Lue keskustelun säännöt.
J. Klaavu: Lapsuuden kehityksellinen trauma
25.09.2024 |
Hän puhuu paljon emotionaalisesta väkivallasta. Jäin miettimään, miten voin tietää, olenko itse /olenko ollut emotionaalisesti väkivaltainen?
Oli muuten hyvä kirja. Kaikkien, jotka toistavat elämässä samoja kuvioitaan (miehet-ovat-aina-sitä tai naiset-ovat-aina-tätä) pitäisi lukea tämä kirja.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emotionaalinen väkivalta on käytännössä sitä henkistä väkivaltaa.
Miten puhutte ja kohtelette niitä teidän lapsianne?
Puhutteko lapsille huutaen, ärisettekö, haukutteko heitä, arvosteletteko heitä, puhutteko heille ja heistä vähätellen, käskytättekö, patistatteko heitä, tuputatteko koko ajan jotakin yms.
Eli kaikki epäkunnioittava käytös ja puhe sekä tietenkin toiminta.
Kannattaa pyrkiä kasvattamaan lapsia rakkaudellisesti, lempeästi mutta määrätietoisesti.
Asiaa auttaa kun olemme itse suvaitsevaisia ja oikeudenmukaisia.
Opetetaan ymmärrystä monipuolisesti.
Tuossa nyt esimerkkejä.
EIntroverttiys ei tarkoita kohtaamiskyvytöntä. Introvertti voi olla erinomainen kasvattaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sori vaan, mutta en lue keski-ikäisille naisille suunnattua wokesosiaalipornoa.
Toivottavasti sulla ei ole, eikä tule, lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko parempi kuin Tunne lukkosi? 🤣😂
No, sinä et kysy tätä tosissasi, mutta vastaan silti: oli parempi, koska se valoitti ihmisen psyykettä alitajuisemmalla tasolla. Tunnelukko-kirja puolestaan keskittyy pintatason käyttäytymismalleihin, jotka nousevat omista rajoitteista. Tunnelukko lisää omaa itsetuntemusta, tämä kirja menee syvemmälle. ApParodia on mahdotonta, sillä ne tekevät sen itse.
- Paavo Haavikko
Ehkä ei kannattaisi yrittää väittää taviskirjialijan tietävän ihmisen psyykeestö yhtä paljoa kuin psykologinKlaavu ei ole psykologi vaan teologian maisteri. Googleta vaikka.
Juha Klaavu
on psykoanalyyttinen psykoterapeutti, jungilainen psykoanalyytikko ja teologi. Klaavu on psykoanalyyttinen psykoterapeutti ja Zürichin C.G. Jung -instituutista valmistunut jungilainen psykoanalyytikko, joka on toiminut asiakastyössä reilut kaksikymmentä vuotta Suomessa ja Sveitsissä. Hän on myös pappisvihkimyksen saanut teologi. https://www.terve.fi/artikkelit/lapsuuden-kehityksellinen-trauma
Usein kohtaamiskyvyttömät ovat kovia touhuamaan, mittaavat arvoa ulkoisella suorittamisella. Lapsi kelpaa kun onnistuu olemaan tietynlainen. Tai saa olla rauhassa.
Introvertti poissaolo liittyy mielestäni välinpitämättömyyteen lapsesta. Kyllä lapsi tajuaa kohdellaanko häntä hyvin vai huonosti ainakin jossain vaiheessa kasvuaan.
Vierailija kirjoitti:
Usein kohtaamiskyvyttömät ovat kovia touhuamaan, mittaavat arvoa ulkoisella suorittamisella. Lapsi kelpaa kun onnistuu olemaan tietynlainen. Tai saa olla rauhassa.
Introvertti poissaolo liittyy mielestäni välinpitämättömyyteen lapsesta. Kyllä lapsi tajuaa kohdellaanko häntä hyvin vai huonosti ainakin jossain vaiheessa kasvuaan.
Mitä hel#ettiä on "introvertti poissaolo"?
Ihan itsekeksimäsi termi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin ei ole? Perustele.
