enää mitään asiaa ja keskusteltavaa, sillä elämässä on paljon mietittävää ja ratkaistavaa.  Jos toinen on vain fyysisesti vetävä, niin saman katseluun kyllästyisi.

Siis anteeks mitä, makuuhuoneessa synkannut ilmiömäisen hyvin, vaikket tunne fyysistä vetoa? Minkä hologrammin kanssa olet pannut?

Mulla menee niin, että jos tykkään jostain ystävästäkin eli hän on kiva ja fiksu, niin ulkonäkö muuttuu kivaksi. Kun ihastun, niin sama ja rakastuessa rakastan hänen arpiaankin. Kaikkea. 

Vierailija kirjoitti:

Siis anteeks mitä, makuuhuoneessa synkannut ilmiömäisen hyvin, vaikket tunne fyysistä vetoa? Minkä hologrammin kanssa olet pannut?

Joku ensimmäisellä sivulla sanoitti tämän puolestani:

Samoin seksissä ei ratkaise vain se miltä toinen näyttää vaan se miltä hän tuntuu, miltä hän tuoksuu, mitä hän tekee, miten hän tekee, mitä sanoo jne. Seksi on aivan valtavan paljon muutakin kuin pelkkä ulkonäkö.

ap

Minusta taas tuntuu, että jos rakastut johokin, rakastut myös hänen ulkonäköönsä olipa se minkälainen tahansa. Vaikea siis kuvitella ap:n kuvailema tilanne. 

Kokemukseni mukaan aiheesta ei saa keskustella. Ei ainakaan tällä palstalla. Ei ainakaan silloin, jos mies ei viehäty naisestaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas tuntuu, että jos rakastut johokin, rakastut myös hänen ulkonäköönsä olipa se minkälainen tahansa. Vaikea siis kuvitella ap:n kuvailema tilanne. 

Samaa mieltä, jos vuodessa on tullut tuohon lopputulemaan, niin itse ainakin kiittäisin kauniisti, ja lähtisin suhteesta. Tätä ap varmaan koko postauksella hakeekin, rohkeutta toteuttaa tämä. Jos oikeasti rakastaisit häntä, niin et kävisi tällaista keskustelua vauva.fi:ssä. Eli tiedät mitä tehdä.

Ei tuohon kukaan voi vastata. Ongelma tuntuu periaatteessa olevan se, että sinulla on jokin tietty malli päässäsi siitä millainen miehen ja parisuhteen tulisi olla ja nykyinen mies ei sovi siihen. Mutta ei niitä ulkoisia benchmarkkeja tällaiseen ole ja muutenkin ihmissuhteissa on muuttuvia tekijöitä aivan liikaa.

Jos ulkonäköön perustumattomiin suhteisiin ei kannata lähteä, en voi alkaa suhteisiin ikäisteni naisten kanssa, vaan minun on etsittävä 10-20 vuotta nuorempia. M

Vierailija kirjoitti:

Jos ulkonäköön perustumattomiin suhteisiin ei kannata lähteä, en voi alkaa suhteisiin ikäisteni naisten kanssa, vaan minun on etsittävä 10-20 vuotta nuorempia. M

Mistä alapeukut? Tämä on viisikymppiselle totuus.

Olet valintasi tehnyt ja sen mukaan pitää elää tai erota. Harvapa se taitaa olla 100% täydellinen toiselle. Ja tuskinpa se se tarkoitus näissä parisuhteissa on. Mutta onnea etsintään.

Älä mieti liikaa! Tilanteesi on ihanteellinen, jos rakastat häntä ja teillä on hyvä olla yhdessä, niin nauti suhteesta! Tuo on harvinaista löytää henkinen yhteys ja se vie pidemmälle kuin ulkonäköön perustuva rakastuminen ja himo.

Tuollainen ajatuskuvio ei ainakaan tee hyvää millekään parisuhteelle. Aivan kuin tiedostamatta sitä itse haluaisit sabotoida sen.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on muuten Tinderin perusongelma. Jengi svaippaa oikealle vain ulkonäön perusteella, huomioimatta tuoksua, eleitä yms. Tapaavat sitten hyvännäköisiä mutta itselleen sopimattomia tyyppejä. Moni sellainen joutuu vasuriin, jonka kanssa syttyisi kipinä jossain luonnollisessa kohtaamistilanteessa.

Voisin väittää, että ihmisten seksielämän laatu on tämän vuoksi keskimäärin heikentynyt.

NO JUST TÄMÄ!!!

ne miehet joihin olen käynyt kuumana tosi elämässä ja tyyliin halunnut repiä vaatteet päältä ovat sellaisia joita en kuuna päivänä vetäisi oikealle tinderissä pelkän kuvan perusteella. 

 

Sitten se tinderin ruudulla hyvä ei tavatessa tunnu miltään. Ajanhukkaa vaan. 

Olette melkein nelikymppisiä, joten rupsahtamiseen on enää lyhyt aika joka tapauksessa. 

Olen ollut yli 10 vuotta naimisissa mieheni kanssa ja pohdin toisinaan vähän samaa asiaa. Siitä tulee heti niin huono omatunto, että työnnän syrjään koko ajatuksen. Mutta kyllä, mieheni ei viehätä minua ulkoisesti kuin joskus harvoin sellaisissa ohikiitävissä hetkissä. En oikein osaa selittää sitä, mutta joskus joku ilme tai ele tai vastaava pieni juttu sykähdyttää hetkellisesti ja silloin aina ajattelen että mies on ihan komea ja puoleensavetävä. Meillä kuitenkin kaikki seksi mukaanlukien toimii oikein hyvin ja mies on luonteeltaan aivan ihana sekä hyvä isä lapsillemme.