**EX-HAAHUT VIIKKO 7**

katrille pahoittelut. varmaan ihan törkeän suuri pettymys taas. toivottavasti nyt tosiaan tutkisivat, että mistä nuo sun plussat ja negat ja vuodot ja vuodottomuudet johtuu..

ei kyllä voi muuta sanoa, kuin että tosi surkeeta ja viimeisen päälle ikävä juttu.

virtuaalihali.



ekalle, mä olen kans miettinyt että voisko se jalan särky olla nukkumisasennosta kiinni. mutta kun, herään aina jos pitää kääntää kylkeä, eikä sillä ole ollut väliä, että olenko oikeella vai vasemmalla kyljellä.. mutta yöllä se kuitenkin on, että kai se makaamiseen jotenkin liittyy..



..se mummi joka meille tulee, on mun äiti.. =) niin osaan kyllä olla " ihan kuin kotonani" kun hän on täällä..

(hän usein pitää lomansa pätkissä, ja on sit meillä aina sen 4-6krt vuodessa 1-2 viikkoa kerrallaan putkeen " lomalla" , kun välimatkaa on se reilut 350km)

tilanne on siis sinäsä tuttu, ja tiedetään että systeemi toimii niin miehen, mummin, minun, kuin pojan taholta..

anoppikin on kyl mukava nainen, mutta jos hän olis tulossa meille kahdeksi viikoksi, kokisin tilanteen kuitenkin enemmän vierailuna kuin kotiapuna.. että huomattavassa määrin mukavampi tilanne näin =)



on sulla eka aika moiset liitoskivut ja muut.. eipä sun oloakaan kateeksi käy =( ja niille ei kai voi muuta, kuin huilata..

onneks sullakin alkaa olla noita viikkoja jo kivasti, että ei enää kovin pitkään tartte kärvistellä oloansa.



voi video, poika lutraa kylppärissä enkä ole huomannut, kolahdus paljasti.. menenpä tarkastamaan tilannetta, kiireesti..



-e-

vai oma äiti.. noh sanotaanko noin että mieluummin ottaisin anopin meille hyyryymään kuin oman äidin. Anoppi sentään on helppo ja ihana ihminen, äiti osaa olla varsinainen riivinrauta ja parempi suhde onkin nyt kun asuvat 400 km päässä. (ja kun vielä työelämässä on niin eivät meillä pitkiä lomailuja harrasta ; )



ei tää oo tää vauveli mitään kääntynyt, nyt kun oon päivän maannut noiden aamuisten kipujen takia niin oon kerinnyt tunnustelemaan liikkeitä tarkemmin. Jalat ne siellä mun haaruksissa pyörii..



Vein aamulla päikkäriin sitten pojan hoitoaikamuutosilmoituksen.. mikäköhän olisi ollut oikea sana. No niin siis päätettiin ilmoittaa, että jääpi maaliskuun alusta sille 2pvää/vko osa-aikaseen ja tietysti vauvan synnyttyä saa lomailla saman ajan kuin isänsäkin on kotona. Meillä miehus muuten päätti pitää koko isyysloman + talviloman, eli on kuukauden koko perhe koossa. Ihanaa : )



Testasin eilen muuten oman leipomisohjeen, kokeilkaapas myös jos sille päälle satutte: Tavis suklaapiirakka (tai mokkapalat), mutta kun pohja tulee uunista niin levittäkää ennen sitä kuorrutetta pohjan päälle kerros maapähkinävoita. Sitä suolaista, ei makeutettua. Sitten se " suklaakuorrutus" päälle ja avot, maistuu ihan snickersiltä.. slurps slurps..



jaha sitten pois koneelta, palaillaan astialle!

e-v

Hannelelle suuren suuret onnittelut pienestä pikkuprinssistä! :)



Dreamone: kiitos vielä ekan pinon avaamisesta! :) Tuo linkki edelliseen ketjuun on hyvä juttu..



Ennistä en osaa kyllä auttaa tuossa jalkasärkyasiassa.. En muista, että mulla olis sellaista ollut raskauksien aikana. Kiva, että saatta mummun kylään hoitamaan poikaa ja muutenkin avuks! Aattele viikko enää.. :) Toivottavasti teijän miehet pysyy terveenä ja ennenkaikkea sinä!



Katrille suuret pahoittelut uutisista! Kovasti toivoisin, että teillä tämä epäonni loppuis jo!!



Ultsi: kyllä mulla välillä on ollu valkovuoto kellertävää.. Haiseeko se vai on hajutonta? Jos haisee, niin kannattaa käyä varmaan ottaa neuvolaan kokeet, ettei oo tulehusta..



Eka-vekara: jaksuja alapään vaivojen kanssa, ne voi olla kyllä tosi kurjia! Toivottavasti et tuu kipeäks!



Titi: mitäs neuvolassa? Miten päin neuvolatäti meinasi kirmelin olevan?



Meillä esikoinen on kovassa kuumeessa ja tänään päivällä oksentanut kaikki syömänsä ruuan.. :( Täytyy toivoa, ettei olis niin sitkeä tauti kuin jotkut on sanonu voivan olla.. Oma olo on edelleen ihan hyvä. Alapää välillä vihoittelee, saa nähä ärtyykö pahakskin kun jo tässä vaiheessa oireilee.. Ja välillä alamaha kipuilee oudosti ja se tietysti vähän pelottaa, että mitä on, en nimittäin muista aikasemmilta raskauksilta tuollaista.



Mukavaa viikonalkua!

