Suomalainen perhedynamiikka

Olemme auttaneet sen minkä olemme voineet. Välillä oli aika tiukkaa ja tingimme rajusti omista menoistamme. 

Toivottavasti joskus tajuavat edes kiittää. 

Vierailija kirjoitti:

ovatko vanhempasi oikeasti rikkaita? Vai ovatko he ostaneet lainarahalla kaikkea sellaista, mikä antaa vaikutelman rikkaudesta? Ja nyt maksavat velkoja pois, joten ei ole varaa antaa taloudellista tukea lapsilleen?

Kyllä maailmassa on oikeasti niitä rikkaitakin. Minun vanhemmillani esim on molemmilla omaisuutta jossain 2-4 miljoonan välillä eivätkä he edes ole rikkaimmasta päästä tuntemistani ihmisistä. 

Suomessa monet näkevät lapset orjina, joiden pitää tyyliin ansaita olemassaolonsa repimällä persereikäänsä isiensä ja äitiensä eteen. Mitä narsistisempi vanhempi, sitä vähemmän hän antaa ja sitä enemmän ottaa lapseltaan

Sinuna en antaisi vittuakaan. Elä omaa elämääsi ja jos uskot ansaitsevasi hyvää ja apua, etsi sitä. Jos omat vanhempasi eivät sitä tarjoa, joku muu ehkä tarjoaa. Tai sitten voit itse tehdä parhaasi omilla kyvyilläsi ja huolehtia ainakin siitä, etteivät vanhempasi haittaa sinua (jotkut tekevät sitäkin, ryhtyvät rasitteiksi omille lapsilleen)

Et ole velvollinen miellyttämään omia vanhempiasi, ja vielä vähemmän jotain vauva.fi mammoja

"Ja mitä varsinaisesti pahaa on olla "kultalusikka" suussa, jos kerran kultalusikka löytyy? Tämä on juuri sitä asennetta, mitä en käsitä. Kai jotain outoa Janten lain ja sosialistisen yhteiskuntamuodon tulosta tällainen ajattelu. Se että on varakas ei automaattisesti tee kenestäkään kusipäistä. Ja luulisi nimenomaan varakkaiden vanhempien siirtävän varakkuuttaan hyvissä ajoin eteenpäin ja opettavan sen hallitsemista, jotta perheen varakkuus säilyy myös tulevina sukupolvina. Aika nurinkurinen tilanne, että rikkaat vanhemmat eivät anna jälkikasvulleen mitään, kunnes lopulta kuolevat ja sitten yhtäkkiä lapsi saa perinnön, jota ei välttämättä osaa edes hallita ja ole tottunut omistamaan."

Juuri näin se järkevissä ja hyvissä perheissä meneekin. Veikkaanpa että nuo vanhemmat, jotka "itse ansaitsemiaan" rikkauksia lapsiltaan pihtaavat, ovat saattaneet jopa tehdä ne rikkaudet lapsia vampiroimalla ja hyväksikäyttämällä. Lapsi on kuitenkin aina jumalasta, ja vanhempi voi joko julmasti käyttää tätä hyväkseen ja omaksi edukseen, tai pyrkiä luomaan harmonisen ja tasapainoisen perheyhteisön, missä kukin jakaa osansa kaikkien lahjoista

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä varsinaisesti pahaa on olla "kultalusikka" suussa, jos kerran kultalusikka löytyy? Tämä on juuri sitä asennetta, mitä en käsitä. Kai jotain outoa Janten lain ja sosialistisen yhteiskuntamuodon tulosta tällainen ajattelu. Se että on varakas ei automaattisesti tee kenestäkään kusipäistä. Ja luulisi nimenomaan varakkaiden vanhempien siirtävän varakkuuttaan hyvissä ajoin eteenpäin ja opettavan sen hallitsemista, jotta perheen varakkuus säilyy myös tulevina sukupolvina. Aika nurinkurinen tilanne, että rikkaat vanhemmat eivät anna jälkikasvulleen mitään, kunnes lopulta kuolevat ja sitten yhtäkkiä lapsi saa perinnön, jota ei välttämättä osaa edes hallita ja ole tottunut omistamaan.

