Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kokemuksia päiväkodin erityisryhmästä?
12.02.2007 |
Olen ajatellut laittaa tyttöni (3v)päiväkodin erityisryhmään missä on ilmeisesti adhd yms lapsia. Ryhmä on pieni ja hoitajat ammattitaitoisia.
Lapseni on " normaali" ja hän olisi ryhmässä tukilapsi.
Kokemuksia tukilapseudesta ?
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän esikoinen on ryhmässään se erityislapsi, down-poia 1v10kk joka aloitti päiväkodissa juuri viimeviikolla kuntoutusmielessä 3h/päivä eli uusia asioita meillekin.
Hänen ryhmässään on yhteensä 16 lasta, joista kaksi tällaista n.2v down-lasta ja muut 3-5v. Henkilökuntaa on 2lto, 2lastenhoitajaa(tms) sekä yksi avustaja joka on paikalla oman lapsemme hoitoajat. Meillä nuo tukilapset ovat kyllä olleet näin lyhyellä tuttavuudella todella iloista ja avointa väkeä jotaka nielellään ottavat näitä pieniä erityisiä mukaan, leikittävät heitä jne. Henkilökunta sanoo olevansa iloinen siitä että ovat saaneet näitä erityislapsia tuomaan väriä ryhmään, ryhmässä on jo aiemminkin ollut vastaavia ja henkilökunta (ja lapset samalla) osaavat tukiviittomia ym. Henkilökunnan mukaan vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä tilanteeseen ja heidän ryhmänsä on ollut päiväkodin " vetonaula" .
No, aika näyttää miten alkaa sujua. Jokatapauksessa kiitokset kaikille vanhemmille jotka annette lapsenne tukilapsiksi näihin ryhmiin; ette voi uskoa mikä rikkaus he ovat meidän pienille erityislapsillemme =) Ja toivottavasti te ja lapsenne saatte tästä yhteistystä jotain takaisin, ainakin uskoisin että nämä lapset osaavat myöhemminkin suhtautua erilaisuuteen avoimemmin eivätkä pidä vammaisia minään kummajaisina.
ja mitä tuohon tulee, etteivät sopineet tukilapsiksi, niin virhearvion tekivät sitten nämä päiväkodin ammattilaiset...
Meillä pääsy tukilapseksi pieneen erityisryhmään on lottovoitto. Ryhmän tukea tarvitsevat lapset pääosin kielellis-motoorisen tuen tarvitsevia lapsia. Ryhmässä 12 lasta, 4 aikuista.
Paljon hienoa ja antaumuksella toteutettua erityisharjoittelua (ryhmässä mm. käytetään tukiviittomia koko ajan). Rauhallinen tahti ja meillä ainakin voi sanoa että kun viime syksynä aloitettiin tässä pienemmässä ryhmässä lapsikin on selvästi rauhallisempi ja jaksaa paremmin kuin viime talvisessa 21 lapsen / 3 aikuisen 3-5 vuotiaiden ryhmässä.
Ja olenpa vaan huomannut omasta kokemuksesta että isossa " normaaliryhmässä" on 90% todennäköisyydellä 1-2 ei diagnosoitua tukea todella tarvitsevaa vilperttiä, jotka voivat tavallisessa isossa ryhmässä terrorisoida paljon enemmän kuin ne oikeasti tukea tarvitseviksi huomatut. Tai vastaavasti jos sattuu kohdalle normaaliryhmä, jossa on 7 ummikkokielistä (ei siis puhu suomea oikeastaa ollenkaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa huono puoli siibä on se, että esikoiselle on iso hyppäys tuosta " lintukodosta" koulun eskarin 21 lapsen ryhmää, mutta eiköhän tuo pärjää. Meillä siis on ryhmässä se kaksi avsutajaa, joten ilmeisesti ne eniten tukea tarvitsevat ovat saaneet lisäapua, vaikka ryhmäavustajia ovatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
EN SUOSITTELE, TODELLAKAAN! Lapseni aloittivat tämmöisessä ryhmässä syksyllä ja tuntuu, että ovat ihan taantuneet ryhmässä ollessaan. Viimeiset puoli vuotta ovat mm. testanneet, voiko kotona ruokapöydässä käyttäytyä siten, kuin nämä kaverit. Olivat alkusyksystä TODELLA rauhattomia, lapset, joita ennen on kiitelty siitä, että osaavat leikkiä, eivät enää osanneetkaan, leikki oli sitä, että hakkasivat palikoita, leluja yhteen...tuntui, että kiipeilevät seinille, sinkoilivat paikasta toiseen jne. Lasten kehityskeskustelussa annoin todella suoraa palautetta ja infosin, ettei ollut meidän perheelle hyvä ratkaisu tämä!!!!!!!!!Mallioppiminen on parasta, niin hyvässä kuin pahassa.
Ensi syksynä meidän lapset EIVÄT ole enää tukilapsia, vaan menevät TODELLAKIN NORMAALIEN lasten ryhmään!!!!!!!!!!!
Työskentelen ryhmässä, jossa on 14 lasta, elto, lto, lh ja minä. Meillä on kuusi erityislasta ja kahdeksan tukilasta.
