Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi ei opi tavaamaan!
29.09.2024 |
Meillä oli perjantaina kehityskeskustelu 7v ekaluokkalaisesta. Olemme huomanneet että tyttö ei tahdo oppia millään tavaamaan. Hän on tuntenut kirjaimet jo 3 v mutta niiden yhdistäminen tavuiksi on äärettömän vaikeaa. Muut osaavat jo lukea ja osa jo pitkällä lukemisessa mutta tyttäremme ei edisty. Turhautuu ja itkee.
Kehityskeskustelussa opettaja totesi saman. Tyttö ei opi eikä osaa samaa kuin ikätoverit. Opettaja ehdottaa pienryhmää ja avustajaa sinne. Tällainen lapsi opettajan mukaan voi vaatia jopa 3 v oppiakseen lukemaan. Hänellä ei ollut erityisiä neuvoja vanhemmille.
Käytin tyttöä puheterapeutilla ässävian takia. Tämä oli sitä mieltä että tytölle pitää lukea paljon ja kuulla hyvää suomenkieltä. Pienryhmässä on puhumattomia lapsia joten en tiedä miten ryhmä edistää positiivista lukemista jos ei puhuta.
Muuten tyttö on ikätasoinen iloinen ja liikunnallinen. Kielikehitys jäljessä. Epätoivoista.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekapeli käyttöön.
Joka päivä kirjainten ja tavujen harjoittelua kotona.
Kehu ja kannusta.
Aloittakaa suuraakkosilla ja helpoilla teksteillä. Nykyisten aapisten ongelma mielestäni on, että teksti on liian vaikeaa pienille. Jos löydät 90-luvun Aapisen kirpparilta, niin siinä on lapsiystävällisemmät tekstit, jotka sopivat oikeasti lukemista vasta harjoittelevalle.
Ja vielä parempia ovat 60-luvun aapiset. Lukemista opeteltiin lyhyillä sanoilla : AI, UI, EI eli joilla on jotain merkitystä.
Meillä oli noita samoja tavuja 2023 aapisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Kyllä tässä aapisessa on tavuja. Enkä muutenkaan tiedä miksi sitä kirjainten yhdistämistä sanottaisiin. Anteeksi jos käytän vääriä termejä .uutta pääongelma on ettei lapsi opi mikä on käsittämätöntä.
Tavujen lukeminen on eri asia kuin tavaaminen. Tavaamisella tarkoitetaan tyyliä, jolla joskus 50 vuotta sitten opetettiin lukemaan. Esim. kissa luettiin koo-ii-äs-kis-äs-aa-sa-kissa. Tällä tavalla koulussa ei ole enää opetettu vuosikausiin.
Nykyisin koulussa kyllä opetetaan lukemaan tavuja. Tämä on paljon parempi systeemi, mutta monet opettajat eivät lainkaan selitä lapselle homman periaatetta, vaan vain luetuttavat lapsilla tavuja tavallaan ulkoa, kunnes lapsi itse keksii periaatteen. Osa lapsista oppisi selvästi nopeammin, jos joku selittäisi heille ihan perusperiaatteet, kuten että yksi A luetaan lyhyesti a, kun taas kaksi A:ta peräkkäin luetaan pitkästi aa.
Aloituksstasi tulee pikemminkin tunne, että sinulla itselläsi on jotain haastetta vanhemmuudesta kuin että lapsessasi olisi vikaa. Ekaluokalla on normaalia vasta opetella lukemaan ja se voi viedä aikaa. Ei kaikki lapset ole samanlaisia, kuten ei ole aikuisetkaan. Ei ole normaalia, että tunnet epätoivoa ja et tunnu ymmärtävän lapsesi tilannetta ja kehitystasoa. Älä valitse sellaista vanhemmuuden tietä, että lapsesi ei kelpaa sinulle muuten kuin siten, että hän täyttää asettamasi odotukset.
