Tykkääkö joku oikeasti petroolin sinisestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään.

Pakko kysyä miten ja miksi. Osaatko yhtään kuvailla? Miksi tykkäät sameasta, kovasta ja tunkkaisesta väristä? En yritä dissata vaan haluan aidosti ymmärtää. Ap

Onko tullut mieleen että meidän mielestä jotka tuosta tykätään niin se ei ole samea, kova eikä tunkkainen? Ihan ystävänä kysyn :)

Joo on tullut mieleen. Siksi haluankin kuulla teiltä lisää. Ehkä nimittäin eri ihmiset näkee värit vähän eri tavalla. Siksi kysyin kuvailua teiltä? Näettekö sen raikkaana tai kotoisana tms? Vai millaisilla positiivisilla adjektiiveilla kutsuisitte sitä? Ap

Se on kaunis. Siitä tulee meri ja aallot mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään.

Pakko kysyä miten ja miksi. Osaatko yhtään kuvailla? Miksi tykkäät sameasta, kovasta ja tunkkaisesta väristä? En yritä dissata vaan haluan aidosti ymmärtää. Ap

Miksi tykkäät räikeästä kirkkaansinisestä tai lällystä vaaleansinisestä? Puhumattakaan ankeasta tummansinisestä? Petroli on sinisistä se sävykäs väri. 

Anteeksi en tiedä mitä sana sävykäs tarkalleen tarkoittaa. Tykkään sinisen osalta sävyistä tumman sininen, royal blue, laventelin sininen, taivaan sininen, baby blue, uima-altaan sininen, turkoosin sininen, ultramariini. Räikeästä kirkkaansininenstä (sähkönsininen) en niin kovin tykkää. Koen nuo tykkäämäni sävyt puhtaina ja raikkaina. Ap

Eli olet selvästi " kesä" tyyppi! Ne jotka pitävät petrolista ovat hyvin usein murrettuja neutraaleja  talvi/syksy- tyyppejä. Siis yleistäen, stereotyyppisesti. Esim.alat voida huonosti ja tunnnet tukahtuvasi jos katselet suurinta osaa Vincent van Gogh'in töistä. Esim niitä maailman kuuluisimpia auringonkukkia. Hän oli "pehmeä syksy" punertavine hiuksineen ja hän "ilotteli" myös töissään okran ja petrolin sävyillä.

Sitten Claude Monet. Hänen omakuvansa paljastaa kirkkaan kesän punertavan kuulaan ihon ja hän "herkutteli" maalauksissaan juuri noilla hempeän raikkailla laventelin ja taivaansinisen ja herkän violetin ja pinkin sävyillä joista sinä pidät.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä https://www.lasipiha.fi/product/1563/96-05sf-laventelinsininen on kaunein sininen mitä voi olla. Te petroolista tykkäävät, onko teidän mielestä tuo taas sitten lälly ja kamalanruma? Ap

Ei ruma mutta lälly. En käyttäisi itse.

Hauska analyysi tuossa edellä tuo Monetista ja van Goghista. Osui kyllä oikeaan! Ap

Minä pidän tuosta ap:n linkkaamasta petroolista. Sen sijaan ne violetit mitä tulee kun kirjoittaa kuvahakuun "purple" ovat minusta kammottavia.

Minun lempivärini on ruskea. Tarkemmin paskanruskea 😂 mitä mieltä ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekä petroolissa että turkoosissa on vihreää. Petroolissa myös harmaata.

Tämä! Ihan eri värit on. Harmaa on se mikä tekee petroolista ruman.

Ei harmaa ole ruma väri. Sitähän on luonnossakin vaikka missä. Kivissä, kalliossa, jäkälässä, männyn rungoissa jne.

 

Kaunishan harmaa on. Siis harmaana, sellaisenaan. Mutta ei sekoitettuna vaikka sinivihreään tai esim keltaiseen.

Monet luonnonvärit ovat jonkun värin ja harmaan sekoituksia. Luonnossa on aika vähän puhtaita kirkkaita värejä vaan enemmän sameita harmaaseen vivahtavia. Varsinkin pohjoisen luonnossa. Etelässä on sitten värikkäämpää tai enemmän ruskeaan taittuvaa.

