Parisuhde ei etene
Olemme avomiehen kanssa parikymppisinä menneet yhteen. Puhuttiin heti alkuun selväksi ettemme halua lapsia tai avioon. Seurusteltiin vuosia ennen yhteenmuuttoa ja yhteinen kotikin on nyt ostettu puoliksi. Nyt kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen miehellä on joku kriisi, kun ympärillä kaverit menevät naimisiin ja saavat lapsia. Meidän elämä on taloa lukuunottamatta edelleen seurusteluasteella hänen mielestä ja en sitä kielläkään. Miten jatkaa? Miehelle oli aikoinaan tosi tärkeää, että muutetaan yhteen ja suhde etenee, ja silloin pitkän vetkuttelun jälkeen suostuin kokeilemaan yhdessäasumista. Painotin, että suhteemme ei tästä tuskin enää etene mihinkään. Miten suhteen pitäisi enää muuttua minnekään, kun kumpikaan meistä ei halua lapsia ja ei tule sitä luonnollista kiertoa, jossa ensin eletään pikkulapsiarkea ja joskus kymmenien vuosien päästä ehkä vietetään lastenlasten kanssa aikaa? Huoh.
Kommentit (11)
En ole ihan varma haluisiko mies kuitenkin naimisiin, kun on sellaista häihin liittyvää hupsuttelua tehnyt kavereiden häissä ihan tosi avoimesti. En jotenkin itse halua naimisiin ollenkaan edes juridisista syistä. Tuntuu jotenkin tosi pahalta ajatukselta mennä toisen mieliksi tai vain taloudellisten syiden takia edes sinne maistraattiin vihittäväksi. En ole sellainen päätä pahkaa romanttinen ollut ikinä ja ihan jo tuttavien häät tuntuvat minusta todella kummastuttavalta koheltamiselta enkä koe sitä yhtään omaksi jutukseni.
Miten on seurusteluasteella, jos olette avopari? Jos ette halua naimisiin tai lapsia niin tuollaista teidän suhde on.
Heikko trolli. Vahvasti miinuksella.
Aina samanmoisia, naisten kusisia provo tekstejä aloituksina.
Keitä hölmöläisiä tälläkin palstalla ulisee jatkuvasti?
Vierailija kirjoitti:
Miten on seurusteluasteella, jos olette avopari? Jos ette halua naimisiin tai lapsia niin tuollaista teidän suhde on.
Ehkä seurusteluasteella siksi ettei meidän suhde muuttunut niistä alkuvaiheen tapailuajoista miksikään edes silloin, kun muutettiin yhteen. En edelleenkään ole läheinen miehen ystävien tai sukulaisten kanssa, mies on ehkä perinteisempi ja olettaa että olisimme läheisemmin toistemme perheen kanssa tekemisissä. Eletään aikalailla omia elämiämme ns erikseen ja yhdessä vietetän aikaa ravintoloissa tai reissussa. Arki menee meillä nopeasti, kun molemmilla työajat erit ja eri kaveripiirit ajaa usein viikonloppuisin meidät eri paikkakunnille.
Vierailija kirjoitti:
Aina samanmoisia, naisten kusisia provo tekstejä aloituksina.
Keitä hölmöläisiä tälläkin palstalla ulisee jatkuvasti?
Ne heikkotasoisimmat naiset.
Ne, joilla ei ole korvien välissä tavaraa ollenkaan.
Vaikuttaa siltä että mies on alusta asti halunnut naimisiin ja haluaa edelleen. Sopeutui vain siihen että sinä et halunnut, ehkä ajatteli kun olette yhdessä pitempään suostut ja suhde etenee. Vaihtoehdot ovat jatkaa näin, erota tai mennä naimisiin .
Vierailija kirjoitti:
Aina samanmoisia, naisten kusisia provo tekstejä aloituksina.
Keitä hölmöläisiä tälläkin palstalla ulisee jatkuvasti?
Meitä hölmöläisiä, jotka täällä koittaa saada ulkopuolista näkökulmaa elämän ongelmiin :D
En rehellisesti pääse tästä asiasta miehen kanssa yli, kun en itse näe meidän suhteen pysähtyneisyydessä vikaa. Meidän elämä, meidän suhde. Ystävien kanssa en osaa ottaa tätä puheeksi. Toisilla on aika stereotypiset suhteet, joissa pariskunnat tekee keskenään paljon arkisin ja yhdessä suunnittelevat menot ja haaveilevat jostain yhteisistä unelmista. Mulle mun elämä on valmis ollut jo kauan aikaa ja siksi ihmetyttää miehen halu edetä suhteessa tasolta toiselle kuin jossain videopelissä konsanaan.
En ymmärrä mikä tuossa on ongelma. Yleensä naisilla on joku outo pakkomielle, että suhteen pitää "edetä".