Uskoni on koetuksella
Olen menettämässä uskoni Jumalaan ja ihmisiin,nimenomaan uskovaisiin. Olen kokenut niin paljon vastoinkäymisiä,että tuntuu Jumalan rangaistuksesta olla edes olemassa. Viimeinen pisara oli se,että pitkäaikainen uskovainen nyttemmin ex-ystävä kävi päälleni fyysesti ja verbaalisesti tuotuani esiin asioita,jotka paljastivat henkilön teeskentelyn. Sain siis selville totuuden hlön todellisesta luonteesta ja ystävyytensä valheellisuudesta tilanteen kautta,mutta suru ja tuska on kova. Pettymys jälleen yhteen ihmiseen johon luotin hyvin arkaluontoisia asioissa. Hymyilevän ja 'rakastavan' naamion alta paljastuikin narsisti. En tiedä, ryhtyykö hlö nyt mustamaalaaminen minua todennäköisesti levittää perättömiä juoruja ympärilleen ainakin. Olen kyllästynyt tähän uskovaisten teeskentelyyn ja tekopyhyyteen-susiin lammasten vaatteissa. Missä olet, Jumala?
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovaisetkin ovat "vain ihmisiä", jotka uskovat Jumalaan. Joskus odotamme enemmän näiltä ihmisiltä kuin itse herralta.
Ihminen joka pettyi minuun uskovana, odottin että olen aina käytettävissään (ilmaiseksi) kuljettelen häntä milloin vain jne..
Väsyin ja nyt hän on mulle vihainen.
On hyvä tarkistaa myös omat asenteet ja odotukset jne. Jumala on hyvä ja uskollinen, ei väsy eikä näänny, me ihmiset. Me ollaan vain ihmisiä.
Tätä ajattelin itsekin mutta mietin meneekö kuuroille korville.. odotetaan Täydellistä Rakkautta. Joka Pyhä Henki kyllä onkin. samaan aikaan yritetään vaikeuttaa ja vainota
Itse ainakin koen tulleeni vainotuksi pyrkiessäni perustamaan elämääni Pyhälle Hengelle. Siis juuri sille rakkaudelle jota vainoojat samaan aikaan itselleen odottavat. Pyhä Henki pyhittää ihmisen. Ihan ihmisiä uskovat ovat onko tämä teille uutta? Pyhä Henki tekee Jumalalle kelvolliseksi ja on rakkaus. Samaan aikaan se on raivon ja vainon kohde ja totuutena myös vihan kohde koska näyttää synnin. Jeesuskin ristiinnaulittiin. Häntä vihattiin ensin, kuten seuraajiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovaisetkin ovat "vain ihmisiä", jotka uskovat Jumalaan. Joskus odotamme enemmän näiltä ihmisiltä kuin itse herralta.
Ihminen joka pettyi minuun uskovana, odottin että olen aina käytettävissään (ilmaiseksi) kuljettelen häntä milloin vain jne..
Väsyin ja nyt hän on mulle vihainen.
On hyvä tarkistaa myös omat asenteet ja odotukset jne. Jumala on hyvä ja uskollinen, ei väsy eikä näänny, me ihmiset. Me ollaan vain ihmisiä.
En minä ainakaan odota enemmän. Odotan samaa kuin keneltä tahansa aikuiselta ihmiseltä, selkärankaa ja rehellisyyttä. Sitä ei koskaan saa yhdeltäkään uskovaiselta koska he ajattelevat niin että voi käyttäytyä ihan miten tahansa koska aina voi rukoilla niin saa syntinsä anteeksi. Pyytävät ante
Eli olet omahyväinen omasta mielestä lakia hyvin noudattava fariseus jonka ei tarvitse koskaan pyytää mitään anteeksi koska tekee kaiken oikein ja nostat itsesi vielä muiden yläpuolelle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovaisetkin ovat "vain ihmisiä", jotka uskovat Jumalaan. Joskus odotamme enemmän näiltä ihmisiltä kuin itse herralta.
Ihminen joka pettyi minuun uskovana, odottin että olen aina käytettävissään (ilmaiseksi) kuljettelen häntä milloin vain jne..
Väsyin ja nyt hän on mulle vihainen.
On hyvä tarkistaa myös omat asenteet ja odotukset jne. Jumala on hyvä ja uskollinen, ei väsy eikä näänny, me ihmiset. Me ollaan vain ihmisiä.
En minä ainakaan odota enemmän. Odotan samaa kuin keneltä tahansa aikuiselta ihmiseltä, selkärankaa ja rehellisyyttä. Sitä ei koskaan saa yhdeltäkään uskovaiselta koska he ajattelevat niin että voi käyttäytyä ihan miten tahansa koska aina voi rukoilla niin saa syntinsä anteeksi. Pyytävät anteeksi Jumalalta mutta eivät siltä jota ovat väärin kohdelleet. Pelkureita.
