Työelämä tuntuu kahleilta

En tarkoita sitä että haluaisin olla työttömänä tukien varassa tmv ja olen kiitollinen että on edes työpaikka ja kohtuuhyvät ansiot. Mutta sitten se toinen puoli, minkä kanssa painin välillä. Tuntuu oikeasti että minun ainutkertainen elämä on kahlittuna jonkun toisen käsissä, jonkun muun joka saa päättää milloin voin olla lomalla, montako lomapäivää saan, milloin voin olla vapaalla jne..tuntuu ihan hirveältä kun sitä alkaa ajatella, en siis saa elää elämääni kuin kapeiden raamien puitteissa. Jos olen väsynyt ja univeloissa, en saa levätä ja ottaa rennommin vaan töitä on tehtävä hampaat irvessä puolivaloilla. Jos on henkisen jaksamisen kanssa ongelmia, silloinkaan en saa antaa sen näkyä tai antaa itseni toipua. Sitten se että siellä työpaikalla sinua saatetaan kohdella huonosti mutta sekin on vaan kestettävä jos aiot elättää itsesi, nykyään kuitenkin tulijoita on ja omasta työpaikasta on pidettävä kiinni ja oltava mielinkielin pomoille. Huh kauanhan tätä jaksaa ja olen vasta 30v.