Tukilapset valitaa usein aika heppoisin perustein. Tukilapsen rooli on vaativa ja kaikista ns. normaaleista ja terveistä lapsista ei ole siihen rooliin.
Tukilapsella pitäisi olla vahva itsetunto, hyvät leikkitaidot, hyvät käytöstavat, rauhallinen temperamentti ja malttavainen luonne.
Me olemme myös tuskailleet epäsopivien tukilasten kanssa.
Parhaimmillaan erityisryhmä toimii loistavasti ja on rikastuttava kokemus niin tuki- kuin erityislapsillekin.
viestin lähetyssama kuin paikallinen aika lähettäjän päässä, vai voiko vaihdella jostain syystä? Ihmetyttää, kun saan viestejä, joitten mukaan paikallinen aika on välillä 9h välillä 10 h enemmän. Ja oikeesti pitäisi olla vain 7 h enemmän kun ukko sanojensa mukaan on itärannikolla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittaisitko oman lapsesi tällaiseen ryhmään jos itse et olisi siinä ohjaajana?
Ja vielä viimeisenä, luuletko, että tyttöni sopisi tällaiseen ryhmään? Luonnekuvaus oli siis: Kielellisesti hyvin kehittynyt, ymmärtää ohjeita, rauhallinen, ujo suurissa ryhmissä, hitaasti lämpeävä, itsepäinen...
Kiitos, jos viitsit vastata!
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi on joku seula. AP:n kannattaa varmaan jutella päiväkodin henkilökukkan kanssa, onko oma lapsi sopiva, ja vaikka kysellä muiden vanhempien kokemuksia ryhmästä ja sen toimivuudesta.
Tietenkään ei voi tietää minkälaisia lapsia siellä on ensi vuonna ja saadaanko tarpeeksi avustajia etc. Mutta meillä ainakin ryhmän ydin henkilökunta on toiminut siinä jo vuosia heidän ansiostaan homma toimiin hyvin.
10+17
maaleja lapsia...
Kirjoitin omasta kokemuksesta ja meillä ei todellakaan ole toiminut. Tai siis nyt ryhmä on tasaantunut, mutta ensi syksynä en enää tähän lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EN SUOSITTELE, TODELLAKAAN! Lapseni aloittivat tämmöisessä ryhmässä syksyllä ja tuntuu, että ovat ihan taantuneet ryhmässä ollessaan. Viimeiset puoli vuotta ovat mm. testanneet, voiko kotona ruokapöydässä käyttäytyä siten, kuin nämä kaverit. Olivat alkusyksystä TODELLA rauhattomia, lapset, joita ennen on kiitelty siitä, että osaavat leikkiä, eivät enää osanneetkaan, leikki oli sitä, että hakkasivat palikoita, leluja yhteen...tuntui, että kiipeilevät seinille, sinkoilivat paikasta toiseen jne. Lasten kehityskeskustelussa annoin todella suoraa palautetta ja infosin, ettei ollut meidän perheelle hyvä ratkaisu tämä!!!!!!!!!
Mallioppiminen on parasta, niin hyvässä kuin pahassa.
Ensi syksynä meidän lapset EIVÄT ole enää tukilapsia, vaan menevät TODELLAKIN NORMAALIEN lasten ryhmään!!!!!!!!!!!
Olivatko ohjaajat siinä ryhmässä ammattitaitoisia?
Lisää kokemuksia?
Vaikea on sanoa ammattitaitoisuudesta, mutta ainakin paperilla päteviä ja pitkät työkokemukset takana.
En oikeasti suosittele, kellekkään =(. Todellakin lähdin avoimin mielin mukaan tähän, mutta silmät kyllä avautuivat todella nopeasti...
Odotan syksyä " kieli pitkällä" , jotta lapset pääsevät normaali ryhmään. Kesken kauden en heitä " voinut" ottaa pois, koska ovat kuitenkin saaneet ryhmässä kavereita jne. Toki nyt kun ryhmä on toiminut pidempään, niin touhu on rauhoittunut. Mutta itse olen ollut todella kovilla, kun ihan perusasioista ollaan lähetty uudestaan...puolen vuoden vääntämisen jälkeen lapseni ovat tajunneet, että äiti ei anna periksi, meillä käyttäydytään tietyllä tavalla...suurin osa tämän ryhmän kaksi paikkalaisista lähtee nyt kouluun ja ensi syksynä olisi taas uudet lapset tulossa ja sama homma alkaisi taas alusta...
Koulussa nämä kahden paikkalaiset olisivat erityisluokalla, eivät todellakaan normaali lasten parissa.
