Miten välttää lapsen saamasta sukumökkiosuutta?
Mieheni suvussa 8 omistajan sukumökki, joka aivan paskassa kunnossa, vaatisi n. 70 000e remontin, maapohjan arvo 150 000 ja rakennukset arvottomia. Me siis omistamme aiitä 1/8. Tyttäremme ei missään nimessä halua perinnöksu osuutta, emmekä haluaisi ristikseen sitä antaakaan. Kukaan ei suostu ostamaan osuuttamme eikä ottamaan edes vastaan lahjaveron maksua vastaan.
Hän ainokaisemme ja luonnollisesti muuta arvokasta ( ainakin tämän päivän ymmärryksessä ) perii. Mitä tehdä tuolla kahdeksasosallemme? Osastakaan perintöä kun ei voi kieltäytyä, jos muun ottaa vastaan.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Hän kieltäytyy perinnöstä. Muistakaa hilata rakkaat esineenne kotiinne aiemmin muilla syillä, koska perinnöstä kieltäytyjä ei saa ottaa mitään. Ei yhtikäs mitään.
Niinpä. Ei voi kieltäytyä vain osasta.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vaihtoehtoa. Joko joku muu mökin omistajista lunastaa perillisen osuuden tai mökki laitetaan myyntiin, jolloin sen voi ostaa kuka tahansa. Mökin myymistä ei voi estää, jos yksikin kuolinpesän osakas haluaa sen myydä.
Tämä.
Ja jos kyseessä ei ole kuolinpesä vaan muu yhteisomistus, niin sen purkua haetaan käräjäoikeudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän kieltäytyy perinnöstä. Muistakaa hilata rakkaat esineenne kotiinne aiemmin muilla syillä, koska perinnöstä kieltäytyjä ei saa ottaa mitään. Ei yhtikäs mitään.
Niinpä. Ei voi kieltäytyä vain osasta.
Mutta voi laittaa koko mökin myyntiin. Muut ei voi sitä estää. Voivat toki lunastaa osuuden itselleen, mutta jos eivät suostu, koko paikka menee myyntiin.
Hienosti ajattelette lastanne ja hänen etuaan! Pointsit siitä. Niin moni jättää jälkeläisilleen riesaksi arvottoman talon/mökin, vaikka voisi hoitaa riesan pois elinaikanaan. Tuo on vanhemmilta itsekästä vastuun siirtämistä.
Valitettavasti itselläni on edessä tuo. Olen yrittänyt rivien välistä vihjailla asiasta, mutta isäni on tokaissut, että ei ole hänen ongelmansa. Eli tahallaan jätetään riesaksi. Vanhemmillani on iso ja vanha omakotitalo muuttotappiopaikkakunnalla, jossa ei ole edes julkista liikennettä. Talo vaatisi sisältä ja ulkoa lähes kaiken kattavan remontin johon uppoaisi kymmeniä tuhansia euroja. Täten minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kieltäytyä perinnöstä. Olen asian jo päättänyt. Eli samalla joudun sitten päästämään irti kaikesta muustakin. Mutta pääasia kuitenkin, että vanha talo ei jää riesakseni.
Kaikista hauskinta on kun kuolinpesä sisältää osuuden vanhemmasta kuolinpesästä joka sekin sisältää osuuden vielä vanhemmasta kuolinpesästä. Vanhemmat kuolinpesät ovat jakamatta koska sisältävät maata ja rakennuksia joita ei voi fyysisesti jakaa, kukaan ei niitä osta eikä kukaan halua olla hankala ja vaatia kuolinpesän jakoa. Jakajina olisi tänä päivänä kymmeniä pikkuserkuksia jotka eivät edes tunne toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Hienosti ajattelette lastanne ja hänen etuaan! Pointsit siitä. Niin moni jättää jälkeläisilleen riesaksi arvottoman talon/mökin, vaikka voisi hoitaa riesan pois elinaikanaan. Tuo on vanhemmilta itsekästä vastuun siirtämistä.
