Aikuisilla lapsilla on velvollisuus huolehtia siitä, että heidän ikääntyneistä vanhemmistaan pidetään huolta.
Aikuisilla lapsilla on velvollisuus huolehtia siitä, että heidän ikääntyneistä vanhemmistaan pidetään huolta. Raamatussa sanotaan, että aikuisten lasten tulee osoittaa, että näiden pitäisi ensin oppia täyttämään kristilliset velvollisuutensa omaisiaan kohtaan ja korvaamaan vanhemmilleen se minkä ovat heille velkaa, sillä se on Jumalan tahto.
Kommentit (45)
En ole mitään velkaa alkoholisti-isälleni. Ei ole unohtunut lapsen pelkotilat, ei varsinkaan se miltä tuntui juosta pakoon lumihangessa.
Vanhemmilta taisivat unohtua "kristilliset velvollisuudet" kun ryyppäsivät sen verran, että jouduttiin sijoitukseen. Joten riittääkö, että kohtelen heitä yhtä mukavasti? Huudan, uhkailen ja hakkaan, jos kehtaavat tulla kitisemään apua?
1. Vanhempani olisivat saaneet tehdä eka oman osansa kunnolla ja huolehtia minusta kun olin lapsi. Heittellejättöä, hyväksikäyttöä, traumaa...
2. En ole kristitty, joten sen raamatun saa tunkea sanonko minne.
3. Eikö niillä aikuisilla vanhemmilla ole vastuuta itsestään? Miettisivät ennen kuin vanhuus kunnolla iskee, että missä olisi parasta asua, vähentäisivät romujaan, pitäisivät huolta terveydestään jne.
Ei ole, vanhemmat ovat päättäneet tehdä lapsen, ei lapsi ole päättänyt syntyä
Ei ole, mutta jos olisi, niin lapsilla olisi myös oikeus päättää monista vanhempiensa asioista näiden mielipiteiden yli.
Raamatun kirjoittamisen aikaan oli porukalla eri meininki tuolla Lähi-Idässä. Ei mitään yhteistä nykyaikaan Suomessa.
Ei katsota edes autonkorjausohjeitakaan mistään 1900-luvun alun käsikirjasta saati tuhansia vuosia vanhasta opuksesta.
Autetaan autetaan. En ole vaan varma, miten. Jos tulisi tilanne, että vanhempi ei enää pärjää yksin, meille ei kyllä mitenkään mahtuisi pieneen kolmioon, olisiko se sitten joku hoitokoti. Jos taas rahallista apua, niin enemmän varallisuutta vanhemmallani on kuin meillä, meillä on tosi tiukkaa. Käyn kyllä visiiteillä ja olisin valmis vaikka siivoamaan tai jotain, mutta ei sitäkään kuulemma tarvitse.
Ei ole. Enkä aio. Appivanhempia kyllä aion auttaa mahdollisimman paljon mutta heillä onkin sydän paikallaan.
Vanhemmilla on velvollisuus huolehtia siitä, että eivät puutu aikuisten lastensa elämään. Pilaa sitä. Kuvittele pelaavansa jollain perinnöllä, kun oikeasti moni maksaisi sen perinnön verran, jos mummeli muuttaisi pysyvästi espanjaan. Kukapa ilkeästä mummosta haluaisivat huolehtia?
Raamattu on satukirja.
Laittaisitko linkin Suomen laista, jossa lapset velvoitetaan huolehtimaan ikääntyvistä vanhemmistaan.
Tekisi mieli sanoa rumasti, mutta yritän olla asiallinen. Ensinnäkään sinä et tiedä, millaiset vanhemmat kenelläkin on ollut ja miten he ovat lapsistaan huolehtineet. Toisekseen, tällaiset mielipiteet ovat pohjimmiltaan naisvastaisia niin kauan, kun naiset ovat yleensä niitä jotka huolehtivat ikäihmisistä.
Suomessa sekä naiset että miehet käyvät töissä, eikä ole aikaa, osaamista tai energiaa hoitaa monisairaita vanhuksia. Sitä varten meillä maksetaan paljon veroja, jotta meillä olisi kattava turvaverkko ja terveydenhuolto. Se, että hallitukset toisensa jälkeen ovat omasta aloitteestaan lähteneet heikentämään noita, ei johda siihen että ihmisillä olisi mystisesti jotenkin enemmän resursseja hoitaa vanhempiaan.
Kolmanneksi. Tunge se raamattu sinne minne aurinko ei paista.
Ei ole. Saattaapi olla hirviömäisiä vanhempia. Älä usko satukirjoihin, hölmö!
No ei se näin ole.
Itse roikun oman isäni perässä 50 vuotta. Ajatelkaa, miten pitkään olisin halunnut, että hän olisi huomannut minut.
Olen ollut typerys.
Sitten vain riitti. Siihen meni 50 vuotta. Joka puolella kaikki suistuttivat isääni, miten hän oli hyvä valmentaja ja otti huomioon mm. yh-perheen äidin ahdingon ja poika sai pelata ilmaiseksi. Hänen tytärpuolensa piti puheen 70-v juhlissa, miten isäni on ollut hänelle enemmän isä, kuin hänen oma isänsä. Miten hyvä pappa hän on ollut hänen lapselleen.
Itse en ole saanut häneltä mitään. Muuta kuin paskan itsetunnon. Kokemuksen, että en ole arvokas. Minun lapsiini hän ei välittänyt tutustua. Muutin toiseen kaupunkiin 3 vuotta sitten ja päätin, että testaan, milloin hänelle tulee minulle asiaa. Puolen vuoden jälkeen soitin ja kysyin, miksi ei ole kuulunut mitään. Vastasi, ettei ole ollut mitään asiaa.
Ei sitten. Varmaan hänen uusi perheensä pitää hänestä sitten huolta. Minä en koskaan kelvannut. Luultavasti en valuta kyyneltäkään, kun saan tiedon, että hän on poissa.
Minulla ei ole mitään velvollisuuksia vanhempiani kohtaan. Minulla on velvollisuuksia vain omia lapsiani kohtaan.
Mistä olen velkaa vanhemmilleni? Elämästäkö? En pyytänyt päästä tänne.
En oo aikonut auttaa. Suvussa seksuaalista hyväksikäyttöä. Pärjätköön yksin.