En odota vapailtani enää mitään muuta kun se, että pääsen juomaan. Olen hyväksynyt asian.
Pitkään olen juonut liikaa. Eli joka viikko. Aiemmin se huolestutti ja harmitti.
Nykyään ihan sama. Odotan huomista, että pääsen taas juomaan, saan olla rauhassa itsekseni, mennä saunaan ja kuunnella musiikkia. Olla vaan ja humaltua sopivasti.
Sitten tulee krapula ja ahdistus mutta olkoot, se tuntuu sen arvoiselta. Ehkä jonain päivänä en käy enää töissä ja juon sekä rahoitan juomisen miehillä, saa nähdä. No, toivottavasti ei mutta tavallaan ihan sama miten tässä elämässä käy.
En oikein jaksa odottaa mitään ihmeellistä elämääni. Baarissakin voi välillä käydä ja tavata kaltaisiaan.
Olen 29v. Pidän tästä elämästä.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Olet varmasti ainoa maailmassa.
Turha kommentti.
Olis kiva kuulla onko palstalla tämän suhteen samassa tilanteessa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet varmasti ainoa maailmassa.
Turha kommentti.
Olis kiva kuulla onko palstalla tämän suhteen samassa tilanteessa?
Ap
Turha on avautumisesikin. Itse valitset mitä teet. Voisit valita toisinkin.
Ennen pitkää olet tilanteessa, että sinun on pakko juoda päästäksesi edes liikkeelle ja saadaksesi vieroitusoireet pois, ne on sitten ihan jotain muuta kuin tavallinen krapula. Juodut määrät kasvavat koko ajan. Nelikymppisiä et välttämättä näe.
Luin väärin: En odota varpailtani...
Lapsia ei ole eikä muutenkaan ketään joka tästä kärsisi. Äiti nyt varmaan välillä huolissaan mutta juoppo itsekin kuten isäkin oli. Olen niin tottunut tähän elämäntyyliin että tykkään tästä tietynlaisesta rappiolla olevasta elämästä. Se on turvallista ja jokin lämmin tunnelma siitä tulee.
Ei oo omena kauas puusta tippunut mutta ei minua tämä niin haittaa. Unelmoin, että itsekin menehdyn suht nuorena.
Ap
Onnea, olet astunut alkoholismin alkuvaiheesta sen keskivaiheeseen! 🎉
Anna mennä, ei kai siinä sitten muuta voi.
No, maailma tarvitsee luusereitakin.
Avunhuutohan tuo, mutta en ala päätäsi pyörtää. Pohja on jokaisen löydettävä itse.
"Se on turvallista ja jokin lämmin tunnelma siitä tulee." Kun ei enää edes yritä ei tunne epäonnistumisen tunteitakaan niin vahvasti, siitä on kyse.
Kyllä se näin on. Kivahan se on ryystää hyvät naamat ja käydä kuppilassa jauhamassa saissea. Kyllähän se aika mehevän kanuunan tuottaa, mutta mielummin se ,kuin hampaiden kiristeleminen keskenään himassa.
Paljonko juot viikonloppuisin? Itselläni aivan sama homma ja onhan se mukava odottaa sitä. Olutta en juo vaan esim. viskiä ja rommia. Kaupassa käynti ja jotain herkkuja, sipsiä yms. sitten siinä pikkuhiljaa paukkuja. Leffa pyörimään jossain vaiheessa ja hyvää ruokaa lopuksi! Viime lauantaina meni 0.7l 25%... ei tullut krapulaa, kävin lenkillä seuraavana päivänä... eli geenit on hyvät tähän hommaan. Mutta ei tule mieleenkään juoda arkipäivinä, se on mukava odottaa sitä viikonloppua ja olla vain yksikseen. Tätä nyt jatkunut ehkä 2vuotta?
Vierailija kirjoitti:
Paljonko juot viikonloppuisin? Itselläni aivan sama homma ja onhan se mukava odottaa sitä. Olutta en juo vaan esim. viskiä ja rommia. Kaupassa käynti ja jotain herkkuja, sipsiä yms. sitten siinä pikkuhiljaa paukkuja. Leffa pyörimään jossain vaiheessa ja hyvää ruokaa lopuksi! Viime lauantaina meni 0.7l 25%... ei tullut krapulaa, kävin lenkillä seuraavana päivänä... eli geenit on hyvät tähän hommaan. Mutta ei tule mieleenkään juoda arkipäivinä, se on mukava odottaa sitä viikonloppua ja olla vain yksikseen. Tätä nyt jatkunut ehkä 2vuotta?
Hei!
Itse juon joka viikko kun on vapaat. Yleensä kerran viikossa, joskus kaksi. Olutta, viiniä, siideriä. En pysty kovin vahvoihin koskemaan, pari kertaa vuodessa saatan muutaman shotin juoda.
Juon kerralla 10-15 annosta. Se on minulle sopiva määrä ja humalatila. Olen mukavassa sievässä, en kaatuile tai muutenkaan sekoile yleensä. Muistan kaiken.
Aloitin juomisen 14-vuotiaana. Siitä lähtien olen juonut joka viikko. Nuorempana tuli sekoiltua ja juotua väkeviä, onneksi ei enää.
Minulla jatkunut juominen kuitenkin 15 vuotta suunnilleen. Ehkä oikeastaan 16-vuotiaana se alkoi kunnolla, sitä ennen epäsäännöllisempää.
Ap
Olet sen ikäinen että voinnkertoa että tuo hauskuus ei jatkubkovik kauan. Muutaman vuoden päästä menee työ. Sitten juominen onkin jokapäivästänmistä seuraa katkot kun ei pysty enää juomaan ja tuleehirveät vieroitusoireet. Tätä rallia 4-6 vuotta ja sitten hajoo joko maksa tai haima. Loppuvaiheessa juodaan kipuihin itkuviinaa kunnes kuolo korjaa. Ja se ei ole helppo kuolema
Vierailija kirjoitti:
Ennen pitkää olet tilanteessa, että sinun on pakko juoda päästäksesi edes liikkeelle ja saadaksesi vieroitusoireet pois, ne on sitten ihan jotain muuta kuin tavallinen krapula. Juodut määrät kasvavat koko ajan. Nelikymppisiä et välttämättä näe.
Kyllä juopot yleensä elää 50 vuotiaiksi, mikä on ihmeellistä... ilmeisesti keho tottuu siihen myrkkyyn.
Ei kerran viikossa juominen ole liikaa. Ei siinä maksa poksahda. Oikeat juopot juo melkein joka ilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen pitkää olet tilanteessa, että sinun on pakko juoda päästäksesi edes liikkeelle ja saadaksesi vieroitusoireet pois, ne on sitten ihan jotain muuta kuin tavallinen krapula. Juodut määrät kasvavat koko ajan. Nelikymppisiä et välttämättä näe.
Kyllä juopot yleensä elää 50 vuotiaiksi, mikä on ihmeellistä... ilmeisesti keho tottuu siihen myrkkyyn.
Olen sitten jo yli ikäinen +60v. Lähipiirissä juopot eläneet n. 70v, vähän alle tai vähän päälle.
Olet varmasti ainoa maailmassa.