Teillä uskovill
On täysin kohtuullista odottaa vastuullista ja selkärankaista käytöstä normaaleilta aikuisilta kansaihmisiltä,mutta vuosikymmenten kokemukset eri suuntauksissa ovat osoittaneet,että uskovien parissa tällainen toiminta on harvinaisempaa kuin ei-uskovien parissa. Jumala tai apua sisimmän haavoihin tai käytännön hätään on helpompi löytää nykyään jostain muualta,kuin uskovaisten keskeltä. Mitä lie jumaluutta tai henkiä siellä nyt sitten palvellaankaan ,mutta raamatullinen pyhyys ja rauha ja totuus tuntuu olevan yhä harvinaisempaa.
Uskotko Jumalaan, vai uskomiseen?
Mihin tarvitset uskoa? Kaikki mitä tarvitset on sinussa itsessäsi valmiina. Heitä taakka harteiltasi ja katso maailmaa vapain silmin. Samalla voit jättää taaksesi ne tekopyhät piirit ja myrkylliset ihmiset.
Tuli mieleeni Simojoen laulu: ..risti vain jäljelle jää..
Vierailija kirjoitti:
Uskotko Jumalaan, vai uskomiseen?
Uskon sana- liikkeen jäsenet ja harhaopettaja uskovat uskoon eli omaan kuviteltuun voimaansa, karismaatikot tunnepitoiseen hölynpölyyn. Minä uskon Jeesukseen, tiedän sen nyt. Ihmiset näissä yhteisöissä ovat kuitenkin voimakkaan manipuloinnin kohteena ja ovat ns. 'tuulella käyviä' tunne-impulssiensa orjia. Tajusin ketjua lukiessani, että en todellakaan tarvitse mitään yhteisöä löytääkseni rauhan, sillä rauha on minulle jo Jeesuksen täydellisen sovituksen kautta annettu. Sitä eivät tosiaan nämä ilkeät ja pahantahtoiset ihmiset voi pois ottaa,sillä uskoni on ankkuroitunut Jumalan Poikaan. Jos uskoni olisi vain ulkoista tai opillista tai ihmisistä riippuvaista, se olisi kadonnut vuosia sitten. Kiitos vastauksistanne, olitte suureksi avuksi.
Kuuntele järkesi ääntä ja eheydy pois lahkolaisuudesta. Elämä ilman turhaa ja primitiivistä jumalanpelkoa on paljon onnellisempaa. Oivallat samalla senkin, että oikean ja väärän kykenee hahmottamaan myös ilman oman taivaspaikan varmistelua ja jonkun jumalhahmon hanurin liputtämistä.
Vierailija kirjoitti:
Kuuntele järkesi ääntä ja eheydy pois lahkolaisuudesta. Elämä ilman turhaa ja primitiivistä jumalanpelkoa on paljon onnellisempaa. Oivallat samalla senkin, että oikean ja väärän kykenee hahmottamaan myös ilman oman taivaspaikan varmistelua ja jonkun jumalhahmon hanurin liputtämistä.
Miten hahmotat/määrittelet oikean ja väärän?
AP se on ihan ymmärrettävää että jos viettää aikaansa satuolentoihin uskovien aikuisten kanssa niin käytös voi olla aika lapsellista. Kannattaa ehkä etsiä ystäviä jotka eivät usko satuolentoihin ja taikavoimiin vaan kantavat itse vastuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntele järkesi ääntä ja eheydy pois lahkolaisuudesta. Elämä ilman turhaa ja primitiivistä jumalanpelkoa on paljon onnellisempaa. Oivallat samalla senkin, että oikean ja väärän kykenee hahmottamaan myös ilman oman taivaspaikan varmistelua ja jonkun jumalhahmon hanurin liputtämistä.
Miten hahmotat/määrittelet oikean ja väärän?
Ohis mutta moraali määrittelee oikean ja väärän suurimmalle osalle ihmisiä. Sillmei ole mitää tekemistä jumalolentojen kanssa vaikka jotkut uskonnon niin yrittävät uskotella. Esim. Kiinalaisissa filosofioissa kuten Kungfutselaisuus ja Taolaisuus on hyvin samat moraalisäönnöt kuin Kristinuskossa muttei kaikkiavaltiasta jumalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntele järkesi ääntä ja eheydy pois lahkolaisuudesta. Elämä ilman turhaa ja primitiivistä jumalanpelkoa on paljon onnellisempaa. Oivallat samalla senkin, että oikean ja väärän kykenee hahmottamaan myös ilman oman taivaspaikan varmistelua ja jonkun jumalhahmon hanurin liputtämistä.
Miten hahmotat/määrittelet oikean ja väärän?
