Lapsi ei opi tavaamaan!
Meillä oli perjantaina kehityskeskustelu 7v ekaluokkalaisesta. Olemme huomanneet että tyttö ei tahdo oppia millään tavaamaan. Hän on tuntenut kirjaimet jo 3 v mutta niiden yhdistäminen tavuiksi on äärettömän vaikeaa. Muut osaavat jo lukea ja osa jo pitkällä lukemisessa mutta tyttäremme ei edisty. Turhautuu ja itkee.
Kehityskeskustelussa opettaja totesi saman. Tyttö ei opi eikä osaa samaa kuin ikätoverit. Opettaja ehdottaa pienryhmää ja avustajaa sinne. Tällainen lapsi opettajan mukaan voi vaatia jopa 3 v oppiakseen lukemaan. Hänellä ei ollut erityisiä neuvoja vanhemmille.
Käytin tyttöä puheterapeutilla ässävian takia. Tämä oli sitä mieltä että tytölle pitää lukea paljon ja kuulla hyvää suomenkieltä. Pienryhmässä on puhumattomia lapsia joten en tiedä miten ryhmä edistää positiivista lukemista jos ei puhuta.
Muuten tyttö on ikätasoinen iloinen ja liikunnallinen. Kielikehitys jäljessä. Epätoivoista.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppia tavaamaan? Ei nykyään opeteta lukemaan tavaamalla vaan liukumalla äänteestä toiseen. Lapsi voisi pelata ekapeliä vaikka 30 min joka päivä. Ja alkaa edes yrittäkö lukea vielä enempää kuin kahden kirjaimen tavuja. En nyt olisi huolissani vielä. Eikö se ekaluokka vasta juuri alkanut?!
Tavaaminen ei muotia nyt, mutta sillä lailla moni lapsi oppi ennen lukemaan. Opin n 5-vuotiaana tavaamaan ja muistan, että tavasin kahta lyhyttä pikkukirjaa moneen kertaan. Yhtenä päivänä yllätyin, kun yhtäkkiä NÄIN sanat kokonaisina. Juoksin riemuissani kertomaan tästä ihmeestä aikuisille. Jos aloitus on totta, niin Ap voi hyvin tavata kotona sanoja lapsen kanssa. Opetelkaa tavaamaan lyhyitä sanoja. Tankatkaa vain muutamaa sanaa useamman kerran päivässä.
Missään nimessä ei pidä kotona tavata tuolla vanhalla tavalla tee-aa-ta-äl-oo-lo-talo. Se vain sekoittaa lasta, kun koulussa harjoitellaan täysin eri tavalla. Sen sijaan kotona voi hyvin harjoitella yksittäisten tavujen lukemista.
Onko lapsi ryöminyt ja kontannut normaalisti? Jos lukemisen oppimisen vaikeus jatkuu ja esim. käsiala on suurta, huonoa ja teksti ei pysy rivillä, kannattaa tututustua primitiivireflekseihin, jos sieltä tunnistaisi oman lapsensa.
Sammuttamattomat primitiivirefleksit aiheuttavat mm. Oppimisvaikeuksia yms.
Eskariopena toteaisin, että yleensä keväällä ryhmästä noin puolet lapsista on oppinut lukemaan. Lisäksi joukossa on pari lasta, jotka lukevat jo sujuvasti. On hyvä, että aapisessa on nykyään näille lukeville jotain haastetta. Ekaluokalla opettaja on melko kiireinen kun lasten osaamistasoissa on vielä niin isot erot. Eriyttäminen on näin helppoa, eikä toisten tarvitse turhautua liian helppojen lukutehtävien kanssa.
Kokeilepa opettaa kirjoittamaan tuttuja nimiä tavuttain. Ehkä on osaa jo kirjoittaa oman nimensä. Miten hän lukee sen? Siinä hän oppii yhdistämään kirjaimet ja äänteet ja jakamaan sanat tavuihin.
Vierailija kirjoitti:
Tämän on pakko olla provo. Koulua on käyty alle 2 kk. Läheskään kaikki lapset eivät ole oppineet lukemaan tässä ajassa.
Minä olin aikanaan sellainen tapaus, että opin kyllä jollakin konstilla lukemaan, mutta sanojen tavuttamisesta ei ollut tulla yhtään mitään ja sitä varten kirjoittaminen takkusi pahasti. Ajan kanssa opin sen tavuttamisenkin vaikka minun kouluaikanani ei tainnut mitään erityistä tukiopetusta edes saada. Kaikki eivät opi samoja asioita samassa tahdissa ja minä olin koko kouluajan toisen asteen ammatillisen koulutuksen alkuun asti melko huono oppilas, mutta sitten vain tapahtui jotain ja uusien asioiden opiskelu alkoi sujua hyvin ja suoritin tutkintoni erinomaisin arvosanoin.
Jos vanhemmat vaan räplää kännyköitään niin tuossa on tulos.
Onhan lapsia jotka oppivat tapaamatta lukemaan. Yleensä joulun jälkeen alkaa sujumaan paremmin, aivojen saatava käsitellä oppimaansa tietoa.