Tässä on se juju että jos on elänyt aina niin että rahaa on, ei usein opi käyttämään rahaa järkevästi. Jos rahaa ei osaa käyttää järkevästi ei maailmasta löydy sellaista rahasummaa mitä ei saisi laitettua sileäksi. Raha ja omaisuus on sellaista että kun sen annat eteenpäin et voi hallita mihin sen saaja sen käyttää. Tämän takia opettaminen ei tapahdu rahaa antamalla. Jos sinulla on kaksi lasta ja annat molemmille 100 000€. Toinen ehkä sijoittaa rahat ja hänellä on kahden vuoden päästä enemmän rahaa. Toinen taas ostelee rahalla kaikkea kivaa ja hän on jo vuoden päästä räpylä ojossa pyytämässä lisää. Jos vanhemmat haluaisivat rahansa kuluttaa niin kyllä he pystyisivät itsekin sen kuluttamaan. Eivät he tarvitse lastensa apua siinä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei rikkaat tue rahallisesti muuten kuin ostamalla lapselle asunnon

hauska kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä varsinaisesti pahaa on olla "kultalusikka" suussa, jos kerran kultalusikka löytyy? Tämä on juuri sitä asennetta, mitä en käsitä. Kai jotain outoa Janten lain ja sosialistisen yhteiskuntamuodon tulosta tällainen ajattelu. Se että on varakas ei automaattisesti tee kenestäkään kusipäistä. Ja luulisi nimenomaan varakkaiden vanhempien siirtävän varakkuuttaan hyvissä ajoin eteenpäin ja opettavan sen hallitsemista, jotta perheen varakkuus säilyy myös tulevina sukupolvina. Aika nurinkurinen tilanne, että rikkaat vanhemmat eivät anna jälkikasvulleen mitään, kunnes lopulta kuolevat ja sitten yhtäkkiä lapsi saa perinnön, jota ei välttämättä osaa edes hallita ja ole tottunut omistamaan.

 

Tässä on se juju että jos on elänyt aina niin että rahaa on, ei usein opi käyttämään rahaa järkevästi. Jos rahaa ei osaa käyttää järkevästi ei maailmasta löydy s

Yleisempää on se, että jos rahaa ei oikein koskaan ole ollut niin sitten sen suuremman summan hallitseminen voi olla vaikeaa. Äkkirikastuneet hyvin usein hassaavat omaisuutensa ja sitten tulee päälle vielä mielenterveysongelmia. 

Ne joilla rahaa on aina ollut, osaavat sen kanssa myös elää. 

KVierailija kirjoitti:

Meillä ainakin perhe vetää yhtä. Olen avustanut lapsiani asuntojen ostossa ja muutenkin auttanut elämässä hyvään alkuun. Samoin tekivät omat vanhempani. Kaikkeni antaisin lapsieni eteen, sellaista on vanhemmuus. Täytyy olla jotenkin todella kylmä ihminen jollei omaa lastaan halua auttaa. 

Kyllä, samoin ajattelen. Lapsille haluaa parasta, auttaa ja tukea. 

Vierailija kirjoitti:

KVierailija kirjoitti:

Meillä ainakin perhe vetää yhtä. Olen avustanut lapsiani asuntojen ostossa ja muutenkin auttanut elämässä hyvään alkuun. Samoin tekivät omat vanhempani. Kaikkeni antaisin lapsieni eteen, sellaista on vanhemmuus. Täytyy olla jotenkin todella kylmä ihminen jollei omaa lastaan halua auttaa. 

Kyllä, samoin ajattelen. Lapsille haluaa parasta, auttaa ja tukea. 

lisäys: ja opettaa tulemaan myös omillaan toimeen. Ettei maksa enää aikuisen täysi-ikäisen puhelinlaskuja jne.

