Lue keskustelun säännöt.
Voi piru, ihastuin (molemminpuolisesti) äidin naapurimiehen kaveriin kesällä. Ollaan kumpikin niin ujoja, että juttu on jähmettynyt
12.09.2024 |
Käyn aina välillä piipahtamassa ja aina suunnitelmat, että NYT!
Kaiken lisäksi eräs yhteinen tuttu kertoi, että mies oli äskettäin kysellyt minusta, mutta tämä tuttu ei ollu halunnut alkaa miksikään välikappaleeksi.
Pelottaa, että juttu kuolee. Olen 50 kertaa ollut sormi tekstarinäppäimellä (miehellä julkinen numero) mutta siitä tulee ahdistelijaolo, koska ei ehditty vaihtaa numeroita. 😭 Enkä ole parikymppinen, vaan keski-ikäiken nainen.
Kommentit (21)
Mikä siinä on ettei naiset tee aloitteita ja keksii aina jotain tekosyitä? Viestiä voi laittaa muutenkin ja jos mies on kiinnostunut, niin pallo hänen käsissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suloista :) koita nyt vain uskaltaa. Mieti, miten harmittaa ja kaduttaa joskus tulevaisuudessa, jos et edes yritä. Tosin itse ennemmin lähestyisin kasvotusten, kun ei numeroita ole henk.koht. vaihdettu.
Äidin naapurinmiehen kaveri. Jepjep. Vuosisadan rakkaustarina, kumpikaan ei uskalla tehdä aloitetta, juttuhan kuivuu sitten kasaan.
No mitä menetettävää siinä on, jos pyydät sitä vaikka kahville? Jos kieltäytyy, niin mitä väliä. Sitten ainakin tiedät, että ei se ole kiinnostunut:
Siis käyt aina välillä piipahtamassa äitisi luona ja naapurimiehen kaveri on aina paikalla???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko varma, että naapurimies ja kaveri ovat vain kavereita? Tuli vain mieleen. Jos naapurimiehen kaveri tykkääkin miehistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suloista :) koita nyt vain uskaltaa. Mieti, miten harmittaa ja kaduttaa joskus tulevaisuudessa, jos et edes yritä. Tosin itse ennemmin lähestyisin kasvotusten, kun ei numeroita ole henk.koht. vaihdettu.
No kun tuo ei tunnu koskaan onnistuvan 😭
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on ettei naiset tee aloitteita ja keksii aina jotain tekosyitä? Viestiä voi laittaa muutenkin ja jos mies on kiinnostunut, niin pallo hänen käsissään.
Jepp.
Etenkin kun onnistumisen mahdollisuudet ovat melko korkeat. Minun nykyinen vaimoni oli iskenyt minuun silmänsä, ja pyysi minut harrastustapaamisessa tanssimaan. Hämmentyneenä suostuin, vaikken edes osaa tanssia, ja se oli menoa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis käyt aina välillä piipahtamassa äitisi luona ja naapurimiehen kaveri on aina paikalla???
No aloituksen juju oli just se, että nimenomaan EI ole ikinä paikalla silloin, kun itse satun. Vaikka usein käykin (Käyn n joka toinen viikko). Ahdistaa
Ap
"Tutustuin" tyyppiin pihapuuhailun varjolla, kun kommentoi tekemisiäni, että miten olisi parasta tehdä. Ujona en olisi koskaan tullut sanoneeksi sanaakaan ilman samanaikaista muuta tekemistä.
Hävisin sitten vaan jossain vaiheessa fiksusti kokonaan tieheni, kun miehelle tuli jotain muuta tekemistå väliin. :((
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis käyt aina välillä piipahtamassa äitisi luona ja naapurimiehen kaveri on aina paikalla???
No aloituksen juju oli just se, että nimenomaan EI ole ikinä paikalla silloin, kun itse satun. Vaikka usein käykin (Käyn n joka toinen viikko). Ahdistaa
Ap
Varmaan turhauttavaa. Tuo naapurimieskö ei siis tahtonut välikädeksi? Höh. Meinasin vaan, että jos olisit voinut pyytää sitä antamaan numerosi tuolle kaverimiehelleen tai ihan vaan pyytämään sitä piipahtamaan just kun olet äidilläsi. Tai vaikka johonkin läheiseen paikalliseen yhdelle ja sitten sinäkin "satut" sinne sopivasti..
Tuo voi olla huono idea, että pistät viestiä / soitat vaikka numero olisi kuinka julkinen jne koska sellaisesta vähän tulee sellaiset liian innokkaasti ihastuneen epätoivoiset ja jopa stalkkerifiiliksetkin. Jotenkin mieluummin pitäisi päästä naamatusten törmäämään ihan kuten itsekin mietit.
Entäs jos kävisit äidilläsi vähän tiuhemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos kävisit äidilläsi vähän tiuhemmin?
Näin se on kai tehtävä. Ja järjestettävä jotain huomiota herättävää työtä että se tulisi kuikkimaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suloista :) koita nyt vain uskaltaa. Mieti, miten harmittaa ja kaduttaa joskus tulevaisuudessa, jos et edes yritä. Tosin itse ennemmin lähestyisin kasvotusten, kun ei numeroita ole henk.koht. vaihdettu.
