Minulla on kaksi lasta, en pidä heidän hoitamisesta

Olen miettinyt pitkään, että miksi olen aina alakuloinen lasteni kanssa. Joka kerta, kun olen lasteni kanssa yksin, ahdistus alkaa. Lasten kanssa ollessa olen masentunut ja ärtynyt. Viikonloppuisin odotan jo maanantaita. Lasten kanssa vietetty vapaa-aika vie minun energian ja voimat. En lataudu ollenkaan. Koen olevani loukussa lapsiperhearkeen. Lapseni ovat tällä hetkellä 8 ja 10 vuotiaat. He tarvitsevat paljon huomiota ja aikaa vanhemmilta. 

Olemme ydinperhe, mieheni myöskin osallistuu aktiivisesti lapsemme hoitoon. Välillä olen yksin heidän kanssa kolmestaan. Harrastuksiin kuskaamiset ovat hirveetä ajanhukkaa. 

Lapset ovat kalliita ja vievät paljon aikaa. 10 vuotiaalla alkaa esimurrosikä, inttää jo vastaan ja oikoo minua. Huolenpito ja huolehtiminen kotiaskareiden kera on todella uuvuttavaa. Olen kyllästynyt tähän kotielämä rumbaan. Lapset ovat jatkuvasti nälkäisiä, koko ajan pitää keksiä mitä seuraavaksi syödään. He tarvitsevat apua läksyjen tekemisessä. Heidän vaatteet pitää pestä. 

Kun minulla ei ollut lapsia, minulla ei ollut kotiintuloaikaa. Nyt minun täytyy tulla joka päivä viimeistään klo 21 kotiin, jotta ehdin sanomaan lapsilleni hyvää yötä ja tarvittaessa paimentamaan lapset nukkumaan. Välillä kun tekee mieli lähteä ulos iltaisin hengailemaan, se ei lapsiperheen äitinä onnistu. Kotona lapset aina odottamassa äitiä kotiin. 

Rakastan lapsiani, mutta koen menettäväni paljon heidän takia, omaa aikaa ja paljon rahaa. Vuorokausi on lykyempi lasten kanssa. 

Onko teillä mielipiteitä ja neuvoja, mikä voisi helpottaa tätä elämäntilannetta?