Meidän vanhin lapsi on juuri aloittanut opinnot. Me aiomme auttaa lapsiamme opintojen aikana taloudellisesti, mutta vain vähän. Suurin syy on se että he joutuisivat oikeasti laskemaan mihin rahat riittävät ja opettelemaan mihin niitä rahoja kannattaa käyttää. Ostaako itselleen uusia vaatteita joita ei tarvitse vai säästääkö rahan sitä päivää varten kun ei ole rahaa edes ruokaan. Tämä taito on erittäin tärkeä oppia ja se kantaa läpi elämän vaikka tulevaisuudessa saisikin hyväpalkkaisen työn. On tärkeä oppi myös huomata että vähälläkin tulee toimeen eikä aina tarvitse olla kaikkea mitä haluaisi tai mitä muilla on. Me olemme mieheni kanssa molemmat oppineet saman omana opiskeluaikana ja se on yksi syy miksi meillä on mahdollisuus auttaa lapsiamme rahallisesti. Jos olisimme oppineet että rahaa voi käyttää vapaasti kun sitä on ja sitä tulee pyytämällä lisää niin ei meillä olisi nyt sellainen tilanne että voisimme lapsiamme auttaa. 

Meidän suvussa on vahva avustamisen perinne. Kun olin nuori, mummuni antoi minulle säännöllisesti kuukausirahaa. Pystyin hankkimaan ajokortin ja auton niillä rahoilla ja säästyin opintolainalta. Kun hän kuoli, oma äitini alkoi avustaa ja tekee sitä vieläkin, vaikka olen itse reippaasti yli 50 ja hän reippaasti yli 80-vuotias. Avustan myös omia lapsiani niin paljon kuin pystyn. Mutta näistä avustuksista ei puhuta muille. Jo mummoni teroitti aikoinaan, että koskaan ei saa kertoa kenellekään mitä häneltä saan. Luultavasti myös oma äitini, veljeni ja serkkuni saivat rahaa. En tiedä saivatko, ja paljonko saivat. Kukaan ei koskaan hiiskahda mitään sellaisesta. Hyvä keino pitää kateus kurissa 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä varsinaisesti pahaa on olla "kultalusikka" suussa, jos kerran kultalusikka löytyy? Tämä on juuri sitä asennetta, mitä en käsitä. Kai jotain outoa Janten lain ja sosialistisen yhteiskuntamuodon tulosta tällainen ajattelu. Se että on varakas ei automaattisesti tee kenestäkään kusipäistä. Ja luulisi nimenomaan varakkaiden vanhempien siirtävän varakkuuttaan hyvissä ajoin eteenpäin ja opettavan sen hallitsemista, jotta perheen varakkuus säilyy myös tulevina sukupolvina. Aika nurinkurinen tilanne, että rikkaat vanhemmat eivät anna jälkikasvulleen mitään, kunnes lopulta kuolevat ja sitten yhtäkkiä lapsi saa perinnön, jota ei välttämättä osaa edes hallita ja ole tottunut omistamaan.

 

Tässä on se juju että jos on elänyt aina niin että rahaa on, ei usein opi käyttämään rahaa järkevästi. Jos rahaa ei osaa käyttää järkevästi ei maailmasta löydy s

Höpöhöpö. Asia on juuri päinvastoin. Ihmiset jotka ovat varttuneet rahan ja yltäkylläisyyden parissa, etenkin jos se ulottuu monen sukupolven yli, juuri osaavat hallita rahaa parhaiten, koska ovat nimenomaan tottuneet siihen. Köyhät ja uusrikkaat ovat niitä pahimpia törsääjiä yleensä. Kaikki olemme kuulleet tarinoita räppäreistä ja lottovoittajista, joilla meni ihan överiksi, koska ovat sisimmissään edelleen köyhiä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä rahan päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KVierailija kirjoitti:

Meillä ainakin perhe vetää yhtä. Olen avustanut lapsiani asuntojen ostossa ja muutenkin auttanut elämässä hyvään alkuun. Samoin tekivät omat vanhempani. Kaikkeni antaisin lapsieni eteen, sellaista on vanhemmuus. Täytyy olla jotenkin todella kylmä ihminen jollei omaa lastaan halua auttaa. 