-sani rv 20+6

sanos pelle hermanni..



sain kuningas ajatuksen että teen mokkapaloja (ekan yllykkeestä), mutta sitä hyvää paperille kirjoitettua ohjetta ei löydy sitten mistään..



keittokirjoissa on jos vaikka mitä, mutta.. kun ei tiedä onko ne hyviä ohjeita.



jos jollakulla on hyvä mokkapalojen ohje, missä on hyvä se kuorrutuskin, niin jooko, voisiko joku laittaa mulle tänne sen.. =)



-e-

(miks ei meillä oo edes pullaa pakkasessa, tekee mieli jotain hyvää..)

mitens se titin neuvola? missä suunnassa se kirmeli oli, ja antoivatko lähetteen sinne " käännytyksen" ?



sanin perheeseen toivotan paranemista! keljua kun lapset sairastaa. varsin toi oksennustauti on kurja, kun potilas on usein kärttyinen huonovointisuuttaan, mutta silti pitkästynyt kun ei jaksa mitään tehdä..

vai on sullakin jo liitoskipuja..

toivottavasti tosiaan ei äidy entisestään, kun viikkoja olis sulla vielä..

jospa se siitä taas helpotttaa, kun vaualla on vielä aikaa ja tilaa mylläillä mukavampi asento massussa, niin sunkin olo helpottuisi.



(.) ei ihmeempää, lähinnä eläinasioita tänään..



sain soitettua eläinten turvataloon, ja tiedusteltua meidän nuoremmalle kissalle sinne alustavasti paikkaa..

joskus sit synnytyksen jälkeen sen vien sinne, alkukuusta luulisin.



ensin pitää kisu madottaa ja käydä hakees eläinlääkäriltä tuoreet rokotukset katille..

kissa on muuten terve, paitsi huonokuuloinen, nuorehko (n.4v.), mutta möykkää öisin.

toisin sanoen, meillä ei ole nukuttu yhtään yötä unen katkeamatta kissan takia 4 vuoteen 4 kuukauteen..

hänpä seurustelisi , ulkoilisi ja leikkisi lähinnä yöllä, ja kun on huono kuulo, on ääni sitten sitäkin kovempi..



naapuritkin alkaa kohta katsoa kieroon, kun kissa mouruaa pihalla, niin heräävät nekin siinä missä mekin, kun rivitalossa asutaan.

vähän surkeeta, mutta ei tässä enää voimavarat ihan kaikkeen riitä..

meidän koiran tai toisen kissan kanssa ei ole ollut tuollaisia ongelmia.



mies ei haluaisi kissasta vieläkään luopua. tästä on meinaan keskusteltu ja kovaan ääneen eräänkin kerran.. ja pitkään, varmaan esikon raskausajasta saakka =(

mutta nyt on sitten (puoliksi pakottamalla) tämä päätös saatu tehtyä. eihän tästä mitään näin tule, kun vauvakin taas kohta valvottaa, ja esikon yöt on välillä mitä ovat.



jotenkin luopumisen tekee vielä vaikeemmaksi se, että mies on niin vastakarvaan asiassa.

mulla on paha mieli siis sen lisäksi että luopuu kissasta, myös siitä, että miehellä on varmaan tuplasti pahempi mieli, kun minä ikäänkuin painostin sen tähän..

..sitä kun ei tahallaan haluaisi pahoittaa puolisonsa mieltä millään..

..ja kun mä muutenkin olen ollut tässä hiljattain aika kiree ja lyhytpinnainen (=rasittava), kun on nää unet mulla niin vähissä muutenkin ja varmaan nää hormoonit ja se tuleva synnytyskin luo jotain jännitettä..

ihan kuin omatunto soimaisi?



nyt lähen jatkaa unia. viimeyö oli ihan kohtalainen, varmaan 4h unet kaikkiaan, mutta vois tossa vielä torkahtaa ennen kuin poika tulee hoidosta kotia.



-ennis- ja sintti rv38+3 ...viikon päästä tavataan, sinttiseni..

Kiva kun tykkäsitte aloittamastani pinosta! :) Näin sitä vaan etiäpäin mennään Hannelen jalanjäljissä. Itse tykkään tuosta linkistä edelliseen pinoon tosi paljon, niin ei tarvitse selailla ja etsiä edellisiä kirjoituksia ja ne ovat helposti saatavilla.



Katri: Olen tosi pahoillani ikävästä uutisesta. Voi kun voisin jotenkin auttaa. Olet mielessäni päivittäin todella paljon. Toivon kovasti että saisit miehesi lähtemään tutkimuksiin, niin se on meilläkin tutkimukset käyty molemminpuolin. Ei siinä ole mitään hävettävää ja nämä ongelmat ovat niin yleisiä nykyään että oikein kauhistuttaa mihin tämä maailma on menossa. Kuollaan sukupuuttoon kohta koko kanta. Jospa kyse olisikin jostain ihan yksinkertaisesta jutusta joka olisi korjattavissa esim. hormonilääkityksin. Tosin sinullahan on kaikki todettu normaalisti toimiviksi. Huolissani olen henkisestä jaksamisestasi ja toivon että haet keskusteluapua mikäli siltä tuntuu.



ennis: Oletko googlettanut mokkapalojen ohjetta? Netistä löytyy tosi hyvin, vaikka niistä on tietenkin vaikea sanoa että mikä olisi hyvä. Meillä mummi teki aikoinaan niin hyviä mokkapaloja ettei mikään vedä vertoja niille. Niissä kuorrute oli sellaista vaaleanruskeaa eikä tummaa niinkuin useissa mokkapaloissa on. Harmi ettei tuota mummin ohjetta ole tallella meilläkään! Minä en osaa sanoa mitään tuohon sinun kipuusi valitettavasti ja jos issiaksenkin olet jo diagnosoinut pois. Itselläni on tuota issias-kipua satunnaisesti, varsinkin pitkän päivän jälkeen kun kellahtaa makuulle niin ei meinaa hetken kuluttua päästä enää ylös. Mutta vähäistä tämä kipu minulla on ollut, oma äitini on raskausaikoina ollut niin kipeä että häntä on jouduttu vetämään pulkassa :D



