Ensi yönä siitä on sitten 30 vuotta kun Estonia upposi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorin laivalta pakoon päässyt taisi olla se 12-vuotias norjalaispoika, joka menetti Estonian uppoamisessa sekä isänsä että 14-vuotiaan isosiskonsa.

Olisi kannattanut muun perheen seurata poikaa,olisi ehkä jäänyt henkiin kumpikin.

 

Menettivät näköyhteyden ja poika joutui erilleen perheestään. Olisiko poika ollut ketterä ja päässyt esteiden yli helpommin kuin siskonsa ja isänsä ja äitipuolensa? Sitten oli myöhäistä jäädä odottelemaan. Ei ihme että poika oli ollut sekaisin kun oli tuotu maihin (kuten ketjussa tuli ilmi). Minua hän jotenkin säälittää. Olen kolme vuotta vanhempi ja jotenkin samaistun häneen. Kunpa hänen elämänsä olisi kaikesta huolimatta mennyt hyvin.

Ei se laiva siinä kelluskele tyynellä merellä kahta tuntia, ennen kuin uppoaa. Jos ei ole luita poikki, kun rytäkässä on lentänyt hytissä lattialle tai päin vessan nurkkaa, 

Tuo pitää paikkansa. Olin pari viikkoa sitten viking gracella piccolo hytissä ja nukuin yläpetissä kun en perskännissä keksinyt kuinka se alempi lasketaan. Kun yöllä oli herättävä vessaan niin kyllä kylmäsi vilkuilla sieltä alas. Jos jonkun kallistuman takia olisin pudonnut lattialle niin siihen kyllä olisin jäänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorin laivalta pakoon päässyt taisi olla se 12-vuotias norjalaispoika, joka menetti Estonian uppoamisessa sekä isänsä että 14-vuotiaan isosiskonsa.

Menetti molemmat vanhempansa ja kaksi siskoa.

Ruotsalainen nuorukainen menetti vanhempansa ja kihlattunsa, kun nämä jähmettyivät kauhusta porrasaulaan eivätkä kyenneet enää jatkamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kun laiva menee puolelta toiselle, mistä tietää, että nyt ylös sängystä, vaatteet päälle, juoksu 10 kerrosta ylöspäin ja suin päin yli laidan"

Jos laiva menee puolelta toiselle, ei ole hätää. Silloin se toimii kuten pitääkin, eli myötäilee aaltojen liikettä.

Jos laiva jää pysyvästi kallelleen eikä oikene enää aallon jälkeen tai keiku puolelta toiselle, on syytä alkaa huolestua.  Purjeveneillä on normaalia suhistaa menemään jopa 20-30 asteen pysyvällä kallistumalla, mutta moottorialukselle kyseessä on täysin epänormaali ja vaarallinen olotila.

Ei se laiva siinä kelluskele tyynellä merellä kahta tuntia, ennen kuin uppoaa. Jos ei ole luita poikki, kun rytäkässä on lentänyt hytissä lattialle tai päin vessan nurkkaa, on pari hätäistä minuuttia selviytyä ulkokannelle 800 muun seassa juosten pitkin käytävän seinää ja kiipeillen portaikkojen kaiteita ylöspäin. Jos hytissä matkustaa lapsia, joista rupeaa pitämään siinä tilanteessa huolta ja joille alkaa etsiä takkia ja kenkiä ja hoputtaa matkaan, on jo myöhäistä. Ollaan jo matkalla kohti pohjaa.

Todettakoon, että yksi keskeinen ongelma Estonian matkustajien kohdalla oli ja joka on täälläkin jo pariin kertaan sanottu, oli se, että kukaan ei voinut kuvitella laivan uppoavan. Sen jälkeen, kun se tapahtui, se on voitu kuvitella. Mutta sitä ennen - ei.