Valitettavasti itselläni on edessä tuo. Olen yrittänyt rivien välistä vihjailla asiasta, mutta isäni on tokaissut, että ei ole hänen ongelmansa. Eli tahallaan jätetään riesaksi. Vanhemmillani on iso ja vanha omakotitalo muuttotappiopaikkakunnalla, jossa ei ole edes julkista liikennettä. Talo vaatisi sisältä ja ulkoa lähes kaiken kattavan remontin johon uppoaisi kymmeniä tuhansia euroja. Täten minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kieltäytyä perinnöstä. Olen asian jo päättänyt. Eli samalla joudun sitten päästämään irti kaikesta muustakin. Mutta pääasia kuitenkin, että vanha talo ei jää riesakseni.
Siitä voi silti tulla vielä riesa, kun isä joutuu vanhainkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti ajattelette lastanne ja hänen etuaan! Pointsit siitä. Niin moni jättää jälkeläisilleen riesaksi arvottoman talon/mökin, vaikka voisi hoitaa riesan pois elinaikanaan. Tuo on vanhemmilta itsekästä vastuun siirtämistä.
Valitettavasti itselläni on edessä tuo. Olen yrittänyt rivien välistä vihjailla asiasta, mutta isäni on tokaissut, että ei ole hänen ongelmansa. Eli tahallaan jätetään riesaksi. Vanhemmillani on iso ja vanha omakotitalo muuttotappiopaikkakunnalla, jossa ei ole edes julkista liikennettä. Talo vaatisi sisältä ja ulkoa lähes kaiken kattavan remontin johon uppoaisi kymmeniä tuhansia euroja. Täten minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kieltäytyä perinnöstä. Olen asian jo päättänyt. Eli samalla joudun sitten päästämään irti kaikesta muustakin. Mutta pääasia kuitenkin, että vanha talo ei jää riesakseni.
Siitä voi silti tulla vielä riesa
Mitenkä? Tietäisin varautua..
Vierailija kirjoitti:
Kaikista hauskinta on kun kuolinpesä sisältää osuuden vanhemmasta kuolinpesästä joka sekin sisältää osuuden vielä vanhemmasta kuolinpesästä. Vanhemmat kuolinpesät ovat jakamatta koska sisältävät maata ja rakennuksia joita ei voi fyysisesti jakaa, kukaan ei niitä osta eikä kukaan halua olla hankala ja vaatia kuolinpesän jakoa. Jakajina olisi tänä päivänä kymmeniä pikkuserkuksia jotka eivät edes tunne toisiaan.
Aina sillä maalla joku arvo on, kun myydään vapaille markkinoille, se myyntitulo taas on helppo jakaa kuolinpesän osakkaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti ajattelette lastanne ja hänen etuaan! Pointsit siitä. Niin moni jättää jälkeläisilleen riesaksi arvottoman talon/mökin, vaikka voisi hoitaa riesan pois elinaikanaan. Tuo on vanhemmilta itsekästä vastuun siirtämistä.
Valitettavasti itselläni on edessä tuo. Olen yrittänyt rivien välistä vihjailla asiasta, mutta isäni on tokaissut, että ei ole hänen ongelmansa. Eli tahallaan jätetään riesaksi. Vanhemmillani on iso ja vanha omakotitalo muuttotappiopaikkakunnalla, jossa ei ole edes julkista liikennettä. Talo vaatisi sisältä ja ulkoa lähes kaiken kattavan remontin johon uppoaisi kymmeniä tuhansia euroja. Täten minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kieltäytyä perinnöstä. Olen asian jo päättänyt. Eli samalla joudun sitten päästämään irti kaikesta muustakin. Mutta pääasia kuitenkin, että vanha talo ei jää riesakseni.
Mitenkä? Tietäisin varautua..
Riippuu tilanteesta tietysti, mutta joissain tapauksissa ei ole varat riittänyt hoitomaksuihin ja on jouduttu myymään omaisuutta kattamaan kuluja.
