Googletin juuri kaikki vanhat lukiokaverini.
Ja aika monen kohdalla tuli osuamia. Oli sarjakuvanpiirtäjää, yliopiston lehtoria, oman firman perustaneita, laatupäällikköä, kansanedustajan avustajaa ym.
Ja minä olen jämähtänyt kotiin vaikka akateeminen koulutus takataskussa. Ennen ei ole haitannut yhtään vaan olen ollut ylpeä kotiäiti. Nyt jostain syystä kolahti...toisaalta on ihanaa, että niin moni on löytänyt alansa ja vieläpä niiltä aloilta, joissa olivat lahjakkaita jo koulussa. Mutta kyllä minustakin olisi voinut tulla jotain muuta :(
Onko muita, jotka ihmettelevät, että mihin se elämä on oikein vienyt kouluajoista?
Kommentit (7)
Ja aikamoisen alemmuuskompleksin sain siitäkin.
terv. kotiäiti täälläkin
eikös heidän ammatit yms. tiedetä muutenkin...!?
Mut itse kyllä ihmettelen kun mielestäni kaikki mun luokkakaverit oli niin älykkäitä ja lahjakkaita aikanaan, että miksei niistä kestään ole tullut mitään. Yksi poptähti vaan mahtui luokalle mutta niitä muita en oo koskaan nähnyt missään mediassa.
mutta en esim. mitä palkintoja ovat voittaneet ja miten edenneet urallaan yms.
kauhea kunnianhimo tehdä jotain, kun tapaan menestyneitä sukulaisiani.
Vaikka täällä omissa ympyröissä olen itseeni tyytyväinen, niin siellä...paremmissa piireissä on olo hieman kömpelö. Kadehtien kuuntelen muiden sivistyneitä juttuja :D
Onneksi voin opiskella, ja sen teen.
Osasta tiesin uudet sukunimet.
ap