Lue keskustelun säännöt.
Katkeruus äitiä kohtaan
26.09.2024 |
Hei!
Olen omakotitalossa asuva naimisissa oleva nainen ja koen lähes päivittäin vihaa ja katkeruutta äitiäni kohtaan. Näennäisesti suhteemme on hyvä, pidämme yhteyttä lähes päivittäin ja näemme yleensä vähintään kerran viikossa, yhdessä ollessamme meillä on yleensä ihan mukavaa. Mutta yksin ollessani koen syvää vihaa ja katkeruutta historiassa tapahtuneiden asioiden takia. Asiat saattavat olla melko pieniäkin, pari vuotta sitten riidassa äitini haukkui minut hirviöksi ja tämä on jäänyt kalvamaan. Esimerkiksi kerrankin paistoimme makkaraa miehen kanssa emmekkä kutsuneet vamhempiani mukaan ->äitini suuttui ja piti mykkäkoulua. Taustalla on vuosien marttyyrimaista käytöstä, hän on aina riidoissa ja konflikteissa uhri eikä ole ikinä pyytänyt omaa käytöstään anteeksi. Hän ei näe omassa käytöksessään mitään vikaa.
Hän ei tule ollenkaan toimeen isäni äidin kanssa, ja isääni kohdistaa paljon henkistäväkivaltaa, pilkkaa ja mitätöi häntä paljon, tätä käytöstä on myös isäni suunnalta äitiäni kohtaan. Vanhempani myös riitelevät jatkuvasti, heidän kanssaan on porukalla hyvin raskasta viettää aikaa jatkuvan keskinäisen piikittelyn vuoksi, sukujuhlat ja tapaamiset porukalla ulkopuolisten ihmisten kanssa hirvittävät heidän käytöksensä vuoksi. Usein myös jos näemme sukulaisia porukalla (sukujuhlissa tm.) minusta tuntuu että äiti yrittää omistaa minut, kertoo minun asioitani sukulaisille vaikka itse seison vieressä. Tai jos joku kysyy minulta jotain niin hän kiirehtii vastaamaan puolestani.
Myös yksi mistä koen katkeruutta on äitini tupakointi raskausaikana, minun on vaikea ymmärtää niin itsekästä tekoa. Hän taas kokee että tupakointi oli parempi vaihtoehto kuin lopettamisesta aiheutuva stressi. Toisaalta ymmärrän että menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta jostain syystä minun on vaikea päästä yli.
Kysymykseni siis lienee että miten oppia elämään asioiden kanssa ja päästämään irti? Suhteessamme on kuitenkin paljon hyvää kaiken menneisyyden lisäksi, haluaisin pystyä säilyttämään suhteeni vanhempiini. Äidiltäni ei kannata odottaa anteeksipyyntöä ja asioista on mahdotonta vaikea hänen marttyyriluonteensa vuoksi. Hän joko näkee käytöksensä oikeutuettuna tai sitten ei muista ollenkaan tapahtunutta, hän ei esimerkiksi muista ollenkaan tukistaneensa minua lapsena tai uhkailleensa lähtevänsä. Nyt kun näennäsisesti menee hyvin, pelkään rikkoa rauhaa nostamalla menneitä asioita pöydälle. Miten siis päästä irti tästä kalvavasta katkeruudesta ja vihasta?
Kommentit (28)
Mitä pidät yhteyttä päivittäin. Kuvastaa vaan että elämäsi ja pääsi on tyhjää täynnä. Anna miehelles vaikka anaalia jos et muuta elämääsi keksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti kannattaako käyttää noin paljon aikaa tuohon katkeruuteen. Sinä luot oman todellisuutesi. Itse tekisin jotain mielekkäämpää.
Tämä.
Katkeruus on kuin joisi itse myrkkyä ja odottaisi toisen kuolevan siihen.
Luo tosiaan oma todellisuutesi. Mutta joka tapauksessa toimi oman itsesi takia.
Aika katkaista napanuora! Miksi olette tekemisissä päivittäin? Ymmärrän, että sut on manipuloitu lapsena sietämään vanhempiesi huonoa käytöstä, mutta HALOO olet nyt aikuinen.
Sinä voit tehdä muutoksen.
Aloita pitämällä tästä lähtien kutsut ja juhlat omassa kodissasi. Jo pelkkä ympäristön muutos saa uusia puheenaiheita ja muuttunutta käytöstä, ei jäädä niin helposti niihin ikuisiin vanhoihin riitoihin ja kiistoihin puheenaiheiden ehtyessä.
Järjestä tekemistä kaikille, sekin vähentää turhaa riitelyä ja kaunan purkamista yhä uudelleen ikivanhoista asioista. Talkoot pihatöissä, "ikioma valokuvakerho mukavia muistellen", jollin kaikki tuovat mukavimmat muistokuvansa, ruoantekopäivät, yhdessä tehdään lounas tai päivällinen, elokuvakerho mieluisimmista elokuvista, kirjastosta haetut tai aiemmin ostetut tai Elonetin elokuvat tms. ja kukin kertoo, mikä niissä oli parasta jne.
Iänikuinen riitely ja vanhojen muistelu kertoo vain siitä, että on liikaa tyhjää aikaa vatvoa kaikkea mahdollista.
Kysymyksiä, kun en ymmärrä:
Miksi olet liikaa tekemisissä vanhempiesi kanssa?
Miksi heittäydyt passiiviseksi kuulijaksi ja sitten syytät muita puheenaiheista?
Miksi syytät vanhempiasi? Niin et pääse yhtään eteenpäin ja suututat vain heidät, tottakai he puolustautuvat ja yrittävät loukata sinua, samoin kuin sinä loukkaat heitä.
Kuinka ihmeessä sinulla on noin paljon aikaa vatvoa äitisi elämää ja lapsuuden hetkiä, etkö käy työssä, etkö harrasta mitään, eikö sinulla ole mitään omaa elämää, joka on paljon tärkeämpää kuin menneessä jumittaminen.
Vierailija kirjoitti:
Aika katkaista napanuora! Miksi olette tekemisissä päivittäin? Ymmärrän, että sut on manipuloitu lapsena sietämään vanhempiesi huonoa käytöstä, mutta HALOO olet nyt aikuinen.
Tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nostat asian esille ja sen myötä te joko lähennytte tai etäännytte. Lopputulos riippuu molempien halusta tulla toimeen jatkossakin.
Osa Ap:n kertomista asioista on ihan tavallista monissa perheissä ja suvuissa. En täysin ymmärrä miten se voi aiheuttaa niin suurta katkeruutta. Varmasti harmittaa, jos tapaamisten aikana on nälvintää ja muuta, vaikka se tapahtuisi puolisoiden (isä ja äiti) kesken tai kohdistuisi aikuiseen jälkikasvuun. Joillakin on sellainen paha tapa, että kaksi läheistä piikittelee toisiaan muiden kuullen. Ihmisissä vain on ikäviä puolia, koeta Ap kestää.
Vierailija kirjoitti:
Otahan etäisyyttä. Sairasta tuollainen kiinni olo äidissä ja karkeruudessa vellominen.
On vähän liioiteltua reagoida noin raskaasti.
Olette liian läheisiä. Kuuntele totuutta sisälläsi: äitisi EI ole ollut niin ihana äiti kuin olisi pitänyt. Se on totta.
sinun ei tarvitse olla joka viikko yhteyksissä. Hän heittäytyy marttyyriksi ja pitää SINUA äitinään, jonka tulisi kannatella häntä. Näin "ihana äiti" hän on.