Miksi elämän pitää olla valmis ennenkuin aletaan tekemään lapsia?

Järkevää on tienata riittävästi ja hankkia realisoitavaa omaisuutta, jotta voi ihan itse elättää ikiomat lapsensa.

Lapsiparkoja syntyy kammottaviin perheisiin, joissa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan edes itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin hyvin voinut tulla äidiksi jo opiskeluaikoinani. Lapset eivät pieninä paljoa kuluta, päivähoito on opiskelijoille käytännössä ilmaista, eikä hoitopäivätkään ole niin pitkiä kuin täysipäiväisessä työssä olevilla. Poikaystäväkin oli, mutta siihen suhteeseen ei olisi lapsia voinut ajatella. Eli puuttui se tärkein: hyvä ihmissuhde. Joillakin onnekkailla semmoinen on, ja mä kyllä kannustaisin opiskelijavanhemmuuteen. Jos odottaa ikuisesti sitä sopivaa hetkeä, sitä ei tule ehkä ikinä. Tai sitten lapsia ei vain kuulukaan, vaikka kaikki olisi valmiina.

 

Tänä päivänä opiskelijavanhemmuuden valitettava fakta on vain se, että joudut käytännössä ruokkimaan ja vaatettimaan itsesi lisäksi sen lapsesi aivan valtavalla määrällä markkinakorkoista opintolainaa. . 

Itse ajattelin nuorena, että kaksi lasta olisi hyvä JOS minulla on kolmekymppisenä siihen sopiva elämäntilanne. Nuoruuden halusin elää rauhassa. Eipä se elämäntilanne kolmekymppisenä hyvä ollut työttömyyden takia, joten silloin ei lapsia tullut. Nyt 36-vuotiaana tuli ero pitkästä parisuhteesta ja yksin en kyllä lasta halua. Eipä taida minulle lapsia tulla mutta ei se mikään maailmanloppu ole. 

Joillakin tulee se oikea hetki perheen perustamiseen. Tunnen monta kolmekymppistä äitiä, joilla se on. Minulle sitä ei tullut, mutta sitten elän erilaista elämää. Toki lapsen voi hankkia vähemmän ideaalissa elämäntilanteessa, mutta kaikki eivät halua tehdä niin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin hyvin voinut tulla äidiksi jo opiskeluaikoinani. Lapset eivät pieninä paljoa kuluta, päivähoito on opiskelijoille käytännössä ilmaista, eikä hoitopäivätkään ole niin pitkiä kuin täysipäiväisessä työssä olevilla. Poikaystäväkin oli, mutta siihen suhteeseen ei olisi lapsia voinut ajatella. Eli puuttui se tärkein: hyvä ihmissuhde. Joillakin onnekkailla semmoinen on, ja mä kyllä kannustaisin opiskelijavanhemmuuteen. Jos odottaa ikuisesti sitä sopivaa hetkeä, sitä ei tule ehkä ikinä. Tai sitten lapsia ei vain kuulukaan, vaikka kaikki olisi valmiina.

 

Tänä päivänä opiskelijavanhemmuuden valitettava fakta on vain se, että joudut käytännössä ruokkimaan ja vaatettimaan itsesi lisäksi sen lapsesi aivan valtavalla määrällä markkinakorkoista opintolainaa. . 

Jos opiskelijalla on lapsia niin hän voi hakea toimeentulotukea.

Ei elämästä koskaan valmista tule. Mutta minusta hyvä lähtökohta lasten hankkimisen ajankohdaksi on se, että kykenee ne lapsensa itse pääsääntöisesti elättämään, eikä oleta yhteiskunnan, eli muiden veronmaksajien ottavan vastuulleen täysin niiden lastensa elatusta.

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan minä en olisi ollut valmis äidiksi parikymppisenä. Olin siihen aikaan ihan keskenkasvuinen. Poikaystävä oli, mutta hän ei parikymppisenä olisi halunnut lapsia. En uskalla edes kuvitella, miten köyhyydessä me oltaisiin eletty. On edesvastuutonta suositella kaikille, että lapset pitää tehdä siinä vaiheessa, kun on muuttamassa pois omien vanhempien luota. Ensin pitää itsenäistyä ja aikuistua itse, lapsi ei sovi lapselle äidiksi.