Ultsi: Harmi ettei sillä lääkärillä ole ultraa, voi pahus! Aika ihme juttu ettei aikoja ole kuin " liian myöhään" . Voiko niitä sitten antaa muka liian myöhään? Kaipa voi jos halutaan jollain aikataululla mennä. Hölmöä että joudut nyt yksityiselle menemään, mutta oman mielenrauhan kannalta suosittelen sitä ehdottomasti. Se vasta raastavaa on jos sydänääniä ei tosiaan saada vielä kuuluviin, kuten ei noilla sinun viikoillasi yleensä tapahdukaan.



eka: Ikäviä kipuiluja sinullakin! Ja kyllä me ymmärretään, anna tulla vaan! :) Lepäile nyt kunnolla, vaikka tylsää on vain maata. Onneksi ei kauaa enää sinullakaan ole jäljellä, joten jos nämä viimeiset rutistukset jaksaisit!



sani: Ikävää teilläkin että poika on kuumeessa! Kurjaa kun lapset sairastaa. Joko muuten tunnet liikkeet? Sinähän et ole ensisynnyttäjä, joten tunnet varmaan aiemmin kuin minä.



titi: Oletkin saanut hyviä neuvoja vieraiden " karkoitukseen" :D Rohkeasti vaan pidä pääsi! Eikä sekään ole oikein että nyt olet tosi väsynyt ja kiukkuinen viime metreillä kun sinun tulisi levätä ja valmistautua synnytykseen. Stressistä aiheutuu turhaa riitaa kotonakin. Onneksi nuo miehet varmasti ymmärtävät nämä mielialan muutokset tässä tilanteessa. Tosin ei niidenkään tarvitse kaikkea kestää. Meillä ainakin välillä mies kärsii ihan turhaankin näistä kiukutteluista. Pidä vaan siis tiukka linja vieraiden suhteen ja sano että nyt tarvitset lepoa, lepoa, lepoa :)



omaa napaa: Pitikin teille haastella kun viime viikolla taisin tuntea supistuksen. Yhtäkkiä koko vatsan seudulle levisi sellainen puristava tunne ja vatsa vetäytyi kivikovaksi. Se ei sattunut, mutta oli epämiellyttävän tuntuista. Jouduin nojailemaan sängyn päätyyn hetken että meni ohitse. Kaipa tämä suppari oli? Mikä lie harkkari :D Liikkeitä ei tunnu vieläkään, mutta huomenna alkaakin vasta viikko 18. Torstaina on neuvola, ihanaa kun saa yhteyden vauvaan kuukauden tauon jälkeen. Toivottavasti kaikki on hyvin ja pikkusydän siellä jumputtaa!!



Nyt töihin valmistautumaan mars!

D.O. ja nappula rv 16+6 (jippii, taas yhden viikon vikat hetket!)

Hannelelle ensimmäiseksi hirmuisesti onnea! Liuta poikia on Exille syntynyt viime aikoina. Täällä siis myös yksi pojan odottaja, ainakin rakenneultran mukaan.



DreamOnelle kiitokset hienosta pinon avaamisesta ja onnittelut uudelle lista-emolle. Kyselit Sanilta liikkeistä, ja ajattelin vastata minäkin, kun mennään Sanin kanssa melkein samoissa. Siispä: meille tulossa ensimmäinen lapsi, ja ekat liikkeet tunsin varmuudella vasta rv 18-19. Mulla on istukka etuseinässä, ja se ilmeisesti vähän vaimentaa. Nyt mennään rv 20+6, ja hienosti tuntuu jo Ilmarin potkut. Eilen tunsi mieskin ekaa kertaa varmuudella. Aika vaikeeta oli kyllä aluksi erottaa liikkeitä muista mahan pulputuksista, mutta kyllä ne sieltä sitten erottuvat ;)



Enniksellä päivät käy vähiin ;) Olispas jo itsekin noin pitkällä...yhtään ei malttais enää odottaa!



Kaikille kovasti terveisiä ja hyviä vointeja.



Omasta navasta sen verran, että pahoinvointi on ohi ja samoin jäi taakse edellisen keskenmenon päivä raskausviikoissa (20+1). Jotenkin se kai kuitenkin takaraivossa kummitteli. Jännityksellä odotan torstain 4D-ultraa. Käydään vielä varmistamassa, että Ilmarilla on kaikki hyvin.



Yksi kysymys kokemusta omaaville: Kumpi kesäkuun vauvalle, kova vai pehmeä kantokoppa vaunuihin? Vai onko mitään väliä?



Koala ja Ilmari (rv 20+6)

Kaipailit mokkapalojen ohjetta... Me ollaan tehty tän ohjeen mukaan ja ollaan tykätty kovin. Olen sen mun äidiltä saanu ja se taas muistaakseni siskoltansa.



2 munaa

3 dl sokeria

1.5 dl maitoa

4.5 dl vehnäjauhoja

2-3 tl leivinjauhetta

150 g sulatettua rasvaa

2 tl vanilliinisokeria

1 rkl Van Houten -kaakaota



Kuorrutus:

3.5 dl tomusokeria

60 g sulatettua rasvaa

4 rkl keitettyä kylmää kahvia

1 rkl Van Houten -kaakaota

2 tl vanilliinisokeria



Vispataan munat ja sokeri. Jauhot ja leivinjauhe sekoitetaan keskenään, joka sekoitetaan maidon ja rasvan kanssa vuorotellen muna-sokeriseokseen. Vanilliinisokeri ja kaakaoseos sekoitetaan viimeisenä joukkoon.

Levitetään uunipeltiin. Paistetaan 175-200 asteessa n. 15-20 min.

Sekoitetaan kuorrutusaineet keskenään ja levitetään kylmän pohjan päälle.

DreamOne: Toivotaan, että mies nyt muuttaisi mieltänsä. Kyllä sille eilenkin kerroin, että jos mun kohtu hylkiikin siittiöitä, niin ainut apu olisi sitten koeputkihedelmöitys. Sanoi vain vastaukseksi jotain, että " vai sillä tavalla" eikä sitten muuta. Saa nyt nähdä sitten...



