Miten ratkaisisit lapsen tällaisen syömisongelman?

Lapsi mukaan kauppaan ja ruoan laittoon valitsemaan. Katsokaa ihania ruokakuvia ja kysyt lapselta mitä haluaisi laittaa ja syödä. 

Tarjolle vain niitä ruokia, ei mahdollista valita sitä leipää tai lempiruokaa. Nyt vaikuttaa siltä että lapsi saa aina tahtonsa läpi ja on jo oppinut mistä naruista vetää.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi mukaan kauppaan ja ruoan laittoon valitsemaan. Katsokaa ihania ruokakuvia ja kysyt lapselta mitä haluaisi laittaa ja syödä. 

Kiitos tätä onkin toteutettu jo pienestä asti melkein joka päivä. Lapsi tykkää osallistua ruoanlaittoon, mutta vain maistaa kerran sitä mitä on yhdessä laitettu tai itse saanut tehdä, ei syö ellei se ole muutamaa ihan tiettyä ruokaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tarjolle vain niitä ruokia, ei mahdollista valita sitä leipää tai lempiruokaa. Nyt vaikuttaa siltä että lapsi saa aina tahtonsa läpi ja on jo oppinut mistä naruista vetää.

Ei meillä ole leipää kuin aamupalalla ja iltapalalla, ei siis lounaalla eikä päivällisellä. Eli ei vetele mistään naruista lapsi eikä saa vaikka päivällisellä leipää siksi että ruoka ei kelpaa. Ap

Meillä auttoi aika. Tosin meillä ei ollut ihan noin paha toi tilanne, söi päiväkodissa ja koulussa aina edes jotain, jos ei muuta niin maitoa ja näkkileipää. Ei syönyt mitään missä on juustoa, ei mitään kastikkeita, ei mitään missä oli sipulia, jne jne. Nyt on parikymppinen ja kokkailee menemään tuolla keittiössä vaikka mitä.  Eli syö ja maistaa ihan kaikkea: on syönyt etanoita, sammakonreisiä, mustekalaa jne. Eli todennäköisesti hänellä on todella tarkka makuaisti yhdistettynä OCD:hen (tämä siis on diagnosoitu hänellä murrosiässä). Hän söi mitä söi, en pakottanut kuin sen maistamisen ja ikä sitten auttoi, kun nyt hän voi itse valita mitä syö ja milloin. Niin nyt vihdoin maistuu todella laajalla skaalalla kaikki. Mutta on meillä takana ulkomaanreissuja, jossa tyttö söi vain ranskalaisia ja joi vain maitoa. Kaksi viikkoa putkeen.

Onko lapsi terve? Jos on, leipää ei kotona ole, lautaselle laitetaan ruokaa ruoka-aikana, ilmoitetaan että nyt on ruoka-aika ja pyydetään ruokapöytään, ei puhuta mitään maistamisesta tai syömisestä, kyskellään päivän kulkua ja muuta jiloista juttelua pöydässä ja sama jatkuu päivästä toiseen. En ole kuullut terveen lapsen nälkäkuolemasta ruokapöydän vieressä. 

Miksi ihmeessä sitä lasta pitäisi nälkiinnyttämällä yrittää kiristää syömään niitä muita ruokia? Missään ei nykyään suositella sellaista. 

Varmaan sillä lapsella on aistiyliherkkyyksiä, minkä takia ei pysty syömään kuin harvoja ruokia. Älä missään nimessä yritä painostaa tai pakottaa syömään niitä ruokia, mitä ei pysty syömään, vaan tarjoa niitä, jotka maistuu. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä sitä lasta pitäisi nälkiinnyttämällä yrittää kiristää syömään niitä muita ruokia? Missään ei nykyään suositella sellaista. 

Niinpä! Nykyään asiantuntijat suosittelee, että tarjolla on aina jotain mitä lapsi syö ja samalla tarjotaan myös jotain uutta ja kannustetaan maistamaan sitä. Mutta huom siis niin että lapsi saa syödäkseen myös sellaista mitä suostuu syömään.

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsi terve? Jos on, leipää ei kotona ole, lautaselle laitetaan ruokaa ruoka-aikana, ilmoitetaan että nyt on ruoka-aika ja pyydetään ruokapöytään, ei puhuta mitään maistamisesta tai syömisestä, kyskellään päivän kulkua ja muuta jiloista juttelua pöydässä ja sama jatkuu päivästä toiseen. En ole kuullut terveen lapsen nälkäkuolemasta ruokapöydän vieressä. 

Tuollaisella linjalla on moni autismin kirjon lapsi päätynyt tiputukseen. 

Onko ruoka-aineallergiat tutkittu?

Aika auttaa. Jos ei ole selvästi vaarallisen alipainoinen, ei huolta. Murrosiässä kovan kasvun vaiheessa monipuolistui meillä syöminen. 