Immanuel Kantin praktinen imperatiivi (älä koskaan kohtele tietoista olentoa pelkkänä välineenä, vaan aina myös päämääränä sinänsä) on ihan hyvä käytännön elämän nyrkkisääntö. Sam Harrisin Moraalinen maisema on mielestäni kohtalainen esitys modernista tekoutilitarismiin pohjaavasta, mahdollisimman pitkälle periaatteessa mitattaviin tosiasioihin pohjaavasta moraalijärjestelmästä, joskin Humen giljotiinin (tosiasioista ei voi johtaa arvoja, no ought from is) mukaisesti myöskin se perustuu lopulta siihen, että tietoisten olioiden hyvinvointi joudutaan hyväksymään arvokkaaksi periaatteessa ilman syytä.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Mihin tarvitset uskoa? Kaikki mitä tarvitset on sinussa itsessäsi valmiina. Heitä taakka harteiltasi ja katso maailmaa vapain silmin. Samalla voit jättää taaksesi ne tekopyhät piirit ja myrkylliset ihmiset.
Niin no uskolla Kristukseen pelastustaan helvetiltä Jeesuksen sovituksen tähden
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntele järkesi ääntä ja eheydy pois lahkolaisuudesta. Elämä ilman turhaa ja primitiivistä jumalanpelkoa on paljon onnellisempaa. Oivallat samalla senkin, että oikean ja väärän kykenee hahmottamaan myös ilman oman taivaspaikan varmistelua ja jonkun jumalhahmon hanurin liputtämistä.
Miten hahmotat/määrittelet oikean ja väärän?
Vihjaatko, että jokin mielikuvitusolento määrää ihmisille oikean ja väärän?
Uskon siihen että on jotakin erikoista meidän ihmisten lisäksi. Se johtuu siitä että minä kuulen puhetta ja ei todellakaan ole minun omaa mölkötystäni. Olen jo tottunut siihen, aivan kuin olisi koko ajan kaikki elämä läsnä vaikka olen yksin. Eikös ole erikoista? Joskus haaveilin meedion kyvyistä ja mietin pääni puhki miltä se mahtaisi tuntua kuulla ääntä mielessä tai jossakin. Tuntui ihan käsittämättömän kummalliselta että joku puhuisi minulle, silti jaksoin uskoa henkimaailman olemassaoloon. Ihmettelin vain miksi minulle ei kukaan sano sanaakaan vaikka tekisit mitkä temput. Nyt toivon välillä että olisin täysin yksin ja että olisi täysin hiljaista. Näin se vähän menee lastenkin kohdalla, ensin odottaa malttamattomana että he alkavat puhumaan ja sitten välillä ajattelee että olisipa ne hiljaa.
Semmonen ajatus ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
AP se on ihan ymmärrettävää että jos viettää aikaansa satuolentoihin uskovien aikuisten kanssa niin käytös voi olla aika lapsellista. Kannattaa ehkä etsiä ystäviä jotka eivät usko satuolentoihin ja taikavoimiin vaan kantavat itse vastuunsa.
Sinäpä se tässä kuulostatkin fiksulta. Minä uskon ja hyvästä syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntele järkesi ääntä ja eheydy pois lahkolaisuudesta. Elämä ilman turhaa ja primitiivistä jumalanpelkoa on paljon onnellisempaa. Oivallat samalla senkin, että oikean ja väärän kykenee hahmottamaan myös ilman oman taivaspaikan varmistelua ja jonkun jumalhahmon hanurin liputtämistä.
Miten hahmotat/määrittelet oikean ja väärän?
Vihjaatko, että jokin mielikuvitusolento määrää ihmisille oikean ja väärän?
Valitsemme ihan itsenäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntele järkesi ääntä ja eheydy pois lahkolaisuudesta. Elämä ilman turhaa ja primitiivistä jumalanpelkoa on paljon onnellisempaa. Oivallat samalla senkin, että oikean ja väärän kykenee hahmottamaan myös ilman oman taivaspaikan varmistelua ja jonkun jumalhahmon hanurin liputtämistä.
Miten hahmotat/määrittelet oikean ja väärän?
Lähde siitä liikenteeseen että ymmärrät ylipäätään mikä on elämässä oikein ja mikä.on väärin. Tätä opetetaan jo pienelle lapselle.
Usko voi horjua eri syistä mutta joskus senkin haluaa jopa itse kyseenalaistaa. Kaikki on ok ja sallittua. Ei kenenkään tarvitse hävetä kyseenalaistaa itseänsä vaikka ihan täysin ja kokonaisuudessaan.
Tätä ajattelin itsekin mutta mietin meneekö kuuroille korville.. odotetaan Täydellistä Rakkautta. Joka Pyhä Henki kyllä onkin. samaan aikaan yritetään vaikeuttaa ja vainota