Todennäköisesti oletus on ollut - merenkäynnistä ja meriturvallisuudesta paremmin tietävät, korjatkaa jos olen väärässä - että käy kuten Titanicilla, että laiva todellakin kelluu pari tuntia, jonka aikana ehditään saada ihmiset pelastusveneisiin ja -lauttoihin.

Vieläkin, 30 vuotta myöhemmin, ihan vain kun katsoo Ylen toissapäiväisen nettijutun aikajanoineen, tuntuu aivan käsittämättömältä, että iso matkustaja-alus pystyy uppoamaan 55 minuutissa. Niin kuitenkin kävi.

Eli kukaan tuossa tilanteessa ollut ihminen voinut tietää, että noin käy. Se, missä kohtaa kullekin aluksen matkustajalle ja miehistön jäsenelle selvisi, että pakotietä ei ole, on varmasti vaihdellut. Ja kirjaimellisesti pakokauhu on vallinnut laivalla.

Se, että tästä asiasta halutaan ja ehkä on tarvettakin puhua ja sitä ihmetellä vielä 30 vuoden jälkeenkin, kertoo siitä, että sen jälkeen kun mahdottomana pidetty, kuvittelun ulkopuolelle jäänyt asia on tapahtunut, on tosiaan ollut pakko kuvitella se asia. Siitähän onnettomuustutkintalautakunnan työssäkin on ollut kyse: kootaan pienistä palasista mahdollisimman tarkka kokonaiskuva. Jotta se ei koskaan enää toistuisi, eikä lisää uhreja tulisi. Nyt kun asia voidaan kuvitella, sitä pitääkin kuvitella. Ei välttämättä jokaisen kansalaisen, mutta asiantuntijoiden kyllä. Ja hyvä tietenkin olisi, että jokainen laivamatkailija käyttäisi sen verran laivaan astuessaan mielikuvitusta pahimmasta skenaariosta, että jaksaisi katsoa turvallisuus- ja pelastautumisohjeet ja pakoteiden kartat edes pintapuolisesti läpi. Tekeväthän urheilijatkin mielikuvaharjoittelua. Harvoin varautumisesta mitään haittaa on. Ja pahimman mahdollisen kuviteltavan (tai kuvittelun tuolla puolen olevan, mahdottomana pidetyn) asian tapahtuessa on sitten ainakin omalta osaltaan ennemmin osa ratkaisua (edes omalta osaltaan) kuin osa ongelmaa. Eloonjääneiden kertomuksethan todistavat, että Estonialla monet lamaantuivat keskelle auloja ja portaikkoja ja niin ollen paitsi estivät oman pelastautumisensa myös mahdollisesti muiden pelastautumisyritykset.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkiaan 137 laivalla ollutta eli 94 matkustajaa ja 43 miehistön jäsentä pelastettiin merestä onnettomuuspaikalla. Heistä yksi kuoli myöhemmin sairaalassa. 

Uutislähetyksessä 28.9.94 illalla kerrottiin, että pelastettuja oli 141.

Muutamahan kuoli sairaalassa ja kuljetettaessa sinne.

Tai sitten Avo Piht ja tanssijat jostakin syystä merkittiin kuolleiksi jälkikäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorin laivalta pakoon päässyt taisi olla se 12-vuotias norjalaispoika, joka menetti Estonian uppoamisessa sekä isänsä että 14-vuotiaan isosiskonsa.

Olisi kannattanut muun perheen seurata poikaa,olisi ehkä jäänyt henkiin kumpikin.

 

Menettivät näköyhteyden ja poika joutui erilleen perheestään. Olisiko poika ollut ketterä ja päässyt esteiden yli helpommin kuin siskonsa ja isänsä ja äitipuolensa? Sitten oli myöhäistä jäädä odottelemaan. Ei ihme että poika oli ollut sekaisin kun oli tuotu maihin (kuten ketjussa tuli ilmi). Minua hän jotenkin säälittää. Olen kolme vuotta vanhempi ja jotenkin samaistun häneen. Kunpa hänen elämänsä olisi kaikesta huolimatta mennyt hyvin.

