En ymmärrä, miten pienen peruskoulun 1-2-yhdistelmäluokan opetus onnistuu käytännössä?

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt ala asteella tuollaista koulua, kyseessä pieni kyläkoulu. Käytännössä oppiaineet oli samaan aikaan, mutta tietysti ekaluokkalaisilla oli ekaluokaluokan matikankirjat ja tokaluokkalaisille tokaluokan. Opettaja opetti ensin jommankumman luokan asian ja sitten nämä teki tehtäviä lopputunnin, toinen luokka taas teki tehtäviä itsenäisesti alkutunnin ja lopputunti opetettiin uutta asiaa. Tai sitten molemmille luokille opetettiin uusi asia alkutunnista vuorotellen ja lopputunnin opettaja kiersi luokassa valvomassa tehtävien tekemistä ja tarvittaessa auttamassa. Käytännössä tällaisia olivat vain äidinkielen ja matematiikan tunnit, muut aineet opiskeltiin suunnilleen samaa asiaa yhtäaikaa.

Olen ollut yhden vuoden sellaisessakin luokassa missä oli 3-6 lk, noin 20 oppilasta ja yksi opettaja. Se oli kyllä aikamoista kaaosta ja te teette sitä, te tätä ja te tuota. Liikunta- ja kuvistunnit oli yhteisiä. Sanoisin, että tuolla oppi aika nopeasti i

Olen nähnyt tuollaista koulua ja liikunnassa se oli aivan hirveää. Oppilaiden koko- ja taitoerot motoriikassa oli niin isot että pelkäsin aina siellä isompien oppilaiden jaloissa eikä minulle ollut mitään virkaa joukkuelajeissa

Äh kirjoitusvirhe, tarkoitin siis "olen käynyt"

Minun lapseni on koulussa jossa on yhdysluokat. Ihan hyvin on toiminut. Osa tunneista on eriytetty niin, että on vain toinen luokka-aste paikalla, eli +- 10oppilasta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin onnistui ainakin omassa lapsuudessa kasariluvulla. Ja esimerkiksi kässä-, kuvis-, musa- ja liikkatunneilla oli aina sama yhteisopetus 1. - 2., 3. - 4. ja 5. - 6. luokilla. Jos kolmasluokkalaisilla oli vaikkapa bilsaa, nelosluokkalaisilla oli samaan aikaa äikkää ja päinvastoin.

Hyvin onnistui 1960-luvulla, kukin keskittyi omaan tekemiseensä ja luokat olivat rauhallisia ja hiljaisia. Me osaamme yhdyssanojen oikeinkirjoituksen, päivämäärien merkitsemisen oikein ja pilkkuakin asettelemme kohtuullisesti oikein. 

Ei ne ykköset siellä kakkosten seassa ole vaan kakkoset ovat samalla puolella luokkaa, ykköset toisella ja voi siellä olla muutama eskarilainenkin. 

Ei mitään ongelmaa, kun sen osaa. Ihan pienimpien yhdysluokkaa en ole koskaan opettanut, isompia kyllä. Osa tunneita on yhteisiä niin, että vuorovuosina opiskellaan yhdessä saman luokan aineita, ja osa erikseen. Kun toisella luokalla on esimerkiksi matematiikkaa, on toisella jotain hiljaista, kuten piirtämistä. 

Omalta kouluajalta muistan, että olin kovasti kiinnostunut ylempien luokkien kemian tunneista, kun itsellänin 4-luokkalaisena ei vielä kemiaa ollut. Silloin oli luokat 1-3 yhdessä ja 4-6 toisessa luokassa.

Hyvin onnistui aikoinaan. Jos on pieni kyläkoulu ja rajalliset resurssit niin mielestäni yhdysluokka on ihan käypä ratkaisu, jos erillään luokan koko olisi muutenkin se 10 oppilasta tai alle. Jos vaihtoehtona on isompaan kouluun siirtyminen pitkän matkan päähän.

