Kohta on taas sukujuhlat

Meillä yksi serkku piti hautajaisten yhteydessä sukukokousta, en osallistunut, ja miksi olisin osallistunut koska kukaan heistä ei ole vuosikymmeniin yhteyttä pitänyt.

Kokoustakoot jos haluavat, mua ei kiinnosta pätkääkään.

No mutta. Oletko unohtanut kertoa sukulaisillesi, että sinulla on työpaikka teidän perheyrityksessä, jossa teet tärkeää työtä.

Hyi hitto mä inhoon sukujuhlia. Onneks viimeisimmät kummipojan yo juhlat) joihin menin oli jo joskus 5v sitten. Senkin jälkeen oli muutamia mihin kutsuttiin ja missä nyt ois ehkä korrektisti voinut käydä mutta koska asuin lähes 500km päässä pääkaupunkiseudulla, niin en hemmetti aja sitä matkaa, maksa polttoaineita, hotelliyötä ja osta jotain sopivaa vaatetta koska entisiä ei ole sen takia että pönötän tylsässä tilaisuudessa muutamia tunteja jutellen teennäisesti puolituttujen tai tuntemattomien kanssa vaikka evvk. 

Laitoin sujuvasti noiden juhlakalujen (nuoria) tilille rahaa. Se on ainoaasia mikä heitä kiinnostaa, ei keski-ikäisen hyvin etäisen kummitätini näkeminen. Eiväthän he osaa edes puhua kanssani. Sitäpaitsi olen erittäin pettynyt siitä että tämän ko perheen penskat eikä kumpikaan vanhempi (joista toinen on lähisukulainen) kiitä koskaan lahjoista. Miten vaikea on tänä päivänä vaikka laittaa wa viesti, että kiitos xx:n puolesta lahjarahasta, perille tuli .... tms. Ei, ei osata kiittää. Olen joskus vit...llessanikin kysynyt ko perheen sukulaiseltani jälkikäteen, että "ihan vaan varmistin että tulihan lahja perille" koska mitään ei ole kuulunut. Sitten saattaa kuulua," juu juu, tuli kyllä ja ehkä joskus se kiitos, mutta ei välttämättä aina sitäkään. Mielestäni on todella moukkamaista olla kiittämättä lahjasta. Itse kiitän esim synttärikortistakin tai jopa wa jouluntoivotuksista tms. 

Lopetin siis minkäänlaisten lahjojen lähettelyn oikeastaan kellekään. Miksi niin tekisin, ei kukaan muista minuakaan. 

Ja sukujuhliin en enää mene, en ota yhtään kummilasta enää ikinä. Tosin eipä noita kakaroita enää kukaan ikäiseni teekään. Ainoat hautajaiset mihin on kai pakko mennä on vanhemmat tai tuo 1 lähisukulaiseni. Tädit tai heidän perheen hautajaiset menee adressilla. En pönötä yksissäkään suku tai missään muissakaan tylsissä tilaisuuksissa. Inhoan muodollisuuksia ja sitä että jotain on pakko tehdä "muodon vuoksi". Tämä on juuri sitä omien rajojen asettamista jota tosin mini ihmettelee, koska heillä itsellä ei ole pokkaa tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä ja elävät muiden odotusten mukaan. 

Valiksella tämä(kin) ongelma taas ajankohtainen. Nyt ei voi mennä isän 90-vuotissynttäreille, kun siellä(kin) saattaa joku sanoa pahasti...  :D

Täällä myös sukujuhlainhoaja.

Minusta on ihan ok pitää muutaman sukulaisen kanssa yhteyksiä kahden kesken, mutta inhoan sitä että pitää pönöttää hienoissa vaatteissa korkokengissä paikoillaan naamalla väkinäisen tyytyväinen ilme ja esittää jotain hiton teatteriroolia että ompa mukava tavata ja ihanat juhlat ja hyvät tarjoilut, vaikkei olisikaan. Kuunnella jonkun lapsen epävireistä haparoivaa musiikkiesitystä tai pahin kaikista on joku vanha mies joka haluaa soittaa haitaria (tai laulaa) loputtomasti ja esiintyä, vaikkei oikeesti ihmiset jaksais yhtään kuunnella. Ihan järkyttävää. Mä niin kärsin. 

Ei ole pakko mennä. Monesti nuo on sukujen "täydellisille" ihmisille vuoden kohokohtia, pääsevät pilkkaamaan päin naamaa niitä, jotka elää erilaista elämää kuin he. Tietty jos ei mene paikalle, niin keskustelevat sitten keskenään poissaolijasta ja keskittyvät haukkumaan häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Ap taitaa olla melkoinen oman elämänsä ankeuttaja.

Tulee ihan Ammattivalittaja mieleen.

Ei yksiäkään juhlia enää. Onneksi on pokkaa päättää omasta elämästä enkä tee enää mitään mitä en halua (paitsi töitä ja maksan veroja).

Täällä kans yksi työtön sinkkunainen. Päätin että jatkossa kieltäydyn kaikista suvun juhlista. Onneksi tärkeimmät häät ja hautajaiset olleet. Ei ole rahaa lahjoihin ja matkoihin. Enkä halua kertoa elämästäni muille. Toisilla työt, puolisot ja lapset, talot, autot ja mökit. Itse yksin vuokralla. Muuten olen ihan onnellinen näin kunhan en vertaa itseäni muihin.