Lue keskustelun säännöt.
Miten sitä pystyy ottamaan itseään niskasta kiinni?
23.09.2024 |
Olen työtön ja HALUAISIN laihduttaa ja kuntoilla, että olisin työkykyisempi ja energisempi. Nyt siihen olisi aikaa, kun aikaisemmin työ vei koko elämäni ja energiani. Mutta ei vaan onnistu. En kaks laittaa terveellistä ruokaa, vaan tilaan sit pizzaa ja jäätelöä kun on kiljuva nälkä. Kuntoilu jää väliin ja tuijotan sen sijaan päivittäin 10 tuntia somea. Olisi tarkoitus opiskellakin ammattitaidon lisäämiseksi, ilmoittauduin parille nettikurssillekin. Mutta ei tule mitään, ajaudun vaan selaamaan sitä somea. Mitä ihmettä voin tehdä asialle?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Lainaus ei nyt toimi, mutta vastaus viestiin 37. Lääkärin mukaan ei ole masennusta, olen vuosien aikana käynyt muutaman kerran juttelemassa ja aina parin kerran jälkeen todetaan että olen ihan ok, mitään lääkitystä ei ikinä ole tarjottu. Ja jos mulla on ollut kiva päivä tai joku reissu, sen jälkeen jaksaa taas paremmin. En sano että ei olisi esimerkiksi lievää masennusta, mutta ei siihen näköjään apuja saa. Ja kun sanotaan että se lähtee itsestä tai just tuo aloittajan sanoma, ota itseäsi niskasta kiinni. Mutta miten.
Itse tosiaan saan usein aloitettua jotain, mutta jossain vaiheessa se sitten lipsuu. Kun yksin on, niin sen treenin helposti ihan jo unohtaa välillä tai jos ei vaikka jaksa. Minullakin on käsipainoja, kahvakuula, jumppapallo jne. Välillä saan treenattua pari viikkoa, kunnes lopahtaa.
Tällä hetkellä vielä nämä kaverien ongelmat, kun molemmat kaataa mun niskaan lähes kaiken ja mun pitäisi ymmärtää
SAma juttu täällä. Aloitan kyllä kaikenlaisia elämänmuutoksia, mutta viimeistään parin viikon päästä koko homma unohtuu ja kuivuu kasaan. Kavereita en pidä juuri siksi, että heistä on vaan vaivaa. Pitää ymmärtää heitä, ja jos heille jotain erehtyy itse sanomaan, niin tulee kaikenlaista neuvoa ja sitä loukkaannutaan kun ei olta vastaan. Plus että niitä varten pitää käydä suihkussa, ja jos ne vielä tulee itselle kylään, niin pitää siivota ja laittaa jotain tarjottavaa. Siihen menee taas monta vuorokautta putkeen ja sit on ihan kuollut kun pitäisi niitten kanssa vielä jaksaa seurustella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pilko elämäntapamuutos todella pieniin palasiin, niin muutoksista on helpompi tehdä pysyvämpiä. Ajattele muutosta pikavoittojen sijaan niin, että esim 2 vuoden aikana saat isoja tuloksia. Kun aloittaa pienestä ja muutoksia tekee kokoajan lisäten tahtia, suunnan kääntäminen on helpompaa. Esimerkkejä alla, jotka kuulostavat mitättömiltä, mutta esim 6kk ja 12kk kohdalla alkavat olla jo isoja muutoksia. Näillä opeilla ainakin itse olen saanut elämääni kuntoon sekä lähipiiri on myös.
Liikunta:
- aloita vko1 kävelemällä 5min 5krt/vko. Vko 2 nostat ajan 10min. Vko 3 pidennät matkaa 15min jne. Jossain vaiheessa huomaat, että kävelystä on tullut uusi rutiini.
- aloita aamuisin venyttely heti noustuasi sängystä. Vko1 teet 2 venytystä, vko2 teet 3 eri venytystä, vko 3 teet 4 jne...
- kun menet ruokaostoksille, valitse ensi kerralla isompi kauppa, kävely lisääntyy kuin huomaamatta
Ruokavalio:
Joo, sinänsä ihan hyviä neuvoja, mutta kun tämän tyyppiset eivät vaan pidä. En pysty pysymään kiinni missään rutiineissa, en edes helpoissa ja yksinkertaisissa.
Terkuin aloittaja
Mieti, miksi selaat somea? Mitä saat siitä ja voisitko tehdä jotain muuta, joka vastaisi siihen tarpeeseen? Onko sinulla sosiaalista elämää?
Samaistuin erittäin voimakkaasti. Tuntuu, että vuosi vuodelta vaan pahenee. Enää en jaksa tavata ihmisiäkään lainkaan. Juuri kuten joku kirjoitti, pitäis jaksaa sitten siivota ja olla seurallinen.