Ennis: Laitoin tosiaan äsken tuon meidän suosikki mokkapalojen ohjeen. Ollaan joskus jonkun muunkin ohjeen mukaan tehty, mutta muistaakseni ei ollut yhtä hyvä. Heh, tulikin tuosta mieleen, että silloin kun miehen kanssa asuttiin vielä kumpikin vanhempiemme luona ja olin menossa sen luo viikonloppua viettämään, niin olikin itse yllättäen leiponut mokkapaloja. No, sitten kun juotiin iltakahvia ja aloin syömään niitä, niin ihmettelin mikä oikein rouskuu kaiken aikaa... Ei ollut mies silloin tajunnut, että se kahvi pitää siihen keittää vaan oli laittanut suoraan niitä kahvinpuruja joukkoon... No, se jäi siihen kertaan kun niin kävi ja sittemmin on muistanut että pitää olla keitettyä kahvia. =)



ON: Olen kyllä jo ihan varma, etten enää raskaana ole, mutta odotetaan nyt tuloksia... Mulla on meinaan masukin jo pienentynyt eikä ole yhtä iso kuin taannoin otetussa masukuvassa oli. Ja tänään on tuntunut taas tuttua poltetta alamasussa, joten lieköhän menkat tuloillaan.. Toisaalta, onpa nyt aiemminkin ollut poltetta eikä sitä kuitenkaan tarkoittanut. No, jos tuloksiin asti saan täällä vielä pyöriä...



Oma mieli on tänään jo parempi. Pieni harmitus on, mutta ei enää kokoaikaista ketutusta... Kyllä tää taas tästä, kuten ennenkin. Sitkeänä sissinä vain eteenpäin...



Päivän jatkoja kaikille!!



Katri

Hannele: ONNEA!!!!!!!! Ihan täällä herkistyy vauva uutisia lukiessa. Kai vielä meille kuulumisia käyt kertomassa, vai meinaatko siirtyä tuonne yahoon puolelle?



Helga: kovasti pahoittelut vielä minunkin puolestani seulassa narahtamisesta. Koita nyt kuitenkin muistaa, että tuo 1:90 on kuitenkin aika vähän. Ei sille kyllä mitään varmaan voi, että huoli painaa tuossa tilanteessa. Hyvä, että rohkeasti uskalsit kirjoittaa ajatuksistasi mahdollisesti vammaisesta lapsesta. Ei täällä varmasti ole kellään halua aiheuttaa lisää pahaa mieltä kärkevillä kommenteilla, vaikka erimieltä saakin olla. Se on sinun ja miehesi päätettävissä tuo asia ja kuullosti siltä, että olette asiaa tosiaan miettineet. Itse olen ollut tähän asti sitä mieltä, että ei ole lapsen vika, jos on vammainen eli että en keskeytykseen ryhtyisi, mutta tuossa syksyllä tullut dokumentti pani kyllä miettimään uudestaan. Se kertoi kehitysvammaisesta miehestä, jolla asiat olivat hyvin. Oli oma koti ja avustajan turvin selvisi arjesta hienosti. Kuitenkin sanoi, että Suomessa kehitysvammaisena ei ole helppoa elää ja kehotti kaikkia vanhempia miettimään tarkkaan, että haluaako lapselleen sellaisen elämän. Toivottavasti, ette joudu kuitenkaan tuohon tilanteeseen, vaan vauvalla olisi kaikki hyvin.



DreamOne: kiitos kovasti listaemoksi ryhtymisestä. Hienon pinon aloitit:)



Titi ja Ennis ainakin virittelivät keskustelua vierailijoista. Minulla oli esikoisen syntymän jälkeen täysin päinvastainen olo. Saa nähdä miten nyt sitten. Ennen synnytystä en oikein jaksanut nähdä ketään, niin sitten jälkeenpäin olin kyllä mielissäni vieraista, heti kotiutumisen jälkeen. En kyllä stressannut vieraista lainkaan, vauvaahan he tulivat katsomaan eivätkä kahville, joten tarjoomuksia en järkkäillyt. Rotinoita kyllä tuli niin paljon, että meni pakkaseenkin. Itsekin olen ottanut tavaksi, että kun vauvaperheeseen ensivierailulle menen niin kahvileivät vien mukana. Niin ja itse olen tosiaan niitä ihmisiä, joita ei yhtään hävetä ottaa vieraita vastaan sohvalla makaillen yöpuvussa jos siltä tuntuu.



Ennis: uskon kyllä, että tuntuu pitkältä aika ensi viikkoon, mutta täältä sivusta katsottuna, tuo tuntuu aika lyhyeltä ajalta. Kovasti kyllä varmasti verottaa jaksamistasi nuo kurjat yöunet.



Ekalle: onhan se varmaan kivaa nyt pikkuneitokaista odottaa. Muuttuiko suhtautumisesi odotukseen jotenkin, nyt kun sukupuoli on tiedossa. Itse voisin kuvitella, että malttamattomammaksi tulisin.

Kurjia kipuja sinulla ja vielä pitäisi jaksaa niiden kanssa. Jaksamista sinne!



Katri: on kyylä tosi paha mieli täälläkin puolestasi. Olisit kyllä raskautesi ja vauvasi ansainnut. Iso hali ja jaksamista. Koitahan nyt vielä saada keskusteluyhteys siihen mieheesi, jos kuitenkin saisit testeihin menemään.



Ultsi: Ei ole mielestäni yhtään hölmöä mennä yksityiselle tilannetta tarkistuttamaan, jos se pahasti mieltä vaivaa. Saatpaahan rauhan mieleesi, niin asiat luistaa paremmin ja aika kuluu nopeammin.



Hurjasti oli tullut viikonlopun ja alkuviikon aikana juttua. Kaikille ei varmaan tullut kommentoitua, mutta päällimmäisenä mielessä olleet asiat ainakin.