Sama. Olin parikymppisenä vielä todella lapsellinen ja suorastaan typerä. Toisaalta olin niin tyhmä, että jos poikaystäväni olisi ehdottanut, olisin varmasti suostunut jättämään ehkäisyn pois. Mutta harvoin parikymppiset pojatkaan vielä haluaa alkaa isäksi, joten kyllä hän suorastaan vahti, että otan pillerini ajallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin hyvin voinut tulla äidiksi jo opiskeluaikoinani. Lapset eivät pieninä paljoa kuluta, päivähoito on opiskelijoille käytännössä ilmaista, eikä hoitopäivätkään ole niin pitkiä kuin täysipäiväisessä työssä olevilla. Poikaystäväkin oli, mutta siihen suhteeseen ei olisi lapsia voinut ajatella. Eli puuttui se tärkein: hyvä ihmissuhde. Joillakin onnekkailla semmoinen on, ja mä kyllä kannustaisin opiskelijavanhemmuuteen. Jos odottaa ikuisesti sitä sopivaa hetkeä, sitä ei tule ehkä ikinä. Tai sitten lapsia ei vain kuulukaan, vaikka kaikki olisi valmiina.

 

Tänä päivänä opiskelijavanhemmuuden valitettava fakta on vain se, että joudut käytännössä ruokkimaan ja vaatettimaan itsesi lisäksi sen lapsesi aivan valtavalla määrällä markkinakorkoista opintolainaa. . 

Jos opiskelijalla on lapsia niin hän voi hakea toimeentulotukea.

Höpöhöpö. Sitä toimeentulotukea ei opiskelija saa sentin senttiä, jos on lainat nostamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin hyvin voinut tulla äidiksi jo opiskeluaikoinani. Lapset eivät pieninä paljoa kuluta, päivähoito on opiskelijoille käytännössä ilmaista, eikä hoitopäivätkään ole niin pitkiä kuin täysipäiväisessä työssä olevilla. Poikaystäväkin oli, mutta siihen suhteeseen ei olisi lapsia voinut ajatella. Eli puuttui se tärkein: hyvä ihmissuhde. Joillakin onnekkailla semmoinen on, ja mä kyllä kannustaisin opiskelijavanhemmuuteen. Jos odottaa ikuisesti sitä sopivaa hetkeä, sitä ei tule ehkä ikinä. Tai sitten lapsia ei vain kuulukaan, vaikka kaikki olisi valmiina.

 

Tänä päivänä opiskelijavanhemmuuden valitettava fakta on vain se, että joudut käytännössä ruokkimaan ja vaatettimaan itsesi lisäksi sen lapsesi aivan valtavalla määrällä markkinakorkoista o

Jep. Eikä silloin jos on yhtään asuntosäästöjä tai puskurirahastoa tilillä. Täytyy elää täysin kädestä suuhun. 

Omat vanhempani aloittivat lasten teon tuolla tyylillä. Viimeisen synnyttyä toinen vanhempi sairastui työkyvyttömyyteen asti, ja toinen vanhempi lähti toisen matkaan jättäen pienet lapset sairaan hoidettavaksi ja elätettäväksi.

Nyt mietitään, miten ihmeessä todennäköisesti jo lapsesta asti olleet perussairauteni oikein saadaan hallintaan, kun diagnosoiminen viivästyi yli vuosikymmenen, kun vanhemmallani ei ollut jaksamista ja varaa hoidattaa ongelmiani. Pahimmassa tapauksessa työkyky on historiaa, jos sairauksia ei saada hallintaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ikinä ei ole oikea aika lasten hankintaan, jos alkaa liikaa miettiä, mutta Biologinen kello voi ajaa ohi, jos ei tee niin kuin itse toivoo/haaveilee! Just kuulin oman ikäisen kolmekymmentä plus lapsettomuus tragedian ja vaikka olen työtön, 2 lapsen yh, yks ammatti ja toinen kesken, olen iloinen että ne lapset tuli tehtyä ilman sen suurempia suunnitelmia. 

Koskaan ei ole valmis lapseen. Se on fakta. Elämässä lasten myötä oppii luovimaan ja kestämään epätäydellisyyttä ja keskeneräisyyttä monessakin asiassa. Lapset antaa myös ymmärrystä moneen eri asiaan ja ymmärtämään elämän realiteetteja. Tosin ei kaikille mutta suurimmalle osalle. 

Töitä ja kouluja ehtii aina käydä. Ja tähän pitäisi nimenomaan satsata ja puhua nyky nuorille, että lapset pitää tehdä nuorina ! 

Oli niin paljon helpompaa olla 20v äiti, kuin 30v äiti. 

 

No höpsistä taas. Kyllä se "oikea aika" on aivan selkeästi määritettävissä. Se on sitten asia erikseen jos ei vaan ole siinä vaiheessa asiat kunnossa. Varsinkin naisella se sitten tarkoittaa hirveän riskin ottamista, että hommaa lapsen vaikka yksin ja tukien varaan. Mikä ihan ymmärrettävästi ei moniakaan kiinnosta, vaikka sinänsä lapsia haluaisikin. Kantaväestöä ei pidä verrata noihin muualta tulleisiin, koska he elävät yhteisöllisesti kerrostaloissakin. Valkoisella naisella se tarkoittaa ettei kukaan tue eikä auta. Ei välttämättä edes omat vanhemmat eikä sisarukset. Yhteiskunnan tuet on niin surkeat, että niistä tulee vain itku ja niitäkin on nyt pienennetty myös lapsiperheiltä ja tullaan pienentämään vielä lisää.

