En halua enää 4-kymppisenä elää kuin parikymppinen

Kyllä nelikymppisenä saa elää kuin kasikymppinen eikä siinä ole mitään väärää.

Kaksikymppisenäkin saa elää kuin nelikymppinen jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nelikymppisenä saa elää kuin kasikymppinen eikä siinä ole mitään väärää.

Millaista nelikymppisen elämän sitten sinun mielestäsi pitäisi olla?

Ap

Tehkää lain puitteissa mitä teette. Saatte luvan.

Ainakaan en minkään ikäisenä käytä ilmausta 'dinnereillä'.

Minä elän vielä eläkeiässäkin kuin 18-vuotias. Syön herkkuja, ostan levyjä, kirjoja ja lehtiä, valvon yöt ja nukun päivät, pyöräilen. Koskaan ei ole ollut sellaista aikaa, että olisin elänyt tai halunnut elää "menevää" elämää. Parhaiten olen viihtynyt omissa oloissani neljän seinän sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nelikymppisenä saa elää kuin kasikymppinen eikä siinä ole mitään väärää.

Millaista nelikymppisen elämän sitten sinun mielestäsi pitäisi olla?

Ap

Vakituinen työpaikka, omistusasunto ja aviopuoliso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nelikymppisenä saa elää kuin kasikymppinen eikä siinä ole mitään väärää.

Millaista nelikymppisen elämän sitten sinun mielestäsi pitäisi olla?

Ap

Meillä se on ainakin matkustelua, kulttuuririentoja, hyvää ruokaa ja juomaa sekä illanistujaisia ystäväporukan kanssa. Saa nauttia hyvästä asemasta työelämässä ja sen suomista eduista. Jokainen tietysti elää elämäänsä kuten haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan en minkään ikäisenä käytä ilmausta 'dinnereillä'.

Breku/brekkari, brunssi, luntsi ja dinneri. Mikä on ongelma?

Itsellä sama. Ei tarvetta riekkua kuin nuorempana. Tämä on varmasti myös luonnekysymys, toiset pitävät rauhallisemmasta elämänmenosta, toisilla pitää olla actionia päivästä ja viikosta toiseen. 

Elä omannäköistä elämää. Muiden mielipiteistä viis!

Mä taas haluaisin bilettää kuin parikymppinen, mutta perhe- ja työvelvoitteet eivät sitä mahdollista kuin harvoin. Eikä kukaan kaveri mun kanssa lähtisikään.

En ole ikinä tajunnut teitä jotka otatte paineita tuollaisesta. Tee niin  kuin itse tykkäät. 

Itse taas olen kuvitellut että nelikymppisen elämässä on ehkä parasta se, ettei enää jaksa niin paljoa välittää mitä muut ajattelee. Me tykätään miehen kanssa yleensä muhia kotona, mutta joskus harvoin jos tulee se olo niin lähdetään ihan omasta tahdosta yöelämään. Enkä tiedä edes miksi ketään kiinnostaisi mihin vaihtoehtoon päädytään.

 

Voisi toivoa että nelikymppisellä olisi jo sen verran itsetuntoa että voisi elää just niin kuin  tahtoo.

Mä olen viisikymppinen ja tykkään kaydä ulkona syömässä, baareissa ja erityisesti firman pikkujouluja rakastan koska niissä saa aina tanssia jalkansa kipeiksi. 

 

Tykkään myös nyhjätä kotona joko perheen kanssa tai yksin.

Ei sen elämän tarvitse olla niin jokotai mustavalkoista, vaan ihmisellä voi olla monenlaisia kiinnostuksen kohteita. Vaihtelu virkistää ja pitää mielen ja kropan nuorekkaana.