Itselle ei ihmeempiä. Reissuviikonlopun jälkeen vähän väsähtänyt olo. Ollaan tänään tuon esikoisen kanssa kahdestaan kotona. Ihana touhuta sen kanssa rauhassa. Ulkoiltiin kunnolla ja ruokaa laitettiin ja kirjoja luettiin oikein monta. Nyt on päiväunilla. Iltaisin tulee supistuksia vaikka ihan paikallaan olisin. Selässä tuntuu ja ahistaa, ei varsinaisesti satu. Kiva kun seuraava neuvola on jo ensi viikolla, niin voi taas kysellä niistä. Eiköhän ne ole kuitenkin tuohon kohdun kasvamiseen liittyviä.



Hauskaa viikkoa vaan kaikille!



-Limetti 28+6

Ja ekaks, kiitos kaikille noista vierailija-vinkeistä. ;-) Kyllähän kai sitä itekkin lähimpien ihmisten vierailut jaksaa ja luulen, että keittävät varmaan ite kahvitkin ja tuovat purtavaa, joten kai se on ihan ok. Lähinnä mua häiritsee ne vähän vähemmän läheiset ihmiset joita ei muutenkaan niin paljon näy ja sitten heidän läsnäolonsa tekee sen fiiliksen, että pitää paikatkin olla tiptop eikä tunnelma ole niin avoin. Eihän sitä tiedä millä fiiliksellä sitten vauvan syntymän jälkeen on. Mutta pistetään neuvot korvan taakse. =)



Tässä laitan neuvolakuulumiset ja tulen vaikka ehtoolla paremmin kommentoimaan muita juttuja. Ajattelin vielä ehtiä uimahalliin ennen kun mies tulee työreissultaan. Viimeinen lippu käyttämättä. Voipi olla, että tän jälkeen jää sitten uimiset kun alkaa vkojakin olla jo niin paljon.



Mutta ne kuulumiset:



Persauksilleni putosin kun vaaka näytti vkossa tulleen painoa lisää 1200g. APUA! Tosin totesimme, että mitä luultavammin tosiaan johtuu nyt tuosta nesteen kerääntymisestä kroppaan. Edellisellä kerrallahan mulla oli pudonnut paino parissa vkossa n. 500g, mutta nythän neuvolan täti tietysti toljotti vaan tuota noussutta lukemaa, eli jos tuon tasaa, niin ei näyttäisi niin pahalta. Sanoi vaan, että ihan loppuun asti ei tuollaisia lukemia saisi olla...Olin ihan korvat luimussa sielä. =D Noottia tuli myös siitä, että verenpaine oli taas tuo alapaine lähinnä noussut ja syy varmaan siihen ja nesteen kerääntymiseen on ainakin osaksi tuo mun vichyn ja lakritsin himo. Näitä paheita olen tähän asti vapaasti " harrastanut" , mutta nyt tein sopparin itseni kanssa, että ne saa jäädä nyt loppuraskaudeksi väliin ja itseasiassa nyt huomaan jo, että sormet ei ole niin pahasti turvoksissa eikä nuo pohkeetkaan. Voipi olla, että ihan sillä saan pysymään tilanteen hallussa nää jokuset vkot.

Toivotaan, että se verenpainekin sitten laskis siinä samassa.



Mutta vkoja siis eilen oli 35+3

Pissa: puhdas

Hemppa: 116/80 (ekalla kertaa 121/84), mutta ton tokan merkkas korttiin

paino: +1200g vkossa (Voihan kiesus!!!)

Turvotus: +/- ( mitä lie tarkoittaa...ainakin sanoi, että sormissa ja pohkeissa tuntui jonkun verran turvotusta...sormet on pahemmat)

Fundus: 30cm eli sama kun vko sitten...paino kasvaa, mutta massu ei = /

Syke: jotain 157 krt per min.

Liikkeet: ++ (möyhensi oikein kunnolla)

Tarjonta: PERÄTILA (varmistettiin ultralla)



Eli muutoin nyt suht ok, mutta lähetteen teki nyt sitten TAYS:n. Soittelin tuossa yhden aikaan sinne, mutta lääkäri ei ollut ehtinyt sitä pinoa vielä käymään läpi. Oli vasta aloittamassa. Sanoi, että tänään lähtee kirje postissa tulemaan sitten siitä mille päivälle tuo kääntöyritys laitetaan. Arveli, että menee ensi vkon puolelle. Koska jos tulee kakkospostina, niin enhän mä ehdi sitä kirjettä edes saamaan hyvä jos perjantaina jos hitaammalla postilla laittavat. Lääkäri kuulemma sen mun hoitajan antamien tietojen mukaan tekee sitten päätöksen mikä on paras ajankohta yrittää sitä kääntöä ja että jos on kovin liikkuvainen vauva, niin ei kantsi ihan liian aikaisin kääntöä yrittää. Toisaalta taas hirvittää, että mitä enmmän vkoja ja mitä isommaksi kasvaa, että sitäköhän enemmän sitten tuntuu tuo käännösyritys ilkeältä. Eilen oli vika TAYS:n synnytysvalemmuskerta ja oli puhetta sielä noista poikkeavista synnytyksistä. Kysyin siinä sitten, että jos kynnys tuntuu liian isolta lähteä perätilasynnytykseen, että onko pakko, niin tää hoitsu ainakin sanoi, että ketään ei pakoteta, että sitten vaan pitää sanoa etukäteen ja ajoissa oma mielipide jos asian on jo etukäteen ajatellut jollain tavalla. Itse en aio siihen suostua. Eli jos ei saada käännöstä onnistumaan, niin sitten jää vaihtoehdoksi enää se sektio. Saapi nähdä miten käy. Eli vielä tässä nyt odotellaan ja katsotaan mitä tuleman pitää.



Mut nyt lähden sinne uimahalliin, että pääsen poiskin. Yritän palailla ehtoolla vielä uudelleen. =)



titi ja kirmeliittos 35+4

olo ihan outo, mies vei pojan aamulla hoitoon eli en oo kummankaan kanssa jutellut koko päivänä. Ihan koko päivän vaan haahuillut yksin kotosalla ja nauttinut/ihmetellyt talon hiljaisuutta. Täytyy yrittää muistaa nyt nauttia ihan tästä yksinolosta, kohta ei sitä ihanuutta ole hetkeen : ) mutta kummasti ikävä perhettä ja varsinkin pientä miestä..