Feissarista katselin joskus 10 vuotta sitten, että hänellä olisi vaimo ja lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorin laivalta pakoon päässyt taisi olla se 12-vuotias norjalaispoika, joka menetti Estonian uppoamisessa sekä isänsä että 14-vuotiaan isosiskonsa.

Menetti molemmat vanhempansa ja kaksi siskoa.

Ruotsalainen nuorukainen menetti vanhempansa ja kihlattunsa, kun nämä jähmettyivät kauhusta porrasaulaan eivätkä kyenneet enää jatkamaan. 

Tämä on surullista. Varmasti se näky on häntä vainonnut sen jälkeen. Mutta oikein teki että pelastautui itse. Sitä vanhemmatkin olisivat halunneet, varmaan kihlattukin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kun laiva menee puolelta toiselle, mistä tietää, että nyt ylös sängystä, vaatteet päälle, juoksu 10 kerrosta ylöspäin ja suin päin yli laidan"

Jos laiva menee puolelta toiselle, ei ole hätää. Silloin se toimii kuten pitääkin, eli myötäilee aaltojen liikettä.

Jos laiva jää pysyvästi kallelleen eikä oikene enää aallon jälkeen tai keiku puolelta toiselle, on syytä alkaa huolestua.  Purjeveneillä on normaalia suhistaa menemään jopa 20-30 asteen pysyvällä kallistumalla, mutta moottorialukselle kyseessä on täysin epänormaali ja vaarallinen olotila.

Ei se laiva siinä kelluskele tyynellä merellä kahta tuntia, ennen kuin uppoaa. Jos ei ole luita poikki, kun rytäkässä on lentänyt hytissä lattialle tai päin vessan nurkkaa, on pari hätäistä minuuttia selviytyä ulkokannelle 800 muun seassa juost

Pötyä. Auloista tuli kuolemanloukkuja, sillä laivan kallistuessa portaikkoon oli niistä lähes mahdoton päästä. Lisäksi portaissa eteneminen vaatii järjettömän paljon voimaa pienemmälläkin kallistuksella.

Avo Pihtin Sirje-vaimo kuoli vuonna 2005. Kuolinsyy: aivokasvain tai jotain sinne päin. Sydän oli varmasti myös rikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkiaan 137 laivalla ollutta eli 94 matkustajaa ja 43 miehistön jäsentä pelastettiin merestä onnettomuuspaikalla. Heistä yksi kuoli myöhemmin sairaalassa. 

Uutislähetyksessä 28.9.94 illalla kerrottiin, että pelastettuja oli 141.

Muutamahan kuoli sairaalassa ja kuljetettaessa sinne.

Tai sitten Avo Piht ja tanssijat jostakin syystä merkittiin kuolleiksi jälkikäteen.

Itseasiassa yksi kuoli sairaalassa. Jää kolme (141 - 137 = 4). Eli kapteeni Piht ja tanssijat.

Vierailija kirjoitti:

Ei se laiva siinä kelluskele tyynellä merellä kahta tuntia, ennen kuin uppoaa. Jos ei ole luita poikki, kun rytäkässä on lentänyt hytissä lattialle tai päin vessan nurkkaa, 

Tuo pitää paikkansa. Olin pari viikkoa sitten viking gracella piccolo hytissä ja nukuin yläpetissä kun en perskännissä keksinyt kuinka se alempi lasketaan. Kun yöllä oli herättävä vessaan niin kyllä kylmäsi vilkuilla sieltä alas. Jos jonkun kallistuman takia olisin pudonnut lattialle niin siihen kyllä olisin jäänyt. 

Estonian hytit olivat pienempiä ja matalampia. Olin joskus 1989 perheen kanssa Viking Sallylla, vanhukset omassa hytissään ja itse systerin kanssa omassamme. Ne olivat takuulla halvimmasta päästä isämme tuntien.