Kyllä, samoin ajattelen. Lapsille haluaa parasta, auttaa ja tukea. 

lisäys: ja opettaa tulemaan myös omillaan toimeen. Ettei maksa enää aikuisen täysi-ikäisen puhelinlaskuja jne.

Minä makselen lapsieni laskuja ihan säännöllisesti. Se on fiksua. Tulevat ihan hyvin toimeen itsekin mutta tämä on veroton tapa antaa jo hieman ennakkoperintöä. Lisäksi annan sen 4999€ kolmessa vuodessa. Laskuja tulee makseltu heille muutamalla tonnilla vuodessa.

Mukavampaahan se on elellä kun on hieman ylimääräistä rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän suvussa on vahva avustamisen perinne. Kun olin nuori, mummuni antoi minulle säännöllisesti kuukausirahaa. Pystyin hankkimaan ajokortin ja auton niillä rahoilla ja säästyin opintolainalta. Kun hän kuoli, oma äitini alkoi avustaa ja tekee sitä vieläkin, vaikka olen itse reippaasti yli 50 ja hän reippaasti yli 80-vuotias. Avustan myös omia lapsiani niin paljon kuin pystyn. Mutta näistä avustuksista ei puhuta muille. Jo mummoni teroitti aikoinaan, että koskaan ei saa kertoa kenellekään mitä häneltä saan. Luultavasti myös oma äitini, veljeni ja serkkuni saivat rahaa. En tiedä saivatko, ja paljonko saivat. Kukaan ei koskaan hiiskahda mitään sellaisesta. Hyvä keino pitää kateus kurissa 😄

Meillä annetaan myös, mutta aina avoimesti. Kaikille saman verran niin kenenkään ei tarvitse olla kateellinen. Lahjakirjoja allekirjoitellaan yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä varsinaisesti pahaa on olla "kultalusikka" suussa, jos kerran kultalusikka löytyy? Tämä on juuri sitä asennetta, mitä en käsitä. Kai jotain outoa Janten lain ja sosialistisen yhteiskuntamuodon tulosta tällainen ajattelu. Se että on varakas ei automaattisesti tee kenestäkään kusipäistä. Ja luulisi nimenomaan varakkaiden vanhempien siirtävän varakkuuttaan hyvissä ajoin eteenpäin ja opettavan sen hallitsemista, jotta perheen varakkuus säilyy myös tulevina sukupolvina. Aika nurinkurinen tilanne, että rikkaat vanhemmat eivät anna jälkikasvulleen mitään, kunnes lopulta kuolevat ja sitten yhtäkkiä lapsi saa perinnön, jota ei välttämättä osaa edes hallita ja ole tottunut omistamaan.

 

Yleisempää on se, että jos rahaa ei oikein koskaan ole ollut niin sitten sen suuremman summan hallitseminen voi olla vaikeaa. Äkkirikastuneet hyvin usein hassaavat omaisuutensa ja sitten tulee päälle vielä mielenterveysongelmia. 

Ne joilla rahaa on aina ollut, osaavat sen kanssa myös elää.

Nämä pätee vain sellaiseen jolla ei ole ollut ikänä eläessään rahaa, eikä perheellä ole ollut rahaa. Tässä puhutaan perheistä joilla on rahaa ja lapsilla on voinut kotona asuessaan olla hyvä elintaso ja viikkorahat. Tällaisille lapsille voi olla olla hyvinkin haitallista että vanhemmat keinotekoisesti ylläpitävät lapsen elintasoa myös sen jälkeen kun hän on muuttanut pois kotoa. Jos mistään ei ole pulaa ja voi ostaa kaiken minkä haluaa kunhan vain käy nostamassa rahaa vanhemmilta, ei se kannusta järkevään talouden ja tulevaisuuden suunnitteluun. Lisäksi ne vanhempien rahat on nopeasti käytetty jos on useampi lapsi joita rahoitetaan ja ne rahat käytetään vain kulutukseen. Harvalla perheellä on miljoona ylimääräistä rahaa asunnon yms. lisäksi.