Limetti, ei mulla oo muuttunut suhtautuminen tähän odotukseen tuon melkovarman varmistuksen myötä. Niinkuin aikasemmin jo kommentoin, kyse ei ole siitäö että olisin toivonut tyttöä enemmän tai toisaalta poikaakaan. Itsellä ollut vaan niin tyttökutina, että ihan oli mukva saada tuohon vähän varmistusta : ) Ja nyt voin alkaa oikeasti panikoimaan, etä mitenkä erikoinen hoidettava se tyttövauva voikaan olla, mullahan on vaan treeniä pojan kanssa ; ) Ja toisaalta mua vähän jo etukäteen ärsyttää satavarmat kommentit siitä, että nyt teillä sitten on kumpaakin sorttia. Ja " tyoivoitte" varmasti tyttöä ym.. hee, mun kapinamieli tietysti on aina vastarannankiiskenä..



Titi, kiva tulos sulla painonmittauksessa, tosissaan turvotus saattaa heittää aika hirveitäkin lukemia kehiin.. Mullahan se yksi viikon saldo oli 1300g! Mutta hyvä juttu että tuntuu lähtevän turvotus, varmasti tuo uiminenkin saattaa mukavasti poistaa nesteitä! Munkin pitäis vika(t) liput käyttää kun vielä uintilupa on.. harmi että teilläkin köllitään perätilassa vielä. Oliko kuiteskin ihan puhdas pepputarjonta? Kun mulla minttu-vadelma tarjoo ekana jalkoja, sitten peppua ja se on vielä kinkkisempi juttu jos ei tarjonta siitä parane. Taitaa olla silloin automaattisesti sektio, vaiks peppu edellä saattais saada kokeilla synnyttää.



Illalla on synnärille tutustuminen : ) ihan kiva kun tosissaan en ekalla yrittämällä paikalliseen päässyt synnyttämään! Pelottaa vaan miten jaksaa istua yli tunnin. Onneksi oon saanut tänään levättyä niin ettei tuo alakerta jomota niin paljoa. Perunatkin kuorin muussia varten sohvalla köllöttäen ettei vaan liikaa seiso jaloillaan.



e-v + m-v 35+5

just tollaista etsin, eli kaikki aineet toden näköisesti löytyy valmiina kaapista..



leivoin ja maistoin, ja nam.. =)

aika vaalean sävyinen, mutta hyvää!

kuorrutuskin oli hyvä, yleensä niissä on ohjeesta riippuen hirmu suuret erot, ja tulos voi olla.. monen lainen, mut tossa oli hyvä suht vaalea toi kuorrutuskin.



leivon toistekin, pistän tonne kansioon kadonneen tilalle. =)



ainut mikä harmitti on toi uuni, se oli jäänyt vähän liian paljon ulos syvennyksestään, kun sitä tossa viimeviikolla rassattiin, ja tietty se ei sitten ollukkaan ihan vaaterissa.. =)

tuli sellainen luisun mallinen pohja, kun toisesta reunasta oli sentin, ja toisesta melkeinpä kolme =D



nyt lähden ottamaan poikaa vastaan rasvaputelin kanssa kylpy/suihkutouhusta, on taas kintut ja käsivarret atooppisessa ja kutisee ressukka.. (ja raivoaa rasvatessa..)



kommentoin muita juttuja, kunhan ehdin..



-ennis- ja sintti rv38+3 ..jonka ens tiistaina tapaan.. =)

limetti: Kiitos haleista ja jaksuista! Tänään on jo parempi olo ja kun on saanut toisaalla lukea hauskoja ja vähän älyttömiäkin juttuja, niin mieli on aika virkeänä. Kummasti vain piristää tollaset hauskuudet. =)



ennis: Sitä innostuttiin sitten heti kokeilemaan... =) Hyvä, että kelpasi ja oli talteen ottamisen arvoinen. =) Siitä onkin aikaa kun ollaan itse sitä tehty viimeksi. Makeitahan nuo aina ovat ja nykyisin ei enää niin makeat maistu. Mutta Runebergin tortut maistuu... kohta juodaan iltakahvit ja taas sen kanssa torttua... Itse tehtyjä siis.



ON: Täällä vain ollaan podettu koko päivän kipeää jalkaa. En kyllä tiedä mistä on tullut noin kipeäksi ettei kärsi edes astua. Saa sitten klenkata ympäriinsä...



Mutta kohta kahville ja ... nam. ;)



Illan jatkoja kaikille!!



Katri

DreamOne: mä oon tuntenut liikkeet jostain 16-17 viikolta. Alukshan sitä mietti, että onko ne liikkeitä vai ei, vaikka on jo kaks lapsukaista.. Mulla on istukka takana, joten sen puoleenkin pitäs tuntea ihan hyvin.. Esikoiselta tunsin muistaakseni vasta joskus rv 20-21, kuopukselta sitten rv 16.. Kyl ne siitä alkaa tuntumaan pikkuhiljaa sullakin viimestään muutaman viikon päästä. Tuo aika voi kyllä olla välillä hermostuttavaakin, kun ei vielä tunne liikkeitä eikä paljon muitakaan oireita oo, niin välillä miettii, että onkohan kaikki varmasti hyvin.. Meillä on muuten kaks tyttöä. :) Kyllä tuo sun mahan kovettuminen kuulosti harjotussupistukselta.. Mulla niitä on kans jo sillon tällön ollu, onneks ei kuitenkaan ainakaan toistaseks kovin usein..



