Kun lapsi ei mahdu kummankaan vanhemman perheeseen?

niin ainakin epätavallisen ITSEKÄS ihminen. lapsi menee aina uuden suhteen edelle!

niin ei kannata edes harkita muuttavansa tämän miehen kanssa yhteen. Maailmasta varmasti löytyy mies joka ottaa sekä sinut että lapsesi perheeseensä ilman ehtoja. Lapsi aina etusijalle.

niin ne ratkotaan sitten. Kaikkein paras on ratkoa ongelmat yhdessä (lapsi, äiti ja mies) kaikki saa sanoa sanottavansa ja sitten aletaan miettimään yhdessä mikä ratkaisuksi. Mulla on murkku ikäinen lapsi edellisestä liitosta ja nyt meillä on myös yhteisiä lapsia. Aina kun miehelle ja tyttärelleni tulee kahnauksia niin istumme kaikki kolme alas ja keskustelemma asiat niin kauan että olemme yhteisymmärryksessä. ja tämä todella tarkoittaa sitä että me kuuntelemme tyttöä emmekä yhdessä tuomitse häntä vaan annan myös negatiivista palautetta miehelleni hänen käytöksestä tyttöä kohtaa ja myös toisin päin. Tytär on ollut tähän todella tyytyväinen kun ei häntä pelkästään tuolita ja hän saa myös sanoa sanottavansa rauhassa ilman keskeytyksiä. Murkku ikä kun on kaikilla lapsilla niin erilainen.

Sen verran eroa on, että ero on käynnissä tällä hetkellä. Nyt kumpikaan näistä vanhemmista ei halua yhteistä lastaan asumaan luokseen vaan haluaisivat molemmat ns. etävanhemmiksi. Tosi kurjaa seurata tällästä tilannetta, kun eroava pariskunta riitelee lapsesta, eli siitä kumman se pitää ottaa :-(

Tekivät jaon, jossa lapset on vuoroviikoin vanhemmilla, niin saavat molemmat sentään elää rauhassa edes joka toisen viikon. Ihan hyvin menee, mutta vahtivat kyllä tosi tarkkaan noita päiviä ja aikoja, ettei vaan tarvi pitää minuuttiakaan ylimääräistä. Sitten jos oikein tiukka paikka tulee (eli toisen luona uusi kumppani ei kestä enää lapsia ja toisen ei suostu joustamaan yhtään), niin mummut ottaa. Virallisesti molemmat haluavat olla lasten kanssa, mutta todellisuus on juuri tuo, minkä kuvasin. Lapsilla ei ole avaintakaan kumpaankaan " kotiin" , koska uudet kumppanit ei suostu antamaan. Ovat siis murrosikäisiä ja tarvetta olisi avaimelle. Joskus odottavat tunnin-pari pihassa, jotta joku tulee kotiin.

Ainahan perheissä on ongelmia, on uhmaikää, murrosikää, vanhempien parisuhdekriisejä, äidin 4-kympin kriisi ja isän 5-kympin villitys jne. Mutta kun tietää, että kriisit kuuluvatkin tähän elämään, ne täytyy käydä läpi, on ehkä helpompaa. Kun tietää että kaikki muutkin kärvistelevät samojen asioiden kanssa. Apua on silloin helpompi hakea.

Sinun pitää jutella miehen kanssa kaikki tärkeät asiat halki jo ennen kuin teette mitään päätöksiä. Jos mies on valmis sitoutumaan sinuun JA lapseesi, on se hyvä alku. Kukaanhan ei voi taata, mitä elämä tuo tullessaan, mutta jos alku on vakaalla pohjalla, on helpompaa selvitä vaikeista ajoista. Miehen on näytettävä lapselle, miten tärkeä lapsi hänelle on, jos hän oikeasti välittää lapsestasi. Jos ei välitä, silloin unohdat koko miehen.

jotka ei oikeasti kuulu kummankaan vanhemman perheeseen. Monia kiinnostaa vaan se uusi avio-onni, uuden siipan ja yhteisten lasten hyysääminen ja ne " entiset" lapset on vaan se riesa, joka aihettaa jännitteitä uuteen perheeseen. Harvat tätä ääneen myöntää, mutta monessa uusperheessä tää näkyy todella selvästi ulospäin lasten kohtelussa.



Sääliks käy lapset, jotka kasvaa tommosina riesoina. Sama tulee jatkumaan silloinkin, kun saavat itse lapsia. Isovanhemmat ei halua heidän lapsiaan varmaan paljon nähdä, kun ne yhteisten lasten palleroiset on kaikille ne ykköset.



Sylettää ihmisten itsekkyys, mutta se oma " onni ja sielunkumppani ja ties mikä auvoinen rakkaus" on monelle niin paljon tärkeämpää kuin omien lasten hyvinvointi. Saapa nähdä mimmosiin pari- ja perhesuhteisiin nää ulkopuoliset avioerolapset aikanaan pystyy. Ehkä seuraavassa sukupolvessa lastenkodit ja sijaisperheet täytyy näillä avioerolapsilla, kun vanhemmat ei viitti edes näön vuoksi pitää heitä vuoroviikoin. Toihan on lastensuojelujuttu, mitä tossa kerrottiin, että lapset joutuu oottamaan pihalla, kun heille ei oo annettu " kotiinsa" avaimia. Mutta kun ihmiset aattelee munallaan ja munasarjoillaan, niin tässä on tulos....

Vierailija:

Sen verran eroa on, että ero on käynnissä tällä hetkellä. Nyt kumpikaan näistä vanhemmista ei halua yhteistä lastaan asumaan luokseen vaan haluaisivat molemmat ns. etävanhemmiksi. Tosi kurjaa seurata tällästä tilannetta, kun eroava pariskunta riitelee lapsesta, eli siitä kumman se pitää ottaa :-(

Vierailija:

jotka ei oikeasti kuulu kummankaan vanhemman perheeseen. Monia kiinnostaa vaan se uusi avio-onni, uuden siipan ja yhteisten lasten hyysääminen ja ne " entiset" lapset on vaan se riesa, joka aihettaa jännitteitä uuteen perheeseen. Harvat tätä ääneen myöntää, mutta monessa uusperheessä tää näkyy todella selvästi ulospäin lasten kohtelussa.

Sääliks käy lapset, jotka kasvaa tommosina riesoina. Sama tulee jatkumaan silloinkin, kun saavat itse lapsia. Isovanhemmat ei halua heidän lapsiaan varmaan paljon nähdä, kun ne yhteisten lasten palleroiset on kaikille ne ykköset.

Sylettää ihmisten itsekkyys, mutta se oma " onni ja sielunkumppani ja ties mikä auvoinen rakkaus" on monelle niin paljon tärkeämpää kuin omien lasten hyvinvointi.

Toihan on lastensuojelujuttu, mitä tossa kerrottiin, että lapset joutuu oottamaan pihalla, kun heille ei oo annettu " kotiinsa" avaimia. Mutta kun ihmiset aattelee munallaan ja munasarjoillaan, niin tässä on tulos....

Miksi kaikenmaailman hörhöt idiootit tekevät ja saavat lapsia?

Tuollaiset vanhemmat pitäisi laittaa hoitoon.

Vierailija:

Miksi kaikenmaailman hörhöt idiootit tekevät ja saavat lapsia?

Tuollaiset vanhemmat pitäisi laittaa hoitoon.

No varmaan niillä vanhemmilla on ollut tarkoitus huolehtia niistä lapsistaan, mutta kun on ero tullut, ei niitä enää halutakaan muistuttamaan entisestä kumppanista. En kyllä ymmärrä miten joku voi ajatella, että ne vanhat lapset on jotenkin huonompia kuin uudet.