"Nämä pätee vain sellaiseen jolla ei ole ollut ikänä eläessään rahaa, eikä perheellä ole ollut rahaa. Tässä puhutaan perheistä joilla on rahaa ja lapsilla on voinut kotona asuessaan olla hyvä elintaso ja viikkorahat. Tällaisille lapsille voi olla olla hyvinkin haitallista että vanhemmat keinotekoisesti ylläpitävät lapsen elintasoa myös sen jälkeen kun hän on muuttanut pois kotoa. Jos mistään ei ole pulaa ja voi ostaa kaiken minkä haluaa kunhan vain käy nostamassa rahaa vanhemmilta, ei se kannusta järkevään talouden ja tulevaisuuden suunnitteluun. Lisäksi ne vanhempien rahat on nopeasti käytetty jos on useampi lapsi joita rahoitetaan ja ne rahat käytetään vain kulutukseen. Harvalla perheellä on miljoona ylimääräistä rahaa asunnon yms. lisäksi. "

Olen täysin eri mieltä. Sellaiset jotka rahan kanssa kasvavat, osaavat sitä myös käyttää. Näissä perheissä sijoittaminen ja rahasta puhuminen on arkea ja lapsi jo nuorena oppii rahan käyttöä. Tunnen useita tällaisia perheitä ja olen itsekin sellaisesta. Kaikki näiden perheiden jälkikasvu on taloustietoista ja rahankäytön taitavasti osaavaa. 

Meillä on ainakin sellainen dynamiikka, että ei tulisi mieleenkään pyytää vanhemmilta mitään. Jos pyytäisin, ivaisivat vaan, miten huono ja surkea olen, enkä ole onnistunut asioitani järjestämään itse. Eli perus välttelevä kiintymyssuhde.

Olen sitten aina tullut toimeen itse, vaikka olen välillä ollut ihan järkyttävän pienituloinen. Mutta olisihan elämä ollut stressitömämpää, jos olisin voinut edes tarvittaessa pyytää jotain. Vanhempani itse ovat saaneet omilta vanhemmiltaan tosi paljon, on esimerkiksi maksettu auto heidän ollessa ihan töissäkäyviä aikuisia. Saan varmasti ihan kohtuullisen perinnön joskus, mutta tuntuuhan se vähän hassulta, että olen sitä ennen muun muassa rakennuttanut omakotitalon omakotitalon pääkaupunkiseudulle ihan työstä ansaituilla rahoilla.

Hauskasti itsekkäät ja ahneat ihmiset täällä yrittävät perustella ahneuttaan väittämällä että ovat auttamatta lapsia ihan näiden omaksi edukseen ja opettaakseen näille tärkeän opetuksen. Huutonaurua! 

Vierailija kirjoitti:

Hauskasti itsekkäät ja ahneat ihmiset täällä yrittävät perustella ahneuttaan väittämällä että ovat auttamatta lapsia ihan näiden omaksi edukseen ja opettaakseen näille tärkeän opetuksen. Huutonaurua! 

Ennemminkin täällä itsekkäät ihmiset valittavat kun vanhemmat eivät anna heille omia rahojaan vaan he joutuvat ihan itse tekemään töitä rahojensa eteen ja miettimään mihin sitä rahaa kannattaa laittaa. On se niin kauheaa!

Milloin ovat syntyneet nämä ihmiset jotka ovat sitä mieltä että vanhempien rahat kuuluvat lapsille. Itse olen 50-vuotias eikä kukaan omassa piirissäni ikinä ole ollut sitä mieltä että vanhempien pitäisi antaa lapsilleen heidän rahoja. On ollut ihan itsestään selvää että vanhempien rahat ovat vanhempien rahoja ja he käyttävät niitä juuri siihen mihin haluavat. Jokainen järkevä myös ymmärtää sen että tulevaisuus on epävarma myös niillä vanhemmilla ja rahoja voidaan hyvin tarvita siinä vaiheessa kun on oikeasti vanha ja raihnainen. Kun syöttää rahansa lapsilleen on ihan turha luulla että lapset tulevat taloudelliseksi avuksi sitten jos tosipaikka tulee.