Äh, yritän, mutta voi olla että muistan väärin. En ole aivan sisäistänyt tuota kirjaa. Sen muistan, että trauma on asia, joka herättää vanhan henkiin. Eli aina jos kuulet ambulanssin äänen, niin trauma muistuttaa olemassa olostaan ja tilanteesta, johon liittyi ambulanssi. Kehityksellinen trauma ei liity yhteen tilanteeseen.
löysin tällaisen Klaavun haastattelun https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kun-mikaan-ei-tuo-hyvaa-oloa-nain-tun
ap
Tuo mistä kerrot on ns. I-tyypin trauma. On olemassa myös sellainen kuin II-tyypin trauma (kompleksinen trauma). Siihen liittyy pitkään jatkuvat/toistuvat traumaattiset kokemukset. Mielestäni kehityksellinen trauma kuuluu siihen.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei ole? Perustele.
Äh, yritän, mutta voi olla että muistan väärin. En ole aivan sisäistänyt tuota kirjaa. Sen muistan, että trauma on asia, joka herättää vanhan henkiin. Eli aina jos kuulet ambulanssin äänen, niin trauma muistuttaa olemassa olostaan ja tilanteesta, johon liittyi ambulanssi. Kehityksellinen trauma ei liity yhteen tilanteeseen.
löysin tällaisen Klaavun haastattelun https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kun-mikaan-ei-tuo-hyvaa-oloa-nain-tun
ap
Tuo mistä kerrot on ns. I-tyypin trauma. On olemassa myös sellainen kuin II-tyypin trauma (kompleksinen trauma). Siihen liittyy pitkään jatkuvat/toistuvat traumaattiset kokemukset. Mielestäni kehityksellinen trauma kuuluu siihen.
aa, ok. Tuossa jälkimmäisessä linkissä hän avaa näkemyksiään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tässä tulemme juuri siihen kuinka pikkutarkasti haluamme miettiä asioita. Monet haluavat jäädä elämään näihin kaikkiin mahdollisiin "traumoihin" ja suurentelevat asioita sekä luovat illuusiota omasta eletystä elämästä. On pakko saada syytellä vain muita, itkeä ja valittaa sekä edelleen syytellä jokaista joka edes uskaltaakin kyseenalaistaa jotakin. Eteenpäin ei tunnuta pääsevän. Sitten kun näkee näitä esim. sukulaisia joita on syytelty niin joskus sitä ihan miettii että mitä hemmettiä tämä ihminen oikein puhuu. Jos kyseenalaistat tässä kohdassa niin saat haukut ja syytökset ja kauhistelut siitä että "sinäkään et ymmärrä minua eikä kukaan siis ymmärrä minua" yms. Tätä se nyt sitten vain on. Hakevat usein huomiota vaatimalla sen."
En nyt mihinkään minulle tuntemattoman ihmisen tapaukseen ota kantaa, mutta yleisesti: traumatisoitunut ei voi vain ottaa itseään niskasta kiinni, päättää unohtaa menneitä (traumamuistot eivät ole samanlaisia kuin tavalliset muistot) ja mennä eteenpäin elämässään. Se ei yksinkertaisesti onnistu.
Trauma on emotionaalinen eli tunneperäinen vaurio, mielen rikkoutuminen. Se syntyy, kun ihminen kokee ylitsepääsemättömän tapahtuman tai elää tilanteessa, joka ylittää oman kestokyvyn. Järkyttävistä kokemuksista huolimatta elämän perustukset ja luottamuksen voi rakentaa uudelleen ajan kanssa ja ammattilaisen avulla.
https://www.mtkl.fi/mika-askarruttaa/yleisia-mielenterveyden-hairioita/…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, oletko jatkuvasti ja vuosikausia huutanut ja rähjännyt, haukkunut, mitätöinyt tai vähätellyt, pitänyt mykkäkoulua jne. lapselle, eli perustanut kasvatustasi näille? Yksi kerta ei tee vielä mitään.
En ole, mutta en kysynytkään henkisestä väkivallasta, vaan Klaavun puhumasta emotionaalisesta väkivallasta. Siksi otsikoin aloituksen kirjan nimellä, jotta vastaajat tietävät, mitä kysyn.