Täällä tuntuu monella olevan lapsuuden traumoja köyhyydestä, mutta kyllä se vika on ollut niissä vanhemmissa eikä siinä paljonko niillä on ollut rahaa. Kaikki eivät suinkaan laiminlyö lapsiaan jotka laittavat lapset tienaamisen edelle.

Vierailija kirjoitti:

Täällä tuntuu monella olevan lapsuuden traumoja köyhyydestä, mutta kyllä se vika on ollut niissä vanhemmissa eikä siinä paljonko niillä on ollut rahaa. Kaikki eivät suinkaan laiminlyö lapsiaan jotka laittavat lapset tienaamisen edelle.

Ja kyllä itsekin olen lama-ajan lapsi, ja köyhyydestä ja ajoittaisesta puutteesta huolimatta lapsuuteni oli ihan hyvä. Vanhempani eivät koskaan kaataneet murheitaan minun niskaani. Eivätkö antaneet niiden näkyä lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan tuet on niin surkeat, että niistä tulee vain itku ja niitäkin on nyt pienennetty myös lapsiperheiltä ja tullaan pienentämään vielä lisää.

Ne tuet ovat Suomessa maailman parhaat. Missään muualla ei saa yhtä paljon tukia ja etuuksia jos on lapsiperhe.

Ihanan toiveikas ajatus, että sitä voisi vain tekaista vähän kuluttavat terveet lapset parikymppisenä, ja siitä sitten ponnahtaa edes auttavan toimeentulon tarjoavalle uralle, jotta voisi tarjota kouluikään ehtineelle jälkikasvulle hyvät lähtökohdat elämään, ja tukea heitä loppuelämän ajan. 😅 

Itse en olisi ottanut sitä riskiä, että raskaus, synnytys ja vauva-aika olisivat heikentäneet toimintakykyäni edes pariksi vuodeksi, saati sitten aiheuttaneet pitkäkestoisempia vaikutuksia. Lapsi ei oikeasti tuo leipää tullessaan, vaan se leipä on leivottava itse. Itsestäni ei olisi ollut uupuneena, univelkaisena ja/tai synnytysvaurioisena kuin selviytymään hengissä, ja näin on myös käynyt useammalle ystävälleni. Onnekkaimpien ex-kumppanit ovat kantaneet oman osansa, jotkut ovat jääneet täysin yksin lapsineen, ja surullisimmat tapaukset sairaan tai vammaisen lapsen kanssa. Yksikään tuntemani parikymppisenä tutustunut ja lapsia hankkinut pariskunta ei ole enää yhdessä 15 vuoden jälkeen. 

Meillä molemmat lapset eka kertaa potulla kun oppivat istumaan,eli noin 6 kk ikäisenä. Vuoden vanhoina enää yö vaippa käytössä. Puolitoista vuotiaina täysin ilman vaippoja. Nykyään ei ilmeisesti jakseta opettaa lapsia yhtään mihinkään. Ei ne lapset " hunajaa " maksa. Se on vanhempien päässä oleva luulo! Perunaa, porkkanaa ym.ensimmäisiksi soseiksi. Ei mitään kaupan jätti kalliita sörsseleitä. Ym.ym.

Vierailija kirjoitti:

Täällä tuntuu monella olevan lapsuuden traumoja köyhyydestä, mutta kyllä se vika on ollut niissä vanhemmissa eikä siinä paljonko niillä on ollut rahaa. Kaikki eivät suinkaan laiminlyö lapsiaan jotka laittavat lapset tienaamisen edelle.

Eihän kyseessä olekaan pelkästään köyhyys. Köyhyys vaan aiheuttaa monia kerrannaisvaikutuksia, joita ei ilman köyhyyttä olisi. 

Elämämme ansioluettelon tulee olla johdonmukainen, rohkaiseva ja esimerkillinen. Menestyjät vetävät meitä puoleensa, sillä tahdomme samaistua heihin, jotta turvallisuudentunteemme lisääntyy. Haluaisimme itse olla parhaita, mutta elämä ei mene niin. Tulee yllätyksiä, oivalluksia, harhailuja, suruja, voittoja ja tappioita. Maailman tärkein sana on hyväksyntä ensin itsesi ja sitten toisten. Ilman hyväksyntää ei ole ymmärrystä ja ilman ymmärrystä ei ole anteeksiantoa. Ja ilman anteeksiantoa olemme sodassa kaikkien kanssa. Myötätunto, anteeksianto, luottamus ja rakkaus ovat mitä lapsi tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä tuntuu monella olevan lapsuuden traumoja köyhyydestä, mutta kyllä se vika on ollut niissä vanhemmissa eikä siinä paljonko niillä on ollut rahaa. Kaikki eivät suinkaan laiminlyö lapsiaan jotka laittavat lapset tienaamisen edelle.