Eskariryhmässä oli 12 lasta ja 3 aikuista. Lapsilla oli " kielellisiä erityistarpeita" eli ei adhd:ta tms ainakaan päädiagnoosina, mutta dysfasiaa, ulkomaalaisia vanhempia, kuulovammaa ja, luki-oppimisvaikeuksia ja näiden erilaisia yhdistelmiä. Tiedän, että osa näistä lapsista on myöhemmin diagnosoitu adhd:ksi tai aspergeriksi, mutta tuolloin juuri näitä diagnooseja ei vielä ollut. Joukossa oli puolet tukilapsia (joskin niistäkin yksi on diagnosoitu myöhemmin aspergeriksi, hänet oli laitettu tukilapsen statuksella pienryhmään kun selvästi menestyi paremmin pienissä kuin suurissa ryhmissä ja kun hänellä EI ollut kielellisiä ongelmia, hän olikin puheenkehityksen ongelmissa ihan hyvä mallilapsi.)
TOiminta oli kaikkiaan paljon rauhallisempaa kuin erityisryhmää ennen päiväkodissa tai sen jälkeen koulussa. Omallakin lapsellamme oppimistulokset olivat parempia, hän tuntui panevan parastaan ja sai paljonkaipaamaansa huomiota. Lisäksi tuo on ainoa vuosi, kun minusta on tuntunut siltä,että ryhmän ohjaaja tai opettaja oikeasti välittää mitä minun lapselleni kuuluu. Olen sitä, mieltä, että ohjaajat olivat ammattitaitoisia ja keskimääräistä motivoituneempia.
Kakkoselta kysyisin, että jos hänen lapsensa menivät ensimmäisetä kertaa päiväkotiin erityisryhmään, mistä hän tietää, mikä osa testaamisesta johtui ryhmän erityisyydestä ja mikä siitä että ylipäänsä tuli paljon uusia vaikutteita? Omat lapseni ovat oppineet päiväkotien tavallisistakin ryhmistä ja luokkakavereiltaan kaikenlaista kummallista, mitä on sitten kotona saanut kasvattaa pois...
Toki touhu muuttui kun kotoa lähtivät päiväkotiin, mutta siis tässä mentiin todellakin ääripäähän. Lapset olivat todella pitelemättömiä.
Totta on tuokin, että erityisryhmiä on niin erilaisia. Tässä ryhmässä lapsilla on nimenomaan ongelmia sosiaalisessa käytöksessä...ei mitään puheen ymmärtämisen ongelmia...harmittaa sekin, että minulle sanottiin kun lapset sinne menivät, että näillä kaksi paikkalaisilla on ongelmia ymmärtämisen kanssa...
Tyttölläni on suht hyvät kielelliset valmiudet ja luonteeltaan hän on aika rauhallinen ja ujo varsinkin suuremmissa ryhmissä. Ajattelin, että hänelle voisi sopia tällainen pienempi ryhmä missä saisi erityistä tukea jo hyvälle kielelliselle pohjalle.
Mutta....jos hän saakin kärsiä siitä, että muut häiriköivät, se pistää miettimään uudestaan. Me ollaan siinä tilanteessa, että voidaan valita joko normaali ryhmä tai sitten erityisryhmä. Kumman te jo erityisryhmän kokeneet valitsisitte?
Ap
Alue: Aihe vapaa
Vierailija:
Minulla on kolme omaa lasta. Esikoiseni olisi sopinut tukilapseksi (ikäisekseen ison oloinen, rauhallinen ja hillitty, järkevä), mutta keskimmäisemme ei (vilkas, levoton,kovaääninen). Heillä päikkyura siis jo takanapäin ja ovat koululaisia. Nuorin on menossa syksyllä päikkyyn ja hän saattaa sopia. En ole ihan varma vielä, koska on arka eikä ainakaan vielä osaa pitää puoliaan. Laittaisin siis ilman muuta, jos vain lapsi soveltuu.
Etupäässähän uusi päiväkotilainen, jota pyydetään erityisryhmään, menee sinne vanhempien oman arvion mukaan ja se arvionti on tosi vaikeaa. Lapsi pitäisi tuntea NIIN läpikotaisin (päiväkotihlökunta ei voi uutta tuntea) ja osata samalla ajatella uuden ryhmän asettamat vaatimukset (uudelle vanhemmalle taas tosi vaikeaa).
Kehitystasoksi riittää ihan keskiverto. Ei siis tarvitse olla mitenkään etevä voidakseen olla tukilapsi. Rauhallisuus on iso plussa, koska erityisryhmässä tulee niin monenlaisia ärsykkeitä koko ajan. Jos ujous on sellaista alkukankeutta, niin sehän on ihan normaalia. Jos ujouteen liittyy arkuutta, niin sellainen lapsi on usein aika hukassa rajuimpien erityislasten kanssa. Olisi hyvä osata pitää puoliaan ja osata silti olla vähän niinkuin ei olisikaan. Herkästi provosoivat ja provosoituvat lapset eivät sovi erityisryhmään.
Suurin osa lapsista sopii tukilapsiksi, mutta yllätyksiä tulee aina välillä. Meillä on sattunut niin, että tukilapsi on ollutkin niin arka, että hänestä on tullut ryhmässä melkein erityislapsi sen takia tai joku aluksi aivan tosi fiksun oloinen lapsi ei olekaan kestänyt sitä ärsykkeiden tulvaa vaan lähtee kaikenmaailman hörsellyksiin mukaan eikä näin ole kovin " tukeva" . Todennäköisintä on, että lapsesi sopii tukilapseksi.