Koala: hieno homma, että sun myöhään olleen keskenmenon ajankohta ohittui! Voi tuu sitten kertomaan 4D ultrasta kaikki! Mua kans toisaalta olis se kiinnostanut, mutta meidän lähellä ei semmoisia oo, eikä sukupuoltakaan haluata tietää, niin jää sitten se kokemus.. Mä oon kans miettinyt tuota vaunu asiaa. Meillä on vanhemmat lapset syntyny talvella, niin ei oo kokemusta kesän vauvoista.. Ja vaunujen hankinta on tälle edessä.. Kun oon asiaa pähkäilly, niin oon kallistumassa kovan kopan puoleen. Ajattelisin, että se on viileämpi, koska on tilavampi ja näin ollen ilmavampi.. Mutta oisko muilla tietoa/mielipiteitä asiasta?



Kiva juttu Katri, että mieli on jo tänään pirteämpi.



Harmi titi ettei kirmeli ollu kääntynyt. Onneks ei kuitenkaan verenpaine ollu tuon korkeampi, tuskin turvotus ainakaan siis raskausmyrkytyksestä johtuu.



Meillä tyttö on tänään ollut jo onneks parempi! Yskää on vielä, mutta kovasti leikkii ja touhuiloo pikkusiskon kanssa, oksentanut ei oo enää eilisen päivän jälkeen eikä kuumettakaan ainakaan tuossa joku tunti sitten ollut.. Mun sijainen töissä selvisi kans tänään, aloittaa 1.3 opettelemisen, jee.. :) Tää vaavi ei muuten mitään hirmuista elämää masussa pidä, sen verran liikkuu, että tiedän sielä elossa olevan, mutta en vieläkään tunne mitään voimakkaita potkuja tms, vaikka istukka on takana.. Oliskohan meille tulossa kolmas tyttö, kun on niin rauhallista sorttia!? :)



Terkut kaikille!

-sani rv 21 tasan

Sani: Joo, koko ajan parempaan suuntaan on menossa. Onnittelut sulle taas uusien viikkojen täyttymisestä!!



ON: Ei mitään uutta.



Hyvää Ystävänpäivää kaikille, halauksia!!

Minulle tämä päivä on ollut konkreettisesti hyvä. Kopioin tähän kiireessä saman tekstin kuin kirjoitin tuonne vauvakuumeen haahujen puolelle, niin syykin selviää... :)



Nyt tulee siis omaa napaa.... mutta tänä aamuna kävin neuvolalääkärissä, siinä samassa tarkastuksessa ja samalla lääkärillä kuin missä viime keväänä huomattiin ettei sydänääniä kuulu -> ultrassa todettiin keskeytynyt km... olin ihan paniikissa, en nukkunut viime yönä, riitelin verisesti miehen kanssa sun muuta kivaa... mutta kyllä fiilis muuttui kun sieltä vatsasta sitten kuuluikin ihan selvästi että " tumps-tumps-tumps" :) Eli sydänäänet kuuluivat vahvasti ja tasaisesti ja myös sisätutkimuksessa kohdunkaula etc kaikki oli niin kuin piti. Eli kait tässä sitten raskaana ollaan!



On tässä ollut melkoinen stressi. Ensi viikon perjantaina on np-ultran vuoro. Jos siis JOS sieltäkin tulisi ihan hyvät uutiset, ehkä tässä jo uskaltaisi hengittäää...??



Sorry kaverit mutta nyt on tosi vaikea miettiä mitään muuta :) Ihan epätodellinen fiilis. No joo vielähän tästä voi pudota korkealta ja kovaa mutta ainakin on se kaikista eniten pelkäämäni etappi ohi!



t Joululahja, rv 11+ jotain

ihania ystävänpäiväuutisia olikin luettavissa, onnea Joululahja sydänäänistä! Ymmärrettävistä syistä ihan omanapaisissa tunnelmissa : )



käynkin tänään van ihan pikaiseen täällä pyörähtämässä, jotenkin tukkonen ja ahdistava olo. Ihan kuin poskiontelot olisi edelleen toista viikkoa tukossa flunssan jäljiltä.. hmm, tai sitten tää on jotain loppuraskauden limakalvoturvotusta.



Eilen oli se synnärille tutustuminen, ihan kivaa oli käydä katselemassa paikat ja virkistämässä muistia 3 vuoden paussin jälkeen. Mehän käytiin paikallisessa esikoisestakin synnytysvalmennukseessa, muttei jäänyt mitään konkreettista käteen kun päädyin sitten naistenklinikalle. Tuntui niin hurjalta että kyllähän se alkaa vihoin olla käsillä se synnytyksen paikkakin, kun tosissaan mullakin tuo rv 36 tulee huomenna täyteen (raja, että saa synnytellä paikallisella) ja tosissaan nähtiin ne paikat ja meille esiteltiin sellainen 7 tuntia vanha pikkuinen ruttunaama pystytukkatyttö : ) Ja oli NIIN pieni, vaiks melkein nelikiloinen olikin.. Täytyy varmasti alkaa pakkailemaan se sairaalakassikin valmiiksi, kun eihän sitä tiedä milloin lähtö koittaa! Jos tää pysyy perätilassa ja jalkatarjonnassa, bniin kaiketi sitten sektioaika olisi viimeistään rv 39+? KÄÄKS, elikkä siinä tapauksessa max 4 viikkoa : ))))



pah, nyt täytyy taas mennä makuulleen kun sisko tulee kohta hakemaan kylään.



e-v

Titi: hurjasti kyllä sinulle tullut viikossa painoa, voin vain kuvitella millaiseksi vesi-ilmapalloksi itsesi tunnet tuollaisen turvotuksen kanssa. Toivottavasti ei ole pysyvää, ja paheiden pois jättäminen auttaisi asiaa.