Jos vaikka ensin opettelisit kirjoittamaan ymmärrettävää tekstiä. Mietitään sitten asiaa uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista hauskinta on kun kuolinpesä sisältää osuuden vanhemmasta kuolinpesästä joka sekin sisältää osuuden vielä vanhemmasta kuolinpesästä. Vanhemmat kuolinpesät ovat jakamatta koska sisältävät maata ja rakennuksia joita ei voi fyysisesti jakaa, kukaan ei niitä osta eikä kukaan halua olla hankala ja vaatia kuolinpesän jakoa. Jakajina olisi tänä päivänä kymmeniä pikkuserkuksia jotka eivät edes tunne toisiaan.
Aina sillä maalla joku arvo on, kun myydään vapaille markkinoille, se myyntitulo taas on helppo jakaa kuolinpesän osakkaille.
Maa on ollut suvun tilan käytössä joskus 1900-luvun puolivälissä aikana kun tilat haluttiin pitää lokonaisina ja suvussa, joku on jäänyt pitämään tilaa eikä muut ole halunneet haitata mitenkään. Nyt onkin jo kulunut niin paljon aikaa ja sukupolvia ettei kellään enää kiinnosta joku nykymittapuulla pieni läntti risukkoa.
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka ensin opettelisit kirjoittamaan ymmärrettävää tekstiä. Mietitään sitten asiaa uudelleen.
Sä oletkin sitten ainoa, joka ei ole tekstiä ymmärtänyt.
". Riippuu tilanteesta tietysti, mutta joissain tapauksissa ei ole varat riittänyt hoitomaksuihin ja on jouduttu myymään omaisuutta kattamaan kuluja. "
Eihän lasten ole pakko osallistua hoitoon, maksuihin eikä omaisuuden myyntiin hoitomaksuja maksaakseen. Kyllä siihen hommaan määrätään joku edunvalvoja. Sillähän siitä talosta sitten on päästy.
Kotihoito on myös todella kallista, mikä voi johtaa siihen, että on pakko myydä kiinteistö pois ja muuttaa halvempaan.
Mun oli pakko uhata myyntiä ulkopuoliselle, sitten vasta sain osuuteni myytyä sisaruksilleni.
Ikävä juttu eikä mulla tietty oikeasti ollut ketään ulkopuolista ostajaa, mutta kun eivät muuten halunneet jakaa kuolinpesää (miten kukaan edes viitsii jarrutella semmoista) niin täytyi keksiä sellainen uhka.
"Maa on ollut suvun tilan käytössä joskus 1900-luvun puolivälissä aikana kun tilat haluttiin pitää lokonaisina ja suvussa, joku on jäänyt pitämään tilaa eikä muut ole halunneet haitata mitenkään. Nyt onkin jo kulunut niin paljon aikaa ja sukupolvia ettei kellään enää kiinnosta joku nykymittapuulla pieni läntti risukkoa."
Alunperin sitten jo pieni tila, koska muuten olisi jaettu jotenkin aikoja sitten.
Vierailija kirjoitti:
"Maa on ollut suvun tilan käytössä joskus 1900-luvun puolivälissä aikana kun tilat haluttiin pitää lokonaisina ja suvussa, joku on jäänyt pitämään tilaa eikä muut ole halunneet haitata mitenkään. Nyt onkin jo kulunut niin paljon aikaa ja sukupolvia ettei kellään enää kiinnosta joku nykymittapuulla pieni läntti risukkoa."
Alunperin sitten jo pieni tila, koska muuten olisi jaettu jotenkin aikoja sitten.
Varmaan juuri sellainen jolla aikoinaan on yksi perhe elätetty ja vanhin poika on jäänyt jatkajaksi. Nyt ei enää mitään toimintaa vaan pusikkoa ja lahonneita rakennuksia.
Joskus ne maanpläntillä olevat rakennukset on se ongelma, purkukuntoisia isoja rakennuksia joiden purkukustannus on niin iso ettei kukaan ota edes ilmaiseksi vastaan.
Helppoa. Hakekaa oikeudesta yhteis omaisuuden purkua ja oikeus määrää myyjän johon kaikkien on suostuttava.
Kaksi vaihtoehtoa. Joko joku muu mökin omistajista lunastaa perillisen osuuden tai mökki laitetaan myyntiin, jolloin sen voi ostaa kuka tahansa. Mökin myymistä ei voi estää, jos yksikin kuolinpesän osakas haluaa sen myydä.