Tähän on olemassa helppo ja yksinkertainen ratkaisu. Kirjoita sanat tavuviivoin paperille ja tavaa ne lapselle sormella tekstiä seuraten, kas näin: päivää peeääii (päi) vee ää ää (vää)->päivää. Tällätavalla edeten kun puhut ja kommunikoit kaiken suullisesti ja kirjallisesti, lapsi on tuota pikaa verbaalivirtuoosi vailla vertaa ja kirjoittaa Reino Helismaa tasoisia lyriikoita. Muistathan käyttää rikasta sanavarastoa. Onko tämä se sama lapsi joka huutaa päivät pitkät kurkku suorana vai eri tapaus? Jälleen kerran manaajankaan konsultointi ei ole poissuljettu vaihtoehto.
-Lapsiasiain toiminnanjohtaja-
Vierailija kirjoitti:
Minä en koskasn oppinut tavaamaan vaan opin suoraan lukemaan. Menin ihan sekaisin kun koulussa opetettiin tavaamista.Sitten yx päivä aloin vain lukea kun hahmotin kokonaisuudet.
Samoin minä, olin kolmevuotias, kun opin lukemaan, mutta en osannut tavata, ja kuulin, että koulussa täytyy niin tehdä. Pelkäsin aivan hirveästi etukäteen, mutta kyllä tavaaminen sitten hyvin äkkiä alkoi sujua.
Ekaluokkalainen vuonna 1972.
Vierailija kirjoitti:
Onhan lapsia jotka oppivat tapaamatta lukemaan. Yleensä joulun jälkeen alkaa sujumaan paremmin, aivojen saatava käsitellä oppimaansa tietoa.
Tavaamatta, ei tapaamatta.
Olen mummo maalta. .meiillä oli aapinen jossa runo jossa henkilö pesi itseään muttei muuttunut. Opin lukemaan 7v.
Puheterapeutin vihjaus taisi mennä ap:ltä ohi.
Ei 7-vuotiaan tytön paikka ole koulussa vaan kotona tekemässä kotitöitä ja oppimassa niitä lisää. Hänenhän paikka on jo joskus 3 vuoden päästä vaimona joka tekee kotitöitä, laittaa ruokaa, palvelee miestä ja on tämän seksilelu ja nyrkkeilysäkki. Ainakin niin pitäisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän on pakko olla provo. Koulua on käyty alle 2 kk. Läheskään kaikki lapset eivät ole oppineet lukemaan tässä ajassa.
Ei ole kyse lukemisesta, vaan
TA-VAA-MI-SES-TA!
Kouluissa ei ole opeteltu tavaamaan ainakaan viimeiseen 25 vuoteen.
Ilmankos pisatulokset laskevat kun mitään ei enää vaadita.
Itseäni taas turhauttaa, että hitaiden takia jo osaavien pitää lähes junnata paikoillaan vuosikausia. Tämä ei tietenkään ole hitaiden lasten syy, vaan opetusjärjestelmän syy. Ja sitten ihmetellään, miksi suomalaiset eivät pärjää kansainvälisissä vertailuissa. No eipä kai, kun pitää jo osaavat pitää pimennossa uusista haasteista. Siis vaikka lapsi itsekin toivoisi enemmän haasteita, niin ryhmän mukaba mennään.
En ymmärrä, miksei enää opeteta lukemaan äänteillä, kuten itse lapsena 80-luvulla opin..
a..u.. au.. t..o.. au-to eli niillä lyhyillä ääntäsyillä, kuten ne kirjaimet lausutaankin puhuessa.. esim sanassa kissa koota ei lausuta koona vaan äänteenä kuin yskäisisi ja ässä ei oo ässä vaan sihinä..
miksi kaikkimtoimva muutetaan? Enää nykyteinit osaa esim lukea kaunoa vaan kysyvät, mitä tossa lukee
Minulla oli sama ongelma kansakoulussa. Suorastaan masennuin kun opettaja kertoi vanhemmilleni. Osasin kyllä lukea, mutteen tavaamista. Minut oli opetettu lukemaan ennen kouluikää lukemalla minulle aku ankkaa ja samalla osoittamalla mitä puhekuplaa luettiin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli sama ongelma kansakoulussa. Suorastaan masennuin kun opettaja kertoi vanhemmilleni. Osasin kyllä lukea, mutteen tavaamista. Minut oli opetettu lukemaan ennen kouluikää lukemalla minulle aku ankkaa ja samalla osoittamalla mitä puhekuplaa luettiin.
Tavaaminen on helpompaa opettaa heti kirjainten jälkeen ennen lukemista taputtelemalla. Meillä lapsi osasi joskus nelivuotiaana jo tavata taputtelemalla. Viisivuotiaana vasta alkoi lukea. "Vasta" siis tässä yhteydessä viittauksena siihen, ettei tosiaan tarvitse vielä hahmottaa paperilla sanoja oppiakseen tavaamaan.
TA-VAA-MI-NEN.