Kovasti onnea sinne kääntöyritykseen. Olisihan se kiva, kun pääsisit normaalisti synnyttämään, mutta jos ei Kirmeli käänny niin ei kai sille mitään voi. Täällähän onkin nyt useampi ehkä-sektioon menossa ja Enni-Maija tietysti. Saa nähdä miten minulla. Ihan on ruennut tuo asia mietityttämään, kun on juttua täällä ollut. Esikoinen viihtyi jo tosi aikaisessa vaiheessa pääalaspäin masussa, mutta tää kyllä ainakin vielä on niin kova heittämään kuperkeikkaa, että saa nähdä malttaako asettua ollenkaan:)



Eka: En tarkoittanutkaan tuolla suhtautumisen muutoksella, että onko erilaista tyttöä tai poikaa odottaa, vaan sitä että tuleeko malttamaton olo päästä siihen pikkuiseen tutustumaan, kun pikkuisen tietää enemmän taas mitä on tulossa. Itse muistan esikoista odottaessa, että viimeisillä viikoilla tehty ultra vähensi kärsivällisyyttä odotteluun aikalailla, kun jotenkin alkoi vauvaa jo ajatella persoonana.

Toivottavasti teilläkin tajuttais kääntyä oikeinpäin, niin ei tarviis sitä jännäillä.

Vähiin alkaa sinullakin viikot käydä:)



Ennis: Alle viikko sinulla, hui ja onnea vain odotukseen viimeiselle viikolle. Koitahan nyt vähän vielä fiilistellä, vaikka tukalaa olisikin. Voi kun täällä on kaikki herkkuja leiponut. Itse päätin sunnuntaihin asti välttää herkkuja, ettei liikaa painoa kertyisi, jalat kun alkaa jo olla kovilla. Sunnuntaina on sitten synttärit niin sitten en kyllä laske. Ei yhtään auta täällä lukea toisten leipomisista...



Katri: vai sinullakin siellä herkut pöydässä... Toivottavasti nopeasti paranisi tuo jalka.



Sani: hyvä että pikkutoipilas alkaa olla parempi. Hauskaahan se on oireista ja potkuista yrittää miettiä vauvan sukupuolta. Minä olen kyllä alusta alkaen poikaa odottanut mies taas tyttöä, että saa nähdä kumman vaisto isän vai äidin on tälläkertaa oikeassa. Noista vaununkopista en osaa sanoa mitään, meillä kun on käytössä ikivanhat vaunut, joissa on tietenkin tuo kova koppa, kun eivät ole yhdistelmät. Meinasin kyllä hankkia tai ommella niihin sisälle pehmeän kopan niin jos tarvitsee on vauvaa helpompi siirrellä pois vaunuista nukkuvana. Esikoisen kanssa olisi ollut käyttöä, en vain silloin tajunnut.



Joululahja: onnea hyvistä kuulumisista. Eihän tuossa tilanteessa muuta tarvitsekaan miettiä, selvästi muistan itse np-ultran jälkeisen päivän jonka leijuin pilvissä. Nauti vain olostasi!



On: Aika paljon jo kirjoittelinkin omia mietteitä. Tänään taas uusi viikko: 29, eli täyttä kymmentä kohti taas, hui. Ja ihanaa eilen katselin mitä pikkuisia vaatteita olin yhdeltä kaverilta saanut ja kyllä taas tuli ikävä vauvaa syliin. No sieltähän se on onneksi kovaa vauhtia kasvamassa. Olen nyt parina yönä nähnyt vauvasta untakin, potkut varmaan häiritsee unten läpi.

Sitten kysyisin, onko muilla ollut jalkakipuja ja mikähän auttaisi? Minulla kipeytyvät nimittäin pohkeet ihan älyttömästi. Vetää suonta helposti ja koko ajan tuntuu sellaista pientä kiristystä. Yöt saat nukuttua lämpimän kaurapussin kanssa. Olisin kovasti kiitollinen vinkeistä. Venytellä olen yrittänyt ja mies on hieronut, mutta tuntuu että vaikka kuinka varovainen on niin kipeytyy vain enemmän.



Hyvää ystävänpäivää teille kaikille ja kiitos tästä ihanasta palstasta itse kullekin!



-Limetti rv29

Ilmoittaudun nyt, että olen hengissä ja vähän valoisammalta näyttä jo elämä!!! Suurin kiitos kuuluu pikku ludelle, joka on sitkeästi jaksanut piristää mamman synkkää mieltä harrastamalla akrobatiaansa välillä niin voimakaasti, että masu on ihan epämuodostunut möykky, kun ruuminosat tunkee esille ties mistä!!!



HANNELE: TUHANNET ONNENRUTISTUKSET EMOLLE PIENESTÄ POJASTASI!!!!!!!!!!!!!!!!!HIENOA!!!!Tämäkin piristi kummasti!!!!Nuuskuttele sitä pikku ihmettäsi munkin puolesta, ne tuoksuu niin hyvälle ja rakkaalle!!!Tuli taas kyyneleet ja kylmät väreet, kun luin ton!!!!Onnea, onnea, onnea!!!!!



Huomenna on mummuskan hautajaiset ja alan tästä kirjoitella muistopuhetta mummille mahan hytkyessä puolelta toiselle, mutta aktivoidun loppuviikosta sitten enemmän....ajattelin vaan ilmoitella itsestäni ja onnitella Hanneletta!!!



Ainiin ja Katri: Olen todella pahoillani sun tilanteesta jälleen kerran, sanoja on niin vaikea löytää, kun mikään ei varmasti helpota sun oloa, mutta haluan, että tiedät, että olen hengessä mukana, vaikka en käytännössä voikkaan mitään tehdä, mutta toivon sulle voimia ja pelkkää hyvää ja toivon, että sun päiväsi koittaa vielä ja saat nauttia täydestä elämästä ilman näitä ikäviä asioita!!! Ja se varmasti koittaa nopeammin, kun uskotkaan, kun vaan olet taistelijaluonne ja sitä sä TODELLA NÄYTÄT OLEVAN!!! Mahtavasti ossat ottaa asian!!!! Voimia ja tuhannet halaukset sulle, kuomaseni!!



Oikein mukavaa ystävänpäivän jatkoa teille ihanat ihmiset ja palataan tossa loppuviikosta!!!! Halauksia!!!!



-Emunainen ja lude 26+4-