Tuo onkin kätevä käytössä, kun kukaan ei voi todistaa vääräksi! Älkää menkö mukaan näihin juttuihin. Menee vielä koko elämä pilalle kun alatte uskomaan että vanhemmat varmasti pahoinpitelivät emotionaalisesti vaikka moista ei voi mitenkään todentaa.
Minähän kysyin, mistä voin tietää, olenko itse ollut
Lapsesi kertoo sinun olleen kunhan ensin on lukenut tuon kirjan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emotionaalinen väkivalta on käytännössä sitä henkistä väkivaltaa.
Miten puhutte ja kohtelette niitä teidän lapsianne?
Puhutteko lapsille huutaen, ärisettekö, haukutteko heitä, arvosteletteko heitä, puhutteko heille ja heistä vähätellen, käskytättekö, patistatteko heitä, tuputatteko koko ajan jotakin yms.
Eli kaikki epäkunnioittava käytös ja puhe sekä tietenkin toiminta.
Kannattaa pyrkiä kasvattamaan lapsia rakkaudellisesti, lempeästi mutta määrätietoisesti.
Asiaa auttaa kun olemme itse suvaitsevaisia ja oikeudenmukaisia.
Opetetaan ymmärrystä monipuolisesti.
Tuossa nyt esimerkkejä.
E
Kaikista eniten minut ovat hylänneet ja ohittaneet just ne extrovertit
Juha Klaavu puhuu lapsuuden kehityksellisen trauman vaikutuksesta työelämään ja aikuisuuteen tässä podcastissa. Törmäsin siihen joku aika sitten: https://open.spotify.com/episode/5fUC66l0r7BiYPAyJQ1W6S?si=8a22a93a70d7…
Juhalla on myös oma Youtubekanava, josta voi kaivella lisää tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juha Klaavu puhuu lapsuuden kehityksellisen trauman vaikutuksesta työelämään ja aikuisuuteen tässä podcastissa. Törmäsin siihen joku aika sitten: https://open.spotify.com/episode/5fUC66l0r7BiYPAyJQ1W6S?si=8a22a93a70d7…
Juhalla on myös oma Youtubekanava, josta voi kaivella lisää tietoa.
Kaivella lisää uskomuksia joita ei voi näyttää todeksi siis.
Vierailija kirjoitti:
Sori vaan, mutta en lue keski-ikäisille naisille suunnattua wokesosiaalipornoa.
Urpo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein kohtaamiskyvyttömät ovat kovia touhuamaan, mittaavat arvoa ulkoisella suorittamisella. Lapsi kelpaa kun onnistuu olemaan tietynlainen. Tai saa olla rauhassa.
Introvertti poissaolo liittyy mielestäni välinpitämättömyyteen lapsesta. Kyllä lapsi tajuaa kohdellaanko häntä hyvin vai huonosti ainakin jossain vaiheessa kasvuaan.
Mitä hel#ettiä on "introvertti poissaolo"?
Ihan itsekeksimäsi termi?
Varmaan yrittää väittää että introvertit on poissaolevia, koska he eivät toimi kuten HÄN haluaa ihmisten ympärillään toimivan. Sehän on just päinvastoin. Introvertit nimen omaan ovat niin läsnä, että eivät jaksa sitä yhtä kauan kuin extrovertit joille kaikki ihmissuhteet on vain kepeää liihottelua ilman mitään paneutumista ja läsnäoloa.
Tuossa on vaan se että sitä ei ihan noin vain välttämättä ratkaista tämän tunnekyvyttömän/sokean kannalta.
Lapsen turva olisi se että ympäristössä olisi ainakin yksi kypsä aikuinen johon lapsi saa kiintyä. Ikävä kyllä mitä tunnesokeampia vanhemmat ovat sitä varmemmin he tätä suhdetta torpedoivat. Hehän tietävät parhaiten mitä lapsi tarvitsee - kohtaamatta tätä oikeasti (juuri) lainkaan.
Jos tuo ei ole julmuutta en tiedä mikä on. Vaikka olisi itsetiedotontakin. Moni pahuus ei ole erityisen harkittua mutta vallan kanssa sillä on tekemistä.