Kannattaako nuorena asua yhdessä?
Muuttaako moni nuorena asumaan tyttö- tai poikaystävänsä kanssa vaan siksi, että asuminen on niin halvempaa? Kannattaako noin tehdä, vaikka ei olisi vielä mitään suunnitelmia pitkästä suhteesta? Vai luuleeko kaikki, että yhteen muuttaminen tarkoittaa suunnitelmia loppuelämästä yhdessä.
Kommentit (51)
Jos ei tarkoita, on turha muuttaa yhteen.
Olen tyytyväinen, että muutin kotoa asumaan yksin.
Oli ensimmäinen kerta, kun pystyin todella miettimään, kuka olen ja mitä haluan. Tajusin olevani huomattavasti vähemmän sosiaalinen kuin olin ajatellut ja miten sosiaalisuus vei voimia enemmän kuin antoi.
Nämä nuorena alkaneet suhteet kestävät ihmeen hyvin. Tiedän monia tapauksia, jotka ovat alkaneet 16-vuotiaina ja kestäneet jo 50 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Nämä nuorena alkaneet suhteet kestävät ihmeen hyvin. Tiedän monia tapauksia, jotka ovat alkaneet 16-vuotiaina ja kestäneet jo 50 vuotta.
Itse en tiedä yhtään, mutta olenkin reilusti alle 65-vuotias.
Ei kannata. Sotkee opiskeludraivin ihan täysin.
Ei kannata edes pariutua koska 80 % suhteista kariutuu
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata edes pariutua koska 80 % suhteista kariutuu
En ole siis mitenkään sitoutumassa mihinkään liittoon. Ihan taloudellisista syistä mietitään tuota yhteen muuttamista kun asumistuki laskee ensi vuonna. Nyt asutaan omissa asunnoissamme.
Ap
Go for it jos siltä tuntuu. Vuokrasopimuksesta pääsee kuukauden varoitusajalla eroon.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. Sotkee opiskeludraivin ihan täysin.
Siinä on ihan tarpeeksi draivia, kun nussitaan nuoruuden innolla, eikä isompia huolia ole. 16-vuotiaat jaksavat kuin kanit monta vuotta. Jos lapsi tulee, niin se kyllä sekoittaa pakkaa ja vaatii energiaa ja aikaa. Ihmeen hyvin nämä liitot kestävät. Sitä kun on kunnolla nussittu, niin ei osata eikä haluta erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata edes pariutua koska 80 % suhteista kariutuu
En ole siis mitenkään sitoutumassa mihinkään liittoon. Ihan taloudellisista syistä mietitään tuota yhteen muuttamista kun asumistuki laskee ensi vuonna. Nyt asutaan omissa asunnoissamme.
Ap
Jotenkin ikävä ajatella, että joku olisi kanssani yhdessä, muttei ottaisi sitä mitenkään vakavasti ja olisi sitoutunut siihen. Silloin ei ainakaan kannata muuttaa yhteen, jos vaan tuhlaa toisen aikaa, tyyliin ollaan nyt vaan yhdessä, kunnes löydän paremman. Etsi mielummin kimppakämppä.
Ei siihen vi vastata kukaan kannattaako . Jokainen tapaus ja ihmise ovat erilaisia .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä nuorena alkaneet suhteet kestävät ihmeen hyvin. Tiedän monia tapauksia, jotka ovat alkaneet 16-vuotiaina ja kestäneet jo 50 vuotta.
Itse en tiedä yhtään, mutta olenkin reilusti alle 65-vuotias.
Minä tiedän lukemattomia, omamme mukaan lukien, enkä ole vielä edes 60
Me muutettiin yhteen kun toisen vanhemmat muutti muualle, eikä hän halunnut etäsuhdetta, toista lukiota ym. Ja oli hyvä tilaisuus muuttaa omaan kotiin. Ei me mitään rahajuttuja mietitty, minun palkalla ja jollain opintorahalla pärjättiin ihan hyvin. Nuori rakkaus oli kiihkeää eikä mitään tulevaisuutta mietitty, ensimmäinen todellinen suhdehan se vasta oli, muutaman vuoden suhdetta kesti ja sitten alkoi toinen. Itsehän se on mietittävä mitä haluaa, mitä tarvitsee ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata edes pariutua koska 80 % suhteista kariutuu
En ole siis mitenkään sitoutumassa mihinkään liittoon. Ihan taloudellisista syistä mietitään tuota yhteen muuttamista kun asumistuki laskee ensi vuonna. Nyt asutaan omissa asunnoissamme.
Ap
Et ole sitoutumassa liittoon mutta haluat muuttaa yhteen?
Te olette sitten aviopari. Jos vain toinen tienaa, niin hän on elatusvelvollinen kotona olevaa kohtaan, ne tuet pienenee. En itse lähtisi enää ikinä tuohon ellei kummallakin ole varma elanto. Siinä on kummallakin veemäiset paikat. Ja jos erotaan, niin vielä enemmän tulee tappelua.
Muutenkin varsinkin ensimmäinen ero voi olla hyvin rankka.
Kuunnelkaa Filttiketjua! T. Vaasa.
Ei kannata missään tapauksessa muuttaa yhteen tuossa tapauksessa. Itse muutin yhteen hieman vastahakoisesti silloisen poikakaverini kanssa, kun lähdimme opiskelemaan. Se oli suuri virhe, koska se kotileikki oli suoraan pois opiskeluajan muista riennoista ja kokemuksista ihan ystävyyssuhteiden luomisesta lähtien.
Ero meille tuli parin vuoden kuluttua, mutten enää päässyt kunnolla mukaan jo muodostuneisiin kaverijengeihin. Jos jotain opiskeluajasta harmittelen niin tuota asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Aina voi muuttaa erilleen, jos suhde kosahtaa. Miksei voisi asua yhdessä, vaikkei olekaan vielä yhteiset hautapaikat varattu?
Ei, ei ja ei. Opiskelun alussa luodaan kaveriporukat. Mielummin muuttaa vaikka jonkun kaverin kanssa. Poikakaverin kanssa homma mennee aina kotileikeiksi.
Mulla yhteenmuutto tarkoitti koko loppuelämää. Olin 27, kun muutettiin. Toki olisin muuttanut paljon aiemmin, jos olisin löytänyt miehen aiemmin. Mulle muutot ja asumiskuviot on niin iso juttu, etten muuta yhteen sellaisen kanssa, jos on mitään riskiä erosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata edes pariutua koska 80 % suhteista kariutuu
En ole siis mitenkään sitoutumassa mihinkään liittoon. Ihan taloudellisista syistä mietitään tuota yhteen muuttamista kun asumistuki laskee ensi vuonna. Nyt asutaan omissa asunnoissamme.
Ap
Taloudellisesti on edullisempaa asua erillään. Silloin saatte kumpikin enemmän tukia. Yhdessä asuessa tuet ovat pienemmät.
Aina voi muuttaa erilleen, jos suhde kosahtaa. Miksei voisi asua yhdessä, vaikkei olekaan vielä yhteiset hautapaikat varattu?