Yläpetiltä olisi pudonnut semmosen plyysisen istuimen päälle. En usko että mitään remppaa tapahtui viimeisen viiden vuoden aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorin laivalta pakoon päässyt taisi olla se 12-vuotias norjalaispoika, joka menetti Estonian uppoamisessa sekä isänsä että 14-vuotiaan isosiskonsa.

Menetti molemmat vanhempansa ja kaksi siskoa.

Ruotsalainen nuorukainen menetti vanhempansa ja kihlattunsa, kun nämä jähmettyivät kauhusta porrasaulaan eivätkä kyenneet enää jatkamaan. 

Tämä on surullista. Varmasti se näky on häntä vainonnut sen jälkeen. Mutta oikein teki että pelastautui itse. Sitä vanhemmatkin olisivat halunneet, varmaan kihlattukin.

Todellisuudessa näin ei ollut. Vanhemmat ja tyttöystävä ei päässeet etenemään tungoksessa ja laivan kallistuessa, kyse ei ollut mistään jähmettymisestä. He huusivat miehelle, joka oli päässyt eteenpäin, että jatkaisi matkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kun laiva menee puolelta toiselle, mistä tietää, että nyt ylös sängystä, vaatteet päälle, juoksu 10 kerrosta ylöspäin ja suin päin yli laidan"

Jos laiva menee puolelta toiselle, ei ole hätää. Silloin se toimii kuten pitääkin, eli myötäilee aaltojen liikettä.

Jos laiva jää pysyvästi kallelleen eikä oikene enää aallon jälkeen tai keiku puolelta toiselle, on syytä alkaa huolestua.  Purjeveneillä on normaalia suhistaa menemään jopa 20-30 asteen pysyvällä kallistumalla, mutta moottorialukselle kyseessä on täysin epänormaali ja vaarallinen olotila.

Ei se laiva siinä kelluskele tyynellä merellä kahta tuntia, ennen kuin uppoaa. Jos ei ole luita poikki, kun rytäkässä on lentänyt hytissä lattialle tai päin vessan nurkkaa, on pari hätäistä min

Sen takia ei seniorimatkustajia juurikaan pelastunut. Siellähän oli 1910-luvulla syntyneitä risteilijöitä, jotka olivat tuolloin vähintään 75-vuotiaita.

 

Eikö osa Estonian portaikoista ollut poikkisuuntaisia? Varmasti vielä vaikeampia kiivetä kuin ne normaalit pituussuunnassa menevät portaat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorin laivalta pakoon päässyt taisi olla se 12-vuotias norjalaispoika, joka menetti Estonian uppoamisessa sekä isänsä että 14-vuotiaan isosiskonsa.

Menetti molemmat vanhempansa ja kaksi siskoa.

Ruotsalainen nuorukainen menetti vanhempansa ja kihlattunsa, kun nämä jähmettyivät kauhusta porrasaulaan eivätkä kyenneet enää jatkamaan. 

Tämä on surullista. Varmasti se näky on häntä vainonnut sen jälkeen. Mutta oikein teki että pelastautui itse. Sitä vanhemmatkin olisivat halunneet, varmaan kihlattukin.

Todellisuudessa näin ei ollut. Vanhemmat ja tyttöystävä ei päässeet etenemään tungoksessa ja laivan kallistuessa, kyse ei ollut mistään jähmettymise

Ei, vaan jähmettyivät kun eivät uskaltaneet alkaa ylittää porrasaulaa.  Vanhemmat kehotti poikaa menemään, mutta kihlattu oli täysin shokissa ilman katse tai puhekontaktia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se laiva siinä kelluskele tyynellä merellä kahta tuntia, ennen kuin uppoaa. Jos ei ole luita poikki, kun rytäkässä on lentänyt hytissä lattialle tai päin vessan nurkkaa, 

Tuo pitää paikkansa. Olin pari viikkoa sitten viking gracella piccolo hytissä ja nukuin yläpetissä kun en perskännissä keksinyt kuinka se alempi lasketaan. Kun yöllä oli herättävä vessaan niin kyllä kylmäsi vilkuilla sieltä alas. Jos jonkun kallistuman takia olisin pudonnut lattialle niin siihen kyllä olisin jäänyt. 