No kun tuo ei tunnu koskaan onnistuvan 😭
Ymmärrän, olen itsekin hirveän ujo. Pakottanut itseni kuitenkin rohkaistumaan, kun liian monta kertaa päätynyt suremaan ohi menneitä mahdollisuuksia elämässä.
Hae reilusti alkoholia kaupasta ja juo reilut rohkaisuryypyt. Kun olo riittävän rento niin lähetät sen viestin. Näin se onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Hae reilusti alkoholia kaupasta ja juo reilut rohkaisuryypyt. Kun olo riittävän rento niin lähetät sen viestin. Näin se onnistuu.
Apua! Mutta sen pitäisi sitten olla yhtä hutikassa vastaanottaessaan. Eikä täyttämässä jotain täydennysverokorttia tms
Ap
Tiedän tunteen. Lisäksi itse olen ollut nuorempana rohkea ja tehnyt aloitteen vastaavassa tilanteessa parikin kertaa ja kummallakin kertaa olin onnistunut joko tulkitsemaan tilanteen ja molemminpuolisen kiinnostuksen ihan pieleen tai sitten se yhteydenottoni sai toisen fiiliksen lässähtämään samantien.
Toisaalta sitten kertaalleen jätin aloitteen tekemättä, koska kuvittelin että aikaa on ja olin myös oppinut varovaisemmaksi noista kahdesta "täystyrmäyksestä" ja sitten *puff* tämä mies katosikin elämästäni eikä enää ollutkaan tilaisuutta ottaa ekaa askelta. Kumpikin meistä oli kyllä kaiken järjen mukaan kiinnostunut, mutta siinä oli hieman hankala tilanne ja itse ajattelin antaa pölyn laskeutua hieman (ja toivoin myös, että mies tekisi aloitteen)
Tuo harmittaa ihan hirveästi vielä vuosia myöhemminkin ja etenkin kun mutkan kautta tämä ihminen palasi elämääni parisen vuotta sitten vaikka ei todennäköisesti sitä itse tiedäkään (en sentään ole stalkannut häntä vaan näin hänestä / meistä unta ja sitten parin kuukauden päästä näin hänet kaverini kavereissa).
Minulla siis olisi samalla tapaa mahdollisuus ottaa häneen yhteyttä (mutta hänellä ei kaiketi / todennäköisesti ole minuun) enkä oikeasti tiedä mitä tekisin kun omat ajatuksetkin hieman aaltoilee. Etenkin keväällä olin ihan taas ihastuksissani mutta sitten se laantui taas. Eikä varmasti olisikaan paras idea ottaa yhteyttä, jos sen siis teen, silloin kun tunteet on pinnassa vaan se pitäisi tehdä neutraalimpana ajankohtana. Toisaalta olen ihan varma, ettei hän tunne (ainakaan enää) samoin, mutta ihan kaverinakin olisi kiva nähdä jos vaan jotenkin sattumalta törmäisimme..
Ja minäkään en ole mikään teini vaan keski-ikäinen kuten sinäkin. Miten tämä voikin olla aina ja vissiin ikuisesti näin hankalaa?
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Lisäksi itse olen ollut nuorempana rohkea ja tehnyt aloitteen vastaavassa tilanteessa parikin kertaa ja kummallakin kertaa olin onnistunut joko tulkitsemaan tilanteen ja molemminpuolisen kiinnostuksen ihan pieleen tai sitten se yhteydenottoni sai toisen fiiliksen lässähtämään samantien.
Toisaalta sitten kertaalleen jätin aloitteen tekemättä, koska kuvittelin että aikaa on ja olin myös oppinut varovaisemmaksi noista kahdesta "täystyrmäyksestä" ja sitten *puff* tämä mies katosikin elämästäni eikä enää ollutkaan tilaisuutta ottaa ekaa askelta. Kumpikin meistä oli kyllä kaiken järjen mukaan kiinnostunut, mutta siinä oli hieman hankala tilanne ja itse ajattelin antaa pölyn laskeutua hieman (ja toivoin myös, että mies tekisi aloitteen)
Tuo harmittaa ihan hirveästi vielä vuosia myöhemminkin ja etenkin kun mutkan kautta tämä ihminen palasi elämääni parisen vuotta sitten vaikka ei todennäköisesti sitä itse tiedäkä
Sanopa se. Juuri tuo aaltoilukin...kun tulee nää arkiongelmat ja työroolit ja.matalat energiatasot yms.
Ja kun luulit että kaikki on ohi, niin pims, taas tämä tapaaminen ja ihmisen energiat ui jonkun ilman kautta pään sisään jonain hiljaisena hetkenä.
Minulle on kerran soittanut ihastunut työkaveri vähän juovuksissa, oli löytänyt numeroni numeropalvelusta! Pidin sitä oikeastaan "romanttisena", en stalkkaavana . Riippuu niin tapauksesta.
Ap
Aha