Väitöskirjan teko/tutkijan ura

En ole mutta jotkut tuttuni ovat väitelleet. Osaa opettaja on pyytänyt jo opintojen aikana johonkin. Oma-aloitteisuuden lisäksi opettajien tai tutkimusta teettävien näkökenttään osuminen voi siis kannattaa.

Graduohjaajan kanssa helpointa puhua jatko-opinnoista. Niihin useimmilla aloilla haetaan vähän kuten työpaikkoihinkin, joskus tiedekunnat ilmoittelee avoimista tohtorikoulutettavien aiheista, jos on saatu rahoitus tiettyyn aiheeseen. 

Ei kaduttanut aloittaminen, vaatii aika paljon sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä (todennäköisesti tämä pätee olipa alasi mikä hyvänsä, oma väitökseni on matemaattis-luonnontieteelliseltä), mutta ei se mitenkään mahdoton juttu todellakaan ole. Kannattaa vaan miettiä se aihe huolella ja perehtyä mahdolliseen aikaisempaan tutkimukseen hyvissä ajoin sekä laatia kattava tutkimussuunnitelma ja jos teet kokeellisen osuuden/uuden menetelmän kehitystä, niin mielellään myös plan b nollatulosten tai epäonnistumisen suhteen, sillä niistä ei saa kovin herkästi julkaisuja.

Ajankohtainen, työllistävä ja vähän tutkittu aihe aiheeksi väitöskirjaan. Tämä aihealue on myös syytä hallita hyvin väitöstilaisuudessa.

Jos on tutkimuksen tekemisestä kiinnostunut utelias, säntillinen, huolellinen, tilastomatematiikka hallitseva luonne ja tuo urapolku kiinnostaa niin silloin kyllä. 

 

Tutkimusmäärärahoja on usein hyvin hankala saada, joten on hyvä että aihealue on yleishyödyllinen ja hyödyttää useampiakin tahoja tuloksillaan.

Riippuu vahvasti alasta. Humanistisia aloja ei voi nykyään kyllä oikein suositella rahoitukseen liittyvien ongelmien vuoksi. 

Mä aloitin jo ennen maisteriksi valmistumista työt yliopistolla, tutkimusapulaisen nimikkeellä. Sitten kun kerran olin jo yliopistolla duunissa, ja viihdyin, tuntui luonnolliselta että jatkan opiskeluja tohtoriksi. Varsinkin kun minun työhöni kuului se, että sain käyttää puolet työajasta opintojeni edistämiseen. Ja toki ne työpestit oli aina määräaikaisia, ja niihin pitäisi aina valita määräajan katketessa pätevin, eli ilman tohtorintutkintoa olisin vaarassa koko ajan, että jos joku tohtori hakee sitä työtä, minula ei edes saa palkata jatkamaan. Väitöskirjan aiheen sain siltä proffalta, jonka vetämän tutkimusryhmän apulaisena olin ollut siinä vaiheessa jo pitkään. 

Kannattaako tutkijan ura on vaikea kysymys. Tiedän, että saisin yksityiseltä puolelta paljon enemmän palkkaa. Mutta toisaalta työ olisi stressaavampaa, ja luultavasti monotonisempaa, kun täällä saan tutkia kiinnostavia asioita työkseni. Sellainen miinus yliopistotyössä on, että virat tuppa olemaan eri mittaisia määräaikaisia, ja kun säästöjä nykyään joka paikasta haetaan, niin ei voi olla mitenkään varma että oma työ jatkuu. Mullakin on ollut yksi työttömyysjakso, kun erikoistutkijan pestini eräässä projektissa loppui määrärahojen loppuessa, eikä sillä hetkellä kotipaikkakuntani yliopistossa ollut tarjolla muutakaan. Puolison työn takia ei oikein voinut harkita muualle lähtöäkään, joten kävin tekemässä kokeilun korporaatiomaailmassa, mutta heti kun mahdollista palasin takaisin yliopistolle, sillä kertaa yliopisto-opettajan virkaan. Nyt olen taas erikoistutkijan nimikkeellä. Mutta siis minä koen että tutkijan työ on mulle juuri oikea, vaikka isohko miinus onkin tuo epävarmuus töiden jatkosta aina parin vuoden välein.

"Jos keksitte mitä tahansa muuta tekemistä, niin tehkää sitä." Näin sanoi oppiaineeni vastuuproffa väitöskirjan tekemisestä aikoinaan. 

Humanistinen ala, turha ponnistus. Monta tiedossa jotka tekee pienellä palkalla jotain ihan muuta, vaikka ovat tohtoreita. Silloin voi olla hyötyä, jos haluaa nimenomaan pysyä akateemisessa (selkään puukottajien) maailmassa.

En tunne tällä hetkellä yhtäkään ihmistä, jotka suosittelisivat tutkijan ammattia. Itse olin Suomessa työtön tutkija ja nyt ulkomailla pysyvässä työpaikassa. Samoin on moni entinen kollegani Helsingin Yliopistosta ulkomailla, koska Suomessa rahaa ei ollut. Eli jos haluat tutkijaksi, suosittelen ulkomaita.

Vierailija kirjoitti:

"Jos keksitte mitä tahansa muuta tekemistä, niin tehkää sitä." Näin sanoi oppiaineeni vastuuproffa väitöskirjan tekemisestä aikoinaan. 

Näin se vähän nykyään on. Ennen sanottiin, että yliopiston leipä on kapea, mutta pitkä. Nyt se on edelleen kapea, mutta ei enää edes välttämättä pitkä, pätkätyösuhteita pätkien perään, ja toisin kuin ennen, on oikeasti riski joutua työttömäksi kun sopimus loppuu. 

Kannattaa, mutta vain jos olet yksityisellä töissä ja teet väitöksen oman työsi ohessa. Muille ei kannata.

Riippuu alastasi, iästäsi ja tavoitteistasi - näitä tuntematta on aika lailla mahdotonta antaa järkevää, pohdiskelevaa kommenttia.

Tutkijalle ei juuri ole työpaikkoja yliopistolla. Rahoitusta joutuu hakemaan itse pätkissä, ja se on todella stressaavaa. Jatkosta ei koskaan voi olla varma. Koko elämä on yhtä löysässä hirressä riippumista.