Helpottiko elämä kun erositte parisuhteesta? Kysymys naisille

Helpotti. Ehkä eniten taloudellisesti, koska muuten en esim siivonnut hänen sotkujaan. Mutta taloudellinen rasite miehestä oli huomattava, kun hänellä ei tuntunut olevan mitääb kuvaa siitä, miten rahaa hankitaan, käytetään tai säästetään.

 

Jouduin erossa maksamaan (ei avioehtoa ja mies ylivelkaantui, joten nollasäännön mukaisesti hän sai puolet omaisuudestani) mutta halvalla pääsin silti siihen nähden, mitä hän kuppasi multa liiton kestäessä ja olisi kupannut ikuisesti jos en olisi eronnut.

Todellakin kannatti, vaikka ensimmäiset kuukaudet eron jälkeen olikin raskaat. Oltiin yhdessä 25 vuotta, 4 lasta. Aika äkkiä kuitenkin valkeni eron olleen paras päätös ikinä. Nyt hoidan kaiken itse kun täytyy tai kun jaksan ja tykkään siitä, että olen itse vastuussa kaikesta, hyvässä ja pahassa, rahaa on käytössä enemmän ja teen mitä huvittaa. Olen ollut uudessa suhteessa jo useamman vuoden, mutta en halua muuttaa yhteen, koska nautin tästä vapaudestani ihan liikaa. Asun vihdoin unelmieni talossa ja koska lapset on jo aikuisia, olen vapaa tekemään, tulemaan ja menemään miten haluan. 

Nainen kelpuuttaa komean miehen ja sitten ei saa suhteesta juuri mitään. Tuhlaatte kymmeniä vuosia komeaan miehen kanssa joka pettää teitä ja ei anna rakkautta eikä tukea.

Kyllä se vain helpotti ja kannatti todella.

Olin naimisissa ja elämä jumissa.  Itse olen eteenpäin pyrkivä, mies taas jumahti paikoilleen eikä halunnut mitään uutta ja parempaan pyrkimistä. Jo se, että  aloin jatko-opiskelun omalla alallani oli hänelle myrkkyä.

En jaksanut, liian erilaiset elämänkatsomukset joka tavalla.  Hän ei olisi halunnut erota mutta voin niin huonosti että halusin ehdottomasti pois suhteesta. 

Kolmisen vuotta eron jälkeen muutin ulkomaille, sain hyvän työtarjouksen ja tänne  jäin.  En hetkeäkään ole katunut päätöksiäni.  Jos olisin jäänyt Suomeen, en tiedä missä nyt olisin ja mitä elämäni olisi.  Ei huvita edes ajatella.

Eksän kanssa ollaan väleissä niin että hän vuosien jälkeen lähetti viestiä ja pyysi anteeksi, en tiedä mitä sittä mitään  sellaista pahaa ei meidän välillä ollut mistä pitäisi huonoa omaatuntoa kantaa. Sanoin että jatka elämää, en muista vanhoja ja toivottavasti ei hänkään. Oli saanut puhelinnumeroni yhteisesltä tutulta.