Kyllähän ekalla luokalla lukemisen opettelu aloitetaan tavuista. Yhdistetään siis kaksi äännettä toisiinsa esim. au, ta, pe, kis. Jo lukemista osaavat lukevat sitten sanoja tai tekstejä, mutta kyllä aapiset edelleen ovat tavutettuja. Tämä siis lähinnä joillekin kommentoijille.
Pienryhmätoiminta on hyödyllistä. Siellä ohjaaja pystyy keskittymään enemmän lapsiin yksitellen, normaalissa luokassa lapset lukevat omatoimisemmin eikä opettaja ehdi jokaisen kanssa harjoittelemaan erikseen. Jos lapsi ei mitenkään osaa yhdistää äänteitä lukiessa, tavallinen luokkatoiminta on varmasti hyödytöntä hänen kohdallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekapeli käyttöön.
Joka päivä kirjainten ja tavujen harjoittelua kotona.
Kehu ja kannusta.
Aloittakaa suuraakkosilla ja helpoilla teksteillä. Nykyisten aapisten ongelma mielestäni on, että teksti on liian vaikeaa pienille. Jos löydät 90-luvun Aapisen kirpparilta, niin siinä on lapsiystävällisemmät tekstit, jotka sopivat oikeasti lukemista vasta harjoittelevalle.
Ja vielä parempia ovat 60-luvun aapiset. Lukemista opeteltiin lyhyillä sanoilla : AI, UI, EI eli joilla on jotain merkitystä.
Meillä oli noita samoja tavuja 2023 aapisessa.
Kyllä, mutta kirjojen ulkoasu on sekava. Siellä on pienellä joku laatikko, missä on yksinkertaisempia tavuja. Toisella sivulla pitkä teksti. Lapselle tulee paine, että hänenkin pitäisi osata lukea pitkä teksti, vaikka taidot eivät vielä riitä. Vanhat Aapiset ovat selkeämpiä, eivätkä luo lapselle painetta, että hänen pitäisi osata jotain, mitä hänelle ei ole edes opetettu. Meidän esikoulussa ei opetettu lapsille kirjaimia, joten on täysin utopistista olettaa, että lapsi yhtäkkiä vain osaisi ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän on pakko olla provo. Koulua on käyty alle 2 kk. Läheskään kaikki lapset eivät ole oppineet lukemaan tässä ajassa.
Ei ole kyse lukemisesta, vaan
TA-VAA-MI-SES-TA!
Kouluissa ei ole opeteltu tavaamaan ainakaan viimeiseen 25 vuoteen.
Melko erikoista, jos noin on. Itse opin lukemaan 4-vuotiaana. Kouluun mennessä luin sujuvasti tekstiä. En osannut tavata. Ja se tökki ekalla luokalla itseäkin, koska ei varsinaisesti motivoivaa, kun se perusteltiin sillä, että oppii lukemaan. Mutta sehän ei ole ensisijainen tarkoitus kun asiaa ajattelee, koska lukemaan oppii ilman tavaamistakin. Mutta tavaamisella on erityinen merkitys kirjoitustaidolle. Se, että opit tarvittaessa katkaisemaan sanan oikeasta kohdasta tarvittaessa.
N50+
Vierailija kirjoitti:
Tämän on pakko olla provo. Koulua on käyty alle 2 kk. Läheskään kaikki lapset eivät ole oppineet lukemaan tässä ajassa.
Juuri näin. Oma ekaluokkalaiseni ei osaa vielä lukea. Toki tavuja osaa jo mitä koulussa opeteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän on pakko olla provo. Koulua on käyty alle 2 kk. Läheskään kaikki lapset eivät ole oppineet lukemaan tässä ajassa.
Ei ole kyse lukemisesta, vaan
TA-VAA-MI-SES-TA!
Kouluissa ei ole opeteltu tavaamaan ainakaan viimeiseen 25 vuoteen.