Estonian hytit olivat pienempiä ja matalampia. Olin joskus 1989 perheen kanssa Viking Sallylla, vanhukset omassa hytissään ja itse systerin kanssa omassamme. Ne olivat takuulla halvimmasta päästä isämme tuntien.

Yläpetiltä olisi pudonnut semmosen plyysisen istuimen päälle. En usko että mitään remppaa tapahtui viimeisen viiden vuoden aikana.&nbsp

Minulla tulee ahtaan paikan kammo pelkästään niiden hyttien kuvista.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorin laivalta pakoon päässyt taisi olla se 12-vuotias norjalaispoika, joka menetti Estonian uppoamisessa sekä isänsä että 14-vuotiaan isosiskonsa.

Olisi kannattanut muun perheen seurata poikaa,olisi ehkä jäänyt henkiin kumpikin.

 

Mitä jos jäivätkin etsimään poikaa, luullen että eksynyt, ilman eivät olleet lähdössä.

Vierailija kirjoitti:

Tällä Ehrnsteinillä on ollut kyllä kaikki selviytymiseen tarvittava tietotaito kohallaan :O ;O

- Olen seilannut monta kymmentä vuotta. Tunsin kaikki myrskyn äänet. Olen ollut aiemmin mukana karilleajossa ja kylkikosketuksessa. Äänet, jotka kuulin, eivät muistuttaneet mitään niistä äänistä.

Pian Estonian keulavisiiri irtoaisi keulasta ja vetäisi rampin auki.

- Ehrnsten pelkäsi, että ison laivan upotessa syntyvät hirvittävät pyörteet, jotka imaisevat hänet syvyyksiin.Uin henkeni kaupalla pois hylyn luota. Adrenaliinia oli veressä paljon. Pääni hoki, pois kylmästä vedestä, pois vedestä, muuten kuolema korjaa.

Ehrnsten löysi merestä aurinkokannen muovimaton palasia. Hän teki niistä itselleen räpylät, jotta pystyi uimaan paremmin.

 

Ehrnsteinillä oli kokemusta normaaleista laivan äänistä ja käyttäytymisestä. Äijä on tehnyt itselleen räpylätkin!!!

Sisukas äijä. :)

Vierailija kirjoitti:

Eikö osa Estonian portaikoista ollut poikkisuuntaisia? Varmasti vielä vaikeampia kiivetä kuin ne normaalit pituussuunnassa menevät portaat. 

Olikos niin että juuri näiden poikittaisten portaiden auloissa raportoitiin sukelluksissa suurimmat ruumismäärät?   Nehän on käytännössä vaatineet vaatineet ylösalaisin kiipeilyä.  Pituussuuntaiset portaat on olleet etenemistä vaakatasossa.

Tämä porrasjuttu on vaikein hahmottaa tässä onnettomuudessa. Niin nurinkuriseksi kaikki menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkiaan 137 laivalla ollutta eli 94 matkustajaa ja 43 miehistön jäsentä pelastettiin merestä onnettomuuspaikalla. Heistä yksi kuoli myöhemmin sairaalassa. 

Uutislähetyksessä 28.9.94 illalla kerrottiin, että pelastettuja oli 141.

Muutamahan kuoli sairaalassa ja kuljetettaessa sinne.

Tai sitten Avo Piht ja tanssijat jostakin syystä merkittiin kuolleiksi jälkikäteen.

Itseasiassa yksi kuoli sairaalassa. Jää kolme (141 - 137 = 4). Eli kapteeni Piht ja tanssijat.

Kaksoistytöt?