 

Luonnossa on itse asiassa tosi paljon tosi kirkkaita, jopa räikeitä värejä. No juu, ei jossain Lapin talvessa tai pohjoisilla merillä, mutta tosi suuressa osassa maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka tykkäätte, sopiiko se vaatteissa teille (ihon ja hiustenne sävyihin)? En te jotka ette, sopisiko se kuitenkin vaatteissa teille? Ap

Sopii vaatteissa minulle. Tykkään toisaalta myös monista väreistä, jotka eivät pue minua yhtään.

Luonnossa on ihan Suomessakin kesällä valtavasti puhtaiden kirkkaiden värien loistoa, etenkin kukkaniityillä ja lehdoissa. Murrettuja värejä ja harmaaseen taittuneita on sitten syksyllä ruskan ja maatumisen aikaan.

ihan jees väri on. Violetti on väri mistä en tykkää yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään.

Pakko kysyä miten ja miksi. Osaatko yhtään kuvailla? Miksi tykkäät sameasta, kovasta ja tunkkaisesta väristä? En yritä dissata vaan haluan aidosti ymmärtää. Ap

Onko tullut mieleen että meidän mielestä jotka tuosta tykätään niin se ei ole samea, kova eikä tunkkainen? Ihan ystävänä kysyn :)

Joo on tullut mieleen. Siksi haluankin kuulla teiltä lisää. Ehkä nimittäin eri ihmiset näkee värit vähän eri tavalla. Siksi kysyin kuvailua teiltä? Näettekö sen raikkaana tai kotoisana tms? Vai millaisilla positiivisilla adjektiiveilla kutsuisitte sitä? Ap

Adjektiiveja: Syvä, voimakas, vaikuttava, kiehtova, salaperäinen, houkuttava, eräs niistä väreistä joita luovuuteni tarvitsee. Yksi kuohuvan meren sävyistä. 

Minä pidän murretuista väreistä, koska ne ovat luonnollisia. Kirkkaitakin värejä on luonnossa, mutta luonnossa ne merkitsevät yleensä vaaraa (esim. myrkylliset kasvit ja käärmeet). 

Ai niin kuin esimemerkiksi mansikka, punaviinimarja, paprikat, herne, maissi, voikukka, lupiini, hiirenvirna, moni lämpimien vesien kala, moni perhonen, papukaijat...

Mä en tajua tätä mieltää kaikki luonnosta löytyvä jotenkin harmaan tai ruskean kukertavaksi. 

Eli olet selvästi " kesä" tyyppi! Ne jotka pitävät petrolista ovat hyvin usein murrettuja neutraaleja  talvi/syksy- tyyppejä. Siis yleistäen, stereotyyppisesti. Esim.alat voida huonosti ja tunnnet tukahtuvasi jos katselet suurinta osaa Vincent van Gogh'in töistä. Esim niitä maailman kuuluisimpia auringonkukkia. Hän oli "pehmeä syksy" punertavine hiuksineen ja hän "ilotteli" myös töissään okran ja petrolin sävyillä.

Sitten Claude Monet. Hänen omakuvansa paljastaa kirkkaan kesän punertavan kuulaan ihon ja hän "herkutteli" maalauksissaan juuri noilla hempeän raikkailla laventelin ja taivaansinisen ja herkän violetin ja pinkin sävyillä joista sinä pidät.

Tämä on minusta ihan keksittyä, kuulostaa vain jotenkin "asiantuntevalta". Itse olen omilta väreiltäni talvi (joka on ihan eri asia kuin syksy). Mutta pidän yhtä lailla muihinkin "vuodenaikoihin" liitetyistä väreistä. Rakastan niitä auringonkukkia. Ei se väri silti minun päälleni sovi, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään.

