Mitä ajatuksia herättää ihminen, joka sanoo aina saaneensa haluamansa ihmisen?

Vierailija kirjoitti:

No aluksi kaikki esittävät parempaa versiota itsestään. Ei se ole huijaamista vaan normaalia.

Niin se kuulemma on, enkä itsekään pidä sitä varsinaisesti huijaamisena, mutta sillä tavalla ihme teatterina kuitenkin, etten halua itse moiseen lähteä. Mieluummin yksin kuin jotain yleisten standardien mukaista larppia vetämällä saadussa parisuhteessa :D En minä voisi edes kunnioittaa sellaista miestä joka olisi tuolla tavoin saatu, eli ei todellakaan sovi minulle. No, eipä monet kyllä kunnioitakaan.. 

Ja itse ajattelen oikeastaan päinvastoin, että ei pitäisi esittää parempaa kuin on ja aiheuttaa pettymystä parisuhteessa. Pitäisi olla oma itsensä alusta asti ja mieluummin toisinpäin, että paljastaa pikkuhiljaa lisää kaikkea hyvää itsestään eikä niin, että jonkun kiillotetun prinssin kulissin takaa paljastuisikin joku sohvalla muhiva haiseva pieruperse rumine kalsareineen ja low energy-elämäntyyleineen. Ja sama tietty itseä kohtaan, en voisi tehdä noin toiselle. 

Todella omituisia, varmaan kateuteen pohjaavia ennakkoluuloja.

Minulle on aina käynyt niin, että lopulta on paljastunut, että tunteet ovat molemminpuolisia. Joskus tähän on mennyt vuosia. Olin ihastunut ja lopulta rakastunut työkaveriin 9 vuotta. En tehnyt mitään, koska olimme molemmat naimisissa. Lopulta sen liki vuosikymmenen päästä mies tunnusti rakkautensa. Luokkakaveriin olin rakastunut 11-vuotiaasta 16-vuotiaaksi, jolloin paljastui, että hän oli tuntenut samoin ja aloimme seurustella. Ei mielestäni esimerkiksi kovin  "impulsiivista" tai "ottaa kenet vaan" - asennetta. Ihastun itse asiassa todella harvoin. 

Luulin nuorempana, että useimmiten ihastuminen olisi molemminpuolista ja johtuu yhteisestä kemiasta. Vanhemmiten olen ymmärtänyt, että kaikille ei käy niin, vaan tunteet ovat usein tai jopa aina yksipuolisia.

En tiedä, onko minulla ollut tuuria vai onko minussa jokin piirre, joka sen aiheuttaisi. En ole myöskään "ylimielinen" tai "narsisti" vaan pidän itseäni ihan tavallisena. En myöskään koskaan ole missään julistanut, miten saan aina sen, jonka haluan. Kuka noin puhuu?

Jos nyt olisi pakko jotain luonnehdintaa esittää, niin en ole kaunotar mutta jonkin verran keskimääräistä viehättävämpi. En ole erityisen lahjakas tai älykäs mutta vähän keskimääräistä fiksumpi. Olen melko introvertti mutta en pyydä olemassaoloani anteeksi. Olen olemukseltani naisellinen. Mutta ehkä minulla vain on jokin vaisto, joka tunnistaa miehen, johon vetoan, ja saa minut ihastumaan juuri häneen. 

Mitä ajatuksia herättää ihminen, joka tehtailee näitä ihan omituisia mitä ajatuksia herättää -aloituksia?