Minua ei rakasta kukaan
Olen jo keski-ikäinen, jolla vanhemmat ovat kuolleet vuosia sitten. Ei ole perhettä, eikä kumppania ja olen hyvin introvertti ihminen. Olen sinänsä sinut asian kanssa, nyt vain tuli mieleen ja tunnetilaan jokin kaipuu tai jotakin. En tiedä. Olisi edes jokin järkevä/ tärkeä elämäntehtävä, mutta ei. En ole tarpeeksi älykäs tai viehättävä. Silti olen täällä. Miksi?
Kommentit (29)
Ei sieltä kotoa kukaan hae. Ihminen on kyllä ihan yksin täällä maapallolla, pitää itse tajuta mistä tulee hyvä mieli ja miten nauttia elämästään eihän se kenenkään muun tehtävä ole olla mikään seremoniamestari toisille.
Ties monettako päivää itket "keski-ikäisen" orpouttasi. Ilmeisesti elämäsi on muutenkin poikkeavaa. Oletko mt-eläkkeellä, joutilas ja passiivinen?
Läheisriippuvuutta osataan hoitaa, mutta sinähän et sitä halua kun on niin kivaa ja turvallista kietoutua suruvaippaan. Jonkinlaista masokismia tuokin. Muutosvastarintaa ja syvää pelkuruutta elää.
Sori, mutta jonkun pitää tämä sulle sanoa siinä toivossa, että se kopsauttaa sut koomasta hereille elämään edes hetkeksi ennenkuin kuolet.
Pitkän talven täällä yksin viettää sain muistot vaan seuranain.
Nii, aattele. Ja silti me ollaan ihan yhtä arvokkaita kuin kuka tahansa. Niin siistiä.
Opettele rakastamaan itseäsi, siitä kaikki lähtee.
Muiden kuin omie vanhempien on vaikea rakastaa ihmistä joka ruikuttaa ja uhritutuu, se ei vedä puoleensa ketään.
Opettele löytämään itsestäsi hyvää, opettele antamaan itsellesi tunnustusta ja hyväksyntää, sitä kautta voit kasvattaa itsetuntoasi ja koko olemuksesti muutuu paljon puoleensavetävämmäksi. Voin kuvitella että jos joku nyt tällä hetkellä tulisi sanomaan sinulle jotain myönteistä, torjuisit sen heti. Sillä tavallako kuvittelet saavuttavasi kenenkään hyväksyntää ja ystävyyttä ja rakkautta? Kuka jaksaa ihmistä joka vain ruikuttaa?
No eipä tuo ruikuta. Nelikymppisenä tulee se omituinen elämänvaihe jolloin alkaa pohtia kaikkea syvällisemmin. Itsellenä se johti syvään masennukseen joka kesti monta vuotta mutta joka oli aika ihme juttu kaikenkaikkiaan koska se avasi ovet aivojeni toimintaan. hyvää yötä.
Hanki koira, se rakastaa ehdoitta.
Ja Jumala, tietty, myös. En ole kirkkouskova, mutta meitä rakastetaan, uskon, ehdoitta henkimaailmasta käsin.
Ilmeisesti alilautamieskin kaipaa rakkautta. Vaikea kuvitella, että hän sitä ikinä saisi kun käytös on tuollaista.
Mies kuitenkin valitsee itse, onko kokonainen ihminen vai munallaan ajatteleva tyhjäpäinen elukka.
Ihmistä voi rakastaa, kokovartalo*yrpää ei.