Notkun koneella aamusta iltaan ja ymmärrän, ettei tämä voi jatkua näin, mutten osaa muuttaa mitään, en pienintäkään asiaa elämässäni. Masennusta? Laiskuutta, saamattomuutta? Mitä ihmettä tämä on ja mitä tälle voi tehdä. Eihän näin voi elää.
Vierailija kirjoitti:
Mieti, miksi selaat somea? Mitä saat siitä ja voisitko tehdä jotain muuta, joka vastaisi siihen tarpeeseen? Onko sinulla sosiaalista elämää?
Selailu on vaan niin helppoa. Elokuvanpätkiä pätkän perään tai jotain muuta aivot narikkaan - hommaa. Seuraan äysormuksen avulla kehoni stressitiloja, ja oikeastaan kaikki paitsi surffailu aiheuttaa korkean stressikuorman elimistöön. Jopa syöminen. Vain somessa rentoudun. En vaan yksinkertaisesti jaksa muuta elämää. Sosiaalinen elämä se vasta stressaakin. Varon koko ajan puheitani, sensuroin, skannaan epätoivoisesti toisten asenteita ja näkemyksiä, enkä uskalla kertoa mitä mieltä oikeasti olen. Koska saan silloin aina paskaa niskaan. Netissä voin keskustella vapaammin, koska en tunne livenä niitä muita ihmisiä, eivätkä he voi vaikuttaa negatiivisesti oikeaan elämääni.
Terkuin aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaistuin erittäin voimakkaasti. Tuntuu, että vuosi vuodelta vaan pahenee. Enää en jaksa tavata ihmisiäkään lainkaan. Juuri kuten joku kirjoitti, pitäis jaksaa sitten siivota ja olla seurallinen.
Notkun koneella aamusta iltaan ja ymmärrän, ettei tämä voi jatkua näin, mutten osaa muuttaa mitään, en pienintäkään asiaa elämässäni. Masennusta? Laiskuutta, saamattomuutta? Mitä ihmettä tämä on ja mitä tälle voi tehdä. Eihän näin voi elää.
Luultavasti kyseessä on riippuvuus virtuaalimaailmaan, jossa pääsee karkuun todellisuutta. Voisi helpottaa, jos heittäisi kaikki älylaitteet seinään. Mutta valitettasti nykyaikana ei voi elää ilman niitä...
Sukupolvi sukupolvelta ollaan pahemmin netin kahleissa. Ei ihme, ettei nuoriso enää pysty mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ainakin näköalattomuus ja toivottomuus on viimeisen vuoden aikana vallannut liikaa alaa. Ei ole oikein motivaatiota ottaa itseään niskasta kiinni, koska ymmärrän liian hyvin sen että ei elämällä ja tulevaisuudella ole enää mitään minulle tarjota joten miksi ihmeessä vaivautuisin. Teen aivan minimin mikä vaaditaan, jotta asiat eivät menisi entistäkin huonommin.
Olisi ollut niin kiva löytää oma henkilökohtainen raison d'etre, syy olla olemassa, kutsumus, elämäntehtävä, johdatus, ikigai tai millä nimikkeellä sitä nyt haluaakaan kutsua. Tuntea olemassaolonsa merkitykselliseksi ja tehdä jotain itselle merkityksellistä ja tekemisen arvoista. Mutta tätä tahtia mitään sellaista ei tule tapahtumaan elämässäni, koska aika loppuu kesken. Liian myöhään heräsin tähän asiaan valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Yksi epäuskottava: nälän tullen työtön TILAA pizzaa ja jätskiä?
Ei työtön ole välttämättä varaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työtön nyt ja minusta tuntuu, että vuorokaudesta loppuu tunnit. Ihan pelkästään lasten hoitamiseen, arjen pyörittämiseen (ruuat, kauppareissut, kaikki asiat..), asioiden hoitamiseen (neuvolaa, hammaslääkäriä, omia hoidettavia asioita jne) kodin siivous, turhien tavaroiden myyminen... jne jne.. menee yllättävän paljon aikaa.
Sanoisin, että tärkeintä on, että lähtee joka samaan aikaan ulos johonkin, esimerkiksi kirjastoon tekemään työhakemuksia. Siitä tulee automaattisesti rytmi päivälle. Tulee hyvä mieli kun saa asioita eteenpäin. Illalla voi hyvällä omalla tunnolla vaikka olla vauvapalstalla.
