Syöpään kuolevan ystävän kohtaaminen

En kertoisi havupuu-uutejuomista tai kaukoparantajista. Saattaisin ottaa hyvinkin suuresti kuuntelijan roolin ja kuulostella mihin suuntaan ystävä haluaa keskustelun menevän. En ehkä ensimmäisellä kertaa kertoisi omista pitkäntähtäimen suunnitelmista.

Voimia.

Jos kyse on ystävästä, voit varmaan kysyä häneltä, haluaako hän jutella asiasta vai ei. Kysy, miten voit olla avuksi. 

Kaikkein tärkeintä on, että et missään tapauksessa toimi niin, että hän joutuu lohduttamaan sinua! Älä ala voivotella ja kauhistella tai itkeä valtoimenaan. 

Seuraa ystäväsi esimerkkiä tässä. Monet toivovat, että elämä jatkuisi tavallisena siihen asti, kun se ei enää ole mahdollista. Eli voitte tehdä ja jutella niitä asioita, mitä ennenkin. Elämä ei lopu ennen kuin se loppuu.

en osaa neuvoa muuten kuin että kuuntele enemmän kuin puhu, anna tilaa ja aikaa, älä pelkää hiljaisia hetkiä. Ystäväsi ehkä itse kertoo, sanoilla tai ilman, miten hän suhtautuu asiaan, ja suhtaudu sinä samalla tavalla. Tarjoa apua käytännön asioissa, joissa voisit häntä auttaa. 

Minulla kokemusta vai isästäni, joka kuitenkin oli jo vanha ihminen (80 v.), vaikkei ollut osannut odottaa kuolevan koittavan n. 3 kk:n sisällä (kuten kävikin) diagnoosin saatuaan. Hän suhtautui asiaan hyvin pragmaattisesti, ei surkutellut ja sanoi, että älkää tekään surkuteltko, jokainen joutuu joskus lähtemään. Mutta en tiedä, miten nuorempi ihminen sellaisen ottaa vastaan, siksi on tärkeää kuunnella häntä (itse olen vähän sellainen, että jos en tiedä, mitä tehdä, ala puhua mitä sattuu, jos yhtään samaa vikaa, niin on hyvä tietoisesti päättää, että nyt en puhu vaan kuunteleen, olen läsnä. )

Älä anna mitään neuvoja äläkä vertaa häntä kehenkään toiseen tuntemaasi syöpään sairastuneeseen. Älä sano, että täytyy pysyä positiivisena tai että Suomessa on hyvät syöpähoidot. 

Voi kysyä onko vielä jotain toiveita, puhua jostain tai jotain mitä haluaisi tehdä?

Usein ihan tavallisista asioista juttelukin on tärkeää.

Äläkä sano, että tiedät kyllä miltä hänestä tuntuu, koska esim. koirallasi on ollut joskus matoja. 

Ehkä parasta on yrittää vaan olla niinkuin ennenkin, kyllähän kumpikin nyt kuitenkin asiasta jauhamattakin tietää tilanteen ja ehkä kaverillekin parempi saada jotain muuta tavallista mietittävää.

Kysy onko jotain konkreettista, mitä voisitte vielä tehdä tai jossa voisit auttaa. Kuuntele ja etene asioissa ystäväsi tahdissa.

Vierailija kirjoitti:

Älä anna mitään neuvoja äläkä vertaa häntä kehenkään toiseen tuntemaasi syöpään sairastuneeseen. Älä sano, että täytyy pysyä positiivisena tai että Suomessa on hyvät syöpähoidot. 

Tämä! Äitini sai just alzheimer-diagnoosin ja just mikään ei ärsytä enempää kuin kertomukset siitä, miten kumminkaiman mummon serkun alzheimer on lähes parantunut ruokavaliomuutoksella, liikunnalla, sanaristikoita täyttämällä ja jollain uudella ihmelääkkeellä, vaikka oli jo ihan aggresssiivinen vaippahousuinen sekopää jota etsittiin vapepan voimin marjametsistä ja soilta.

Moni on terminaalistövästä parantunut. Se vaatii äkillisiä radikaaleja muutoksia