Melko erikoista, jos noin on. Itse opin lukemaan 4-vuotiaana. Kouluun mennessä luin sujuvasti tekstiä. En osannut tavata. Ja se tökki ekalla luokalla itseäkin, koska ei varsinaisesti motivoivaa, kun se perusteltiin sillä, että oppii lukemaan. Mutta sehän ei ole ensisijainen tarkoitus kun asiaa ajattelee, koska lukemaan oppii ilman tavaamistakin. Mutta tavaamisella on erityinen merkitys kirjoitustaidolle. Se, että opit
Eihän nyt tarvitse enää kirjoittaa, ei varsinkaan oikein, kun on kaikenlaiset kirjoitusohjelmat ja niissä korjaukset.
Omat lapseni aloittivat koulunkäyntiä vuosituhannen vaihteessa, ja silloin opeteltiin lukemaan liu'uttamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekapeli käyttöön.
Joka päivä kirjainten ja tavujen harjoittelua kotona.
Kehu ja kannusta.
Aloittakaa suuraakkosilla ja helpoilla teksteillä. Nykyisten aapisten ongelma mielestäni on, että teksti on liian vaikeaa pienille. Jos löydät 90-luvun Aapisen kirpparilta, niin siinä on lapsiystävällisemmät tekstit, jotka sopivat oikeasti lukemista vasta harjoittelevalle.
Ja vielä parempia ovat 60-luvun aapiset. Lukemista opeteltiin lyhyillä sanoilla : AI, UI, EI eli joilla on jotain merkitystä.
Kyllä. En ymmärrä miksi nykyaapisissa on pitkiä tekstejä, vaikka lapsen taidoilla pystytään lukemaan vasta tyyliin EI, AI , UI. Siksi meillä harjoiteltiin ensin äidin vanhalla Aapisella.
Tuntuu, että nykyään kirjantekijöiden oletus on, että lapset osaavat lukea ennen kouluun
Nykyaapisissa on jokaiselle jotain. Niille jotka eivät osaa lukea ja niille jotka osaavat. Ne pidemmät tekstit ovat niille jotka osaavat lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän on pakko olla provo. Koulua on käyty alle 2 kk. Läheskään kaikki lapset eivät ole oppineet lukemaan tässä ajassa.
Ei kai nyt sentää, kukaan ala lapsensa kehitystasolla pelleilemään. Olisi vallan hullun touhua! Toisaalta mistä minä tiedän, tässä maassa tapahtuu ihan outoja asioita nykyään. Säälin meidän lapsia syvästi, ilmankos tahtovat olla kissa ja sika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Kyllä tässä aapisessa on tavuja. Enkä muutenkaan tiedä miksi sitä kirjainten yhdistämistä sanottaisiin. Anteeksi jos käytän vääriä termejä .uutta pääongelma on ettei lapsi opi mikä on käsittämätöntä.
Kaikki oppivat. Tarvitaan vain aikaa ja paljon toistoja. Sinun pitää nyt vain kehua ja kannustaa lastasi.
Voit motivoida lasta lupaamalla jonkun kivan jutun, kun hän oppii lukemaan. (esim. kun hän lukee kokonaisen kappaleen, sivun tai pienen kirjan itse)
Jospa se kiva juttu olisi aluksi se, että hän ymmärtää kirjainten merkityksen, kun on peräkkäin e ja i, tai u ja i.
Kivajuttu vasta lukemaan oppimisesta lisää vain painetta ja huonommuuden tunnetta siitä, että ei osaa. Ensin pitää opettaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä monet ovat puhuneet siitä, että kannattaa harjoitella lyhyillä tavuilla, kuten EI, UI, AI jne. Toteaisin kuitenkin, että kahden eri vokaalin yhdistäminen on aluksi vaikeaa. (Siis sen ymmärtäminen, kuinka ee ja ii yhdessä onkin ei.) Kannattaa ensin aloittaa tavuilla, joissa on vain sama vokaali lyhyenä tai pitkänä. Niiden avulla lapsen on selvästi helpompaa tajuta lukemisen periaate.