Vierailija kirjoitti:
Olen työtön nyt ja minusta tuntuu, että vuorokaudesta loppuu tunnit. Ihan pelkästään lasten hoitamiseen, arjen pyörittämiseen (ruuat, kauppareissut, kaikki asiat..), asioiden hoitamiseen (neuvolaa, hammaslääkäriä, omia hoidettavia asioita jne) kodin siivous, turhien tavaroiden myyminen... jne jne.. menee yllättävän paljon aikaa.
Sanoisin, että tärkeintä on, että lähtee joka samaan aikaan ulos johonkin, esimerkiksi kirjastoon tekemään työhakemuksia. Siitä tulee automaattisesti rytmi päivälle. Tulee hyvä mieli kun saa asioita eteenpäin. Illalla voi hyvällä omalla tunnolla vaikka olla vauvapalstalla.
"joka päivä" siis, piti laittaa.
Aloittaminen on vaikeinta. Kannattaa aloittaa pienestä tavoitteesta. Esim joka päivä ulos klo 9. Seuraavalle viikolle voi ottaa seuraavam tavoitteen vaikka: juon vettä enemmän jne. Siitä seuraavalle esim, käyn viikossa läpi keittiön kaapit ja siivoan ne + lähden joka päivä ulos klo 9. Muutamassa kuukaudessa oletkin jo saanut ison edistyksen aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niskasta kiinni ja lentoliput alle!
Kannattaa antaa miehen ostaa terveelliset ruoat?
Me harkitsemme lapsia, mutta lähikaupat myyvät lannotteilla kasvatettuja...
Ranska tai italia on haaveeni ;)
Tervetuloa Fugee
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ainakin näköalattomuus ja toivottomuus on viimeisen vuoden aikana vallannut liikaa alaa. Ei ole oikein motivaatiota ottaa itseään niskasta kiinni, koska ymmärrän liian hyvin sen että ei elämällä ja tulevaisuudella ole enää mitään minulle tarjota joten miksi ihmeessä vaivautuisin. Teen aivan minimin mikä vaaditaan, jotta asiat eivät menisi entistäkin huonommin.
Olisi ollut niin kiva löytää oma henkilökohtainen raison d'etre, syy olla olemassa, kutsumus, elämäntehtävä, johdatus, ikigai tai millä nimikkeellä sitä nyt haluaakaan kutsua. Tuntea olemassaolonsa merkitykselliseksi ja tehdä jotain itselle merkityksellistä ja tekemisen arvoista. Mutta tätä tahtia mitään sellaista ei tule tapahtumaan elämässäni, koska aika loppuu kesken. Liian myöhään heräsin tähän asiaan valitettavasti.
Minulla OLI missio elämässäni, eli omien lasten kasvatus. Mutta mieheni ensin jätti minut yksin hoitamaan sen homman, ja sitten alkoi sabotoimaan sitä vesittämällä yrityksiäni (kuten että antoi 15-vuotiaille K18 - pelejä ja opetti heidät valvomaan, tuijottamaan väkivaltaleffoja ja vetämään kaksin käsin mässyä. Lopuksi hän alkoi hyökätä kaikessa kimppuuni, mikään mitä tein tai ajattelin, ei kelvannut. Näin hän ajoi minut kotoa pois. Teinit jäivät sinne.
Lainaus ei nyt toimi, mutta vastaus viestiin 37. Lääkärin mukaan ei ole masennusta, olen vuosien aikana käynyt muutaman kerran juttelemassa ja aina parin kerran jälkeen todetaan että olen ihan ok, mitään lääkitystä ei ikinä ole tarjottu. Ja jos mulla on ollut kiva päivä tai joku reissu, sen jälkeen jaksaa taas paremmin. En sano että ei olisi esimerkiksi lievää masennusta, mutta ei siihen näköjään apuja saa. Ja kun sanotaan että se lähtee itsestä tai just tuo aloittajan sanoma, ota itseäsi niskasta kiinni. Mutta miten.
Itse tosiaan saan usein aloitettua jotain, mutta jossain vaiheessa se sitten lipsuu. Kun yksin on, niin sen treenin helposti ihan jo unohtaa välillä tai jos ei vaikka jaksa. Minullakin on käsipainoja, kahvakuula, jumppapallo jne. Välillä saan treenattua pari viikkoa, kunnes lopahtaa.
Tällä hetkellä vielä nämä kaverien ongelmat, kun molemmat kaataa mun niskaan lähes kaiken ja mun pitäisi ymmärtää ja tukea. Kun itsekin tarvitsisin sitä. Toinen varmaan saa lähteä, mutta valitettavasti tästä toisesta pidän todella. Joten on oikeasti jo paha olla, kun riidellään välillä. Ja kokonaan en edes pääsisi eroon hänestä tiettyjen asioiden takia.