 

Eihän kyseessä olekaan pelkästään köyhyys. Köyhyys vaan aiheuttaa monia kerrannaisvaikutuksia, joita ei ilman köyhyyttä olisi. 

Äärimmäisen köyhyys varmasti joo, mutta ei se että vähän joutuu katsomaan mihin on varaa ja asumaan jossain muualla kuin helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin hyvin voinut tulla äidiksi jo opiskeluaikoinani. Lapset eivät pieninä paljoa kuluta, päivähoito on opiskelijoille käytännössä ilmaista, eikä hoitopäivätkään ole niin pitkiä kuin täysipäiväisessä työssä olevilla. Poikaystäväkin oli, mutta siihen suhteeseen ei olisi lapsia voinut ajatella. Eli puuttui se tärkein: hyvä ihmissuhde. Joillakin onnekkailla semmoinen on, ja mä kyllä kannustaisin opiskelijavanhemmuuteen. Jos odottaa ikuisesti sitä sopivaa hetkeä, sitä ei tule ehkä ikinä. Tai sitten lapsia ei vain kuulukaan, vaikka kaikki olisi valmiina.

 

Yhtään mikään järjellinen opiskelu on todella vaikeaa pikkulapsiaikana. Vaikka kuinka olisivat päivähoidossa. Mielestäni tämä kuvio olisi ihan helvettiä.

Ihmiset on menny niin sekasin kuluttamisesta ja halusta kaikkeen materiaaliin, että ne kuvittelee ettei lapsia voi hankkia jos ei tienaa 5000€/kk ja omista 300neliön omakotitaloa ja jos lapselle ei ole varaa hankkia joka vuosi sitä uusinta iphonea siitä asti kun lapsi osaa pitää puhelinta kädessä. 

Ei se lapsi ymmärrä eroa niiden 1000€ emaljungien ja 50€ hintaan käytettynä ostettujen edullisemman merkin vaunujen välillä, ei se lapsi tarvitse joka päivälle uutta hienoa asua ja joka talvena uutena ostettua kaikkein kalleinta haalaria. Lapselle voi tarjota hyvän elämän varsinkin vauvana tosi pienellä budjetilla, lähes kaiken voi ostaa käytettynä ja myydä sen jälkeen eteenpäin. Ja sen pienen lapsen kanssa mahtuu pitkään pieneen asuntoon kun ei täytä sitä kaikella turhalla rojulla. Esim pääkaupunkiseudulla liikkuminen on julkisilla täysin ilmaista siihen asti on lapsi on 7v. On paljon ilmaisia museoita ja leikkipuistoja ja paikkoja mihin lapsen voi viedä. Ja kun lapselle opettaa että voi olla ihan oma itsensä eikä tarvitse mennä lauman mukana kaikessa niin ei sille tarvii ostaa niitä kalliita markkivaatteita ja puhelimia. Ja kun lapsen opettaa kunnioittamaan tavaroita niin ei tarvitse olla jatkuvasti ostamassa uutta kadonneen tai rikkinäisen tilalle. Alle kuoluikäisen lapsem vaatteet voi ostaa käytettynä ja sitä isommat kasvaa hitaammin että kun ostaa kasvuvaralla niin ei tarvii jatkuvasti olla ostamassa uusia vaatteita. 

Ruoka on tietenkin tosi kallista tänä päivänä eli varsinkin teineillä siihen varmasti uppoaa pitkä penni mutta kun elää muuten järkevästi niin kyllä rahat riittää perus terveelliseen ruokaan.

Kasvaa inhottavia ihmisiä näistä lapsista joita kasvatetaan kalliilla materiaalilla ja jotka saavat kaiken haluamansa kun rahaa on kun roskaa.

Ja vaikka just nyt olis hyvä rahatilanne, hyvät työpaikat, hyvä asunto jne., niin ei se tarkoita sitä että 10vuoden päästä se sama firma olisi edelleen pystyssä tai että molemmar olisi edelleen terveitä ja elossa tai että talo ei siinä vaiheessa vaatisi kalliita remontteja tai että asiat olisivar muutenkaan niin hyvin kuin juuri sillä hetkellä. Eli ei kannata lykätä sitä lapsien tekoa materiaalin ja kuvitteellisen tulevaisuuden vuoksi.