Tiedän, että pitkät tekstit ovat niille, jotka osaavat jo lukea. Omat lapseni ovat kaikki osanneet lukea ennen koulun aloitusta. Pointti on, että jos luokasta 2/20 osaa lukea, niin eikö olisi järkevämpää tehdä kirja, joka ei luo paineita niille 18 muulle lapselle, jotka eivät vielä osaa lukea, vaan lähtisi järjestelmällisesti kirjainten harjoittelusta. Meilläkin on kirjasto väärällään suuraakkosin tavutettuja kirjoja. Niillä pystyy helposti eriyttämään opetusta niille, jotka lukemisen jo taitavat.
Minua nolotti aina ekalla luokalla tavata, kun osasin lukea sujuvasti. Oli itseasiassa vaikeampaa tavata kuin lukea suoraan.
Useimmat tuntuvat nyt sekoittavan tavaamisen, tavuttamisen ja tavujen lukemisen.
tavaaminen: tee-aa-ta-äl-oo-lo-talo
tavuttaminen: talo -> ta-lo
tavujen lukeminen (liuuttamalla) t a -> ta, l o -> lo, talo
Vierailija kirjoitti:
Oppia tavaamaan? Ei nykyään opeteta lukemaan tavaamalla vaan liukumalla äänteestä toiseen. Lapsi voisi pelata ekapeliä vaikka 30 min joka päivä. Ja alkaa edes yrittäkö lukea vielä enempää kuin kahden kirjaimen tavuja. En nyt olisi huolissani vielä. Eikö se ekaluokka vasta juuri alkanut?!
Tavaaminen ei muotia nyt, mutta sillä lailla moni lapsi oppi ennen lukemaan. Opin n 5-vuotiaana tavaamaan ja muistan, että tavasin kahta lyhyttä pikkukirjaa moneen kertaan. Yhtenä päivänä yllätyin, kun yhtäkkiä NÄIN sanat kokonaisina. Juoksin riemuissani kertomaan tästä ihmeestä aikuisille. Jos aloitus on totta, niin Ap voi hyvin tavata kotona sanoja lapsen kanssa. Opetelkaa tavaamaan lyhyitä sanoja. Tankatkaa vain muutamaa sanaa useamman kerran päivässä. Jos ajan mittaan ei tapahdu ediststä, voi olla paikallaan hakea ulkopuolista apua. Entisissä aapisissa oli kirjan alussa sellaisia sanoja kuin PUU, KUU, HEI tai muuta helppoa. Kotona treenauksesta ei ainakaan ole haittaa lapselle. Voidaan myös opetella tärkeitä sanoja kuten äiti, isä, lelu, nukke, auto. Jotain, millä on merkitystä lapselle. Toivottavasti hän vähitellen edistyy. Itselläni on kehitysvammainen sukulainen, jonka koulunkäynti jäi siihen aikaan lyhyeksi, mutta hän oppi nuorena aikuisena lukemaan ja on vielä vanhanakin innokas lukija, hän lukee omantasoisia kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Useimmat tuntuvat nyt sekoittavan tavaamisen, tavuttamisen ja tavujen lukemisen.
tavaaminen: tee-aa-ta-äl-oo-lo-talo
tavuttaminen: talo -> ta-lo
tavujen lukeminen (liuuttamalla) t a -> ta, l o -> lo, talo
Kaikki tietävät mistä puhutaan. Osa vain haluaa viisastella ap:lle.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä. En ymmärrä miksi nykyaapisissa on pitkiä tekstejä, vaikka lapsen taidoilla pystytään lukemaan vasta tyyliin EI, AI , UI. Siksi meillä harjoiteltiin ensin äidin vanhalla Aapisella.
Tuntuu, että nykyään kirjantekijöiden oletus on, että lapset osaavat lukea ennen kouluun tuloa. Mutta todellisuus on usein toista. Meillä lapsia ei opetettu päiväkodin esikoulussa ollenkaan. Ei käyty läpi edes kirjaimia. Itse kotona opetin pojan lukemaan. Pojan lisäksi yksi toinen oppilas luokalta osasi lukea ennen koulun aloitusta.