Lapseni aloitti toisen luokan, oppilaita 26. Heistä 10 ei osaa lukea, 12 ei osaa kirjoittaa, kolmella on joku diagnoosi ja ainakin viisi on muuten vain levottomia. Sellaisia ihan tavallisia oppilaita on ehkä tusinan verran. Todennäköisesti meno ei mitenkään poikkea jostain yhdysluokasta.

Lapseni ovat käyneet tuollaisen koulun. Osa aineista oli sellaisia, että parillisina vuosina syntyneet kävi ne väärässä järjestyksessä ja parittomina taas oikeassa eli osa opiskeli kolmosella jo nelosen ja nelosella kolmosen juttuja. Omat lapset kävi koulun ihan oikeassa järjestyksessä. Osa tunneista oli ihan ikäluokan omina eli ykköset tuli kasilta kouluun ja pääsi vaikka klo 12 ja kakkoset tuli ysiltä kouluun ja pääsi klo 13.

Oli ihanaa, että lapset sai käydä alakoulun tuollaisessa pienessä koulussa. Joulu -ja kevätjuhlat oli aivan uskomattomia, kun kaikki saivat osallistua. 

Koko koulussa oli jotain 30 oppilasta.

Omat lapseni ovat käyneet aivan nykyaikana noin isoa alakoulua, jossa alkuopetus on tapahtunut 1-2-yhdysluokissa. Kolmosesta eteenpäin sitten ikäryhmän mukaisissa luokissa. Tämä on yksi pedagoginen keino tarjota yksilöllistä opetusta hyvin erilaisella osaamisella varustetuille lapsille. Toki vaatii avustajaresursseja onnistuakseen, eikä ryhmiä saa ahtaa täyteen.

Toisilla oli vaikka kuvista tms keskittymistä vaativaa työtä, kun toisille käytiin läpi teoriaa. Koen saaneeni tässä luokkamallissa paremman kyvyn keskittyä vaikka ympärillä oli muuta toimintaa.

Yläasteella eron huomasi. Meitä oli useammasta koulusta yhteisluokissa opiskkeleita, niin lähtökohtaisesti me keskityttiin paremmin opettajan kuunteluun ja tehtävien tekemiseen. Ne hälisevimmät oli perinteisessä luokkamallissa koulun käyneitä.

Ennen toimi, nykyään ei. Keskittymiskyvyttömät, käytösongelmaiset oppilaat ei pysty olemaan hiljaa, tekemään itsenäisesti kun toisia opetetaan. Kauhee kaaos se on.

Vierailija kirjoitti:

Nykykoulu kuulostaa kauhealta. Meillä ei kuulunut tunnilla hiiskaustakaan, ja todellakin oli jykevät luokkahuoneet, joissa yksi luokka.

Ainahan näitä on ollut. Meillä tais 2000-luvulla olla 5-6. luokkakin.

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni ovat käyneet aivan nykyaikana noin isoa alakoulua, jossa alkuopetus on tapahtunut 1-2-yhdysluokissa. Kolmosesta eteenpäin sitten ikäryhmän mukaisissa luokissa. Tämä on yksi pedagoginen keino tarjota yksilöllistä opetusta hyvin erilaisella osaamisella varustetuille lapsille. Toki vaatii avustajaresursseja onnistuakseen, eikä ryhmiä saa ahtaa täyteen.

Nyt täytyy kysyä, mitä "yksilöllinen opetus" käytännössä tarkoittaa isossa yhdysluokassa. En osaa ihan helposti kuvitella sellaista tilannetta varsinkaan pienten vasta lukemista ja muutenkin koulunkäynnin alkeita opettelevien luokassa. Ymmärrän hyvin sellaisessa luokassa, jossa on ehkä 10 oppilasta, vaikka olisivat eri luokissa, mutta menee mahdottomaksi  yli 20 oppilaan luokassa.