Jos lapsen syömät ruoat ovat maultaan mietoja (ja lapsi välttelee vihreitä vihanneksia), on lapsesi todennäköisesti ns. supermaistaja. Supermaistajuus on perinnöllinen ominaisuus, jossa makuaisti on huomattavasti tavallista parempi. Supermaistajat tuntevat sellaiset maut, joita tavallisella makuaistilla varustetut henkilöt eivät pysty tuntemaan. He maistavat esimerkiksi kasvien karvasaineet todella pahana makuna.



Supermaistajuus on pysyvä ominaisuus, mutta se hieman heikkenee makuaistin heikentyessä iän myötä.



Jos lapsen syömissä ruoissa ei oikein ole mitään yhteisiä piirteitä, voi hänellä olla autismia tai epämääräisiä aistiyliherkkyyksiä. Jälleen kyseessä ovat perinnölliset ominaisuudet, joihin lapsi ei pysty vaikuttamaan.



Tälläisen lapsen pakottaminen syömään on kidutusta.

Kuulostaa siltä että ruokailutilanne on lapselle tosi stressaava. Pystytkö vähentämään sitä huomiota minkä syömättömyys saa osakseen? Onko lapsi käynyt allergialääkärillä, voisiko olla laktoosi-intoleranssi? Älä enää tarjoa rajattomasti leipää kun sillä täyttää vatsan aika mukavasti ja helposti. Päiväkodissa on aika mahdotonta vahtia jokaisen lapsen syömisiä. 

Jos allergiat on poissuljettu niin lähtisin liikkeelle niistä ruuista mitä lapsi syö mielellään. Voiko niitä tehdä eri tavalla tai lisätä niihin vaikka yhden uuden maun? Ymmärrän kyllä että lapsi laittaa välillä sorminkin ruokaa suuhun mutta se voi mennä överiksi ja sisältää muutakin hihhulointia. Oletko itse kaikkiruokainen vai nirso? Ennen kuin räjähdät niin minä olen nirso (äiti) ja en voi sietää omituista suutuntumaa ruuassa (marjat jugurtissa, ruodot kalassa, jänteitä tai rasvaa lihassa). 

Osaisiko viisivuotias kertoa itse (rauhallisessa tilanteessa) miksi ruoka ei maistu? Sattuuko vatsaan, liian kuumaa, liian kiire, ei ole nälkä? Onko lapsen paino ja pituus sopusuhtaiset? Jaksaako leikkiä? 

Mä en näe tässä nyt mitään ongelmaa. Mun lapsi oli pienenä hyvin nirso ja mä en pakottanut sitä syömään mitään. Nyt se on teini ja syö ihan monipuolisesti. Edelleen sillä on jotain juttuja mitä se ei halua missään tilanteessa edes maistaa (mäti, sienet, kaali ja salmiakki), mutta muuten kyllä periaatteessa on kaikkiruokainen. Niin että jospa relaat vaan ja et tee syömisestä mitään valtataistelua?

Eihän aikuisetkaan syö kaikkea, tunnen esimerkiksi aikuisia ihmisiä, joiden mielestä kasvisruoka on sellasta p*skaa että ne ei suostu sitä edes maistamaan. 

Olen aikuinen ja syön hyvn valikoivasti. Ei mitään ongelmaa. Veriarvot kunnossa ja muutenkin olen terve. Miksi lapsi pitäisi pakottaa syömään ruokia, joista hän ei pidä?

Ihmisten makuaisti heikkenee iän myötä. Siksi aika tuntuu usein auttavan. Vanhukset tykkäävät puolukoista ja karpaloista, koska muut ruoat eivät enää oikein maistu miltään.

Aistiyliherkkyyksistä, allergioista (ruoka voi esimerkiksi kirvellä suussa tai aiheuttaa pahan olon) kärsivän tai poikkeavan makuaistin kanssa syntyneen kiduttaminen pitäisi olla kiellettyä. Näille lapsille ei ruoka maistu yhtään paremmin, vaikka heillä olisi valtava nälkä.

Olettaisin, että kyseessä on ARFVID-syömishäiriö. Ärsyttää, kun suuri osa aikuisista pitää nirsoiluna ja temppuiluna. Itseänikin pakkosyötettiin koulussa vuosikausia. Vasta aikuisena tajusin, että minulla on oikeus syödä mitä itse haluan. Jo lapsena löysin itse rauhassa kokeilemalla ihan terveellistä syötävää, joka ei vaan ollut peruna-kastike-mallin mukaista sössöä. 

Googleta Arfid eli valikoiva syöminen. 

Kun lapsi suostuu maistelemaan, ei missään ole vikaa.



Kieltäydyin lapsena maistelemasta uusia ruokia. Olin todella monelle asialle allerginen, enkä halunnut kokea ikäviä allergiaoireita ja niistä tulevaa kuolemanpelkoa.