Mitä ajatuksia herättää ihminen, joka sanoo aina saaneensa haluamansa ihmisen?

No en jaksa hirveästi pohtia tuollaisia.

Muiden suhteet eivät kuulu minulle.

Narsisti: hurmaava halutessaan, ei välitä muiden tunteista.

Olen tuollainen ihminen. Ei se juuri ajatuksia herätä, kyllä minulla on ollut sitten vaikeuksia elämässä muilla osa-alueilla senkin edestä. Seurusteluasioita en edes pidä kovin oleellisena niiden rinnalla. Paljon mieluummin olisin ihminen joka on päässyt aina opiskelemaan tai töihin sinne minne halusi. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, tosiasia on se, että monet ihmiset elävät sellaista elämää, jota ovat halunneetkin elää.

On koulutus ja ammatti, minkä halusivat. Työ vastaa koulutusta, työ on niin mielenkiintoista ja haastavaa, että siinä viihtyy, saa onnistumisen tunnetta.

On puolisio johon rakastui, sen myötä perhe ja omakoti.   

 

Työn paineita voi purkaa sellaisissa harrastuksissa joista pitää, ja jotka rentouttuvat.

Suomessa elää pääasiallisesti onnellisia ja omaan elämäänsä tyytyväisiä perheitä.

Mutta tälläiset jutut eivät itsestään tule, kenellekään.  Niiden eteen tarvitaan työtä, sinnikyyttä opiskella, joustaaåvuutta, nähdä vaivaa saavutakseen unelmansa.

Tämä. Jos mietin omaa elinpiiriäni, niin lähes kaikki on saaneet elämässä ne asiat joita on halunneetkin, ja elävät sellaista elämää kuin haluavatkin elää. Myös puolisot on ihmisillä rakkaudesta valittu.

"There are those who will do anything to get you. And then there are those who will do anything to keep you. It's important to realize the difference."

Vierailija kirjoitti:

On saanut vastakaikua joka kerta? Itselleni on käynyt näin, olen seurustellut vain kolme kertaa. Hyvää tuuria on ollut.

Eli jossain vaiheessa olet sitten lakannut haluamasta...kuitenkin. Koska jos olisit halunnut ko miestä (oletan siis sinut naiseksi), niin olisit hänet edelleen saanut (pitää). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On saanut vastakaikua joka kerta? Itselleni on käynyt näin, olen seurustellut vain kolme kertaa. Hyvää tuuria on ollut.

Eli jossain vaiheessa olet sitten lakannut haluamasta...kuitenkin. Koska jos olisit halunnut ko miestä (oletan siis sinut naiseksi), niin olisit hänet edelleen saanut (pitää). 

Ihmissuhteissa nyt voi käydä niin? Ei elämä ole prinsessasatu. Tilanteet ja ihmiset muuttuu. Ensimmäinen jätti minut ja toinen hajosi itsestään. Mitä ihmeellistä siinä on? Kolmas voi mahdollisesti kaatua lapsihaaveisiin, tiedostan sen jo nyt. Reality check ois sulle paikallaan.

Joo haluavat vaan sitä mitä saavat. Toisilla on erittäin kehittynyt pettymyksen torjuntamekanismi. He saavat myös aina "hyvät työpaikat ja mielenkiintoiset haasteet" ja ovat aina linkedinissä aivan "thrilled to announce" minkä jännittävän uuden haasteen ovat taas aloittamassa😂

Mielestäni nämä ihmiset ovat yleensä jonkin yleisesti hyväksytyn normin mukaisia. Sekä ulkonäkö että käytös ulkoisesti noudattelee yleistä hyväksyntää.

No en tiedä. Kuka sitten haluaisi suhteeseen sellaisen henkilön kanssa jonka kanssa ei halua olla? 

Toki tuollainen lausahdus kuulostaa vähän sarjaseurustelijalta, jos niitä uusia suhteita ja ihmisiä aina tulee.

En usko, etteikö yksikään aikuinen olisi joskus kokenut sitä, että ei ole saanut jotain haluamaansa ihmistä. Jopa kaikkein parhaimman näköisille ja kiinnostavimmille käy niin joskus. Nimittäin aina joskus sitä kiinnostuu ihmisestä, joka onkin jo kiinnostunut toisesta tai ei halua suhdetta. Jos kokee aina saaneensa sen, jonka on halunnut, se voi selittyä lähinnä sillä, että se oma halu syttyy vasta sitten kun toinen osapuoli on jo ilmaissut kiinnostuksensa. Tai sitten valehtelee ja kaunistelee... todennäköistä sekin.

Vierailija kirjoitti:

Kaunis ja ylimielinen ihminen, jonka sydän ei VIELÄ ole särkynyt.

Eihän se, että on saanut haluamansa ihmisen tarkoita sitä etteikö se haluttu ihminen voi myöhemmin paljastua täydeksi mulkuksi. Ei ne tyytymään joutuvatkaan tietoisesti mulkkujen kanssa kuitenkaan mene yhteen.

Kohtelee ihmisiä, kuin tavaroita, eikä jaksa innostua kenestäkään pitkään.

Itse olen saanut aina sen ihmisen kenet olen halunnut. Epäilen tämän johtuvan siitä, että olen äärimmäisen nirso ja valikoiva ihmissuhteissani.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nämä ihmiset ovat yleensä jonkin yleisesti hyväksytyn normin mukaisia. Sekä ulkonäkö että käytös ulkoisesti noudattelee yleistä hyväksyntää.

Varmaan joo, ja toisaalta osaavat käyttäytyä alussa jotenkin oikealla tavalla.

Muistui mieleen yksi tuttu nainen joskus kun kyselin häneltä miten hän on aina saanut kaikki ketä on halunnut, niin hän räjähti nauruun ja sanoi, että pitää esittää. Että hän päästää todellisen luontonsa valloilleen vasta sitten kun mies on jo koukussa ja suhde syventynyt. 

Kuuntelin siinä vaan, että ok, mutta itselläni ei luonne antaisi ikinä periksi toimia noin. Joko kelpaan omana itsenäni tai sitten en kelpaa, mutta olen aina mieluummin sinkku kuin epärehellisesti/esittämällä/manipulatiivisesti saavutetuissa ihmissuhteessa. Tämä on tietysti sitä kuuluisaa JOUSTAMATTOMUUTTA, mitä ikisinkuilla usein luonteessa (myös veljeni on tällainen, hänkin ollut aina sinkku). 

Jyrä ja lammas. Lampaat monikossa? Lampailla dominoiva äiti tai isä, josta eivät ole itsenäistyneet.

Tunsin tällaisen naisen, joka pakotti kaverini suhteeseen kanssaan. Tunnen myös useamman miehen, jotka vaihtoivat takertuvan äidin vastaavaan vaimoon.

Vierailija kirjoitti:

Ovat impulsiivisia, hetkessä eläviä.  Sillä hetkellä tuntevat niin, mutta sitten joku päivä huomaavat olevansa erimieltä

Niin, että vähemmän impulsiivista olisi huolia sellaisia joita ei halua?

No aluksi kaikki esittävät parempaa versiota itsestään. Ei se ole huijaamista vaan normaalia.

Omahyväinen, ylimielinen. Kiinnostuu taviksista, joille keskimääräistä hiukan paremman näköinen tarjokas on kuin Taivaan Lahja, johon heti tartutaan.