Pakko kysyä miten ja miksi. Osaatko yhtään kuvailla? Miksi tykkäät sameasta, kovasta ja tunkkaisesta väristä? En yritä dissata vaan haluan aidosti ymmärtää. Ap

Onko tullut mieleen että meidän mielestä jotka tuosta tykätään niin se ei ole samea, kova eikä tunkkainen? Ihan ystävänä kysyn :)

Joo on tullut mieleen. Siksi haluankin kuulla teiltä lisää. Ehkä nimittäin eri ihmiset näkee värit vähän eri tavalla. Siksi kysyin kuvailua teiltä? Näettekö sen raikkaana tai kotoisana tms? Vai millaisilla positiivisilla adjektiiveilla kutsuisitte sitä? Ap

Adjektiiveja: Syvä, voimakas, vaikuttava, kiehtova, salaperäinen, houkuttava, eräs niist

Haussua miten näemme niin eri tavoin. Minustakin se on syvä ja voimakas ja vaikuttava, mutta ei yhtään kiehtova ja houkuttava, vaan ahdistava ja luotaantyöntävä, sellainen mistä tulee fyysisesti paha olo. Ap

Vierailija kirjoitti:

Eli olet selvästi " kesä" tyyppi! Ne jotka pitävät petrolista ovat hyvin usein murrettuja neutraaleja  talvi/syksy- tyyppejä. Siis yleistäen, stereotyyppisesti. Esim.alat voida huonosti ja tunnnet tukahtuvasi jos katselet suurinta osaa Vincent van Gogh'in töistä. Esim niitä maailman kuuluisimpia auringonkukkia. Hän oli "pehmeä syksy" punertavine hiuksineen ja hän "ilotteli" myös töissään okran ja petrolin sävyillä.

Sitten Claude Monet. Hänen omakuvansa paljastaa kirkkaan kesän punertavan kuulaan ihon ja hän "herkutteli" maalauksissaan juuri noilla hempeän raikkailla laventelin ja taivaansinisen ja herkän violetin ja pinkin sävyillä joista sinä pidät.

 

 

Tämä on minusta ihan keksittyä, kuulostaa vain jotenkin "asiantuntevalta". Itse olen omilta väreiltäni talvi (joka on ihan eri asia kuin syksy). Mutta pidän yhtä lailla muihinkin "vuodenaikoihin" liitetyistä väreis

Jokaisella värivuoden ajalla oli muistaakseni 3 kategoriaa. Talvet jaetaan esim. kirkas talvi jolla on "sukulaissuhde" kirkkaan kevään kanssa. Mikä tarkoittaa että heillä on yhteisiä värejä ja he tuntevat vetoa toistensa värimaailmaan. Sitten on "syvä talvi" joka on "syvän syksyn" sukulainen. Heillä on paljon yhteisiä värejä siinä "rajapinnalla" missä syksy vaihtuu talveksi. Eli sinulle ja vaatetukseesi voi hyvinkin sopia sinapinkeltainen. Syvä talvi, näyttääkseen harmoniselta, kaipaa jotain syksyn lämpöä. Esim. sinapinkeltainen villatakki yhdistettynä petrolinsiniseen tai mustaan poolopaitaan. 

Minä! Meillä on kotona petroolin sininen yhdistettynä tammilattiaan, vähän tummempiin antiikkikaappeihin, ruskeaan nahkaan ja messingin sävyihin. Vähän myös maissinkeltaista mihin sopii hyvin. 

Rakastan myös murrettua turkoosia

Mä en pidä Vincent van Goghista liian tunkkaista ja "kuumaa" ja sitten tuo Moneti lumpeineen on jotenkin liian "kylmää ja vetistä". Mä tykkään juuri "lämmin hiekka, turkoosi meri" -väreistä eli vaalea turkoosi ja vaalea persikka ja lämmin beige. Sitten lehmuksen vihreä ja vaalea minttu.

Tykkään ja värianalyysinkin mukaan sopii minulle täydellisesti.

Sinapinkeltainen ei ainakaan voi olla kenenkään lempiväri. 

En tykkää. 

 

Mutta maailman rumin väri on virallisesti tämä. https://en.m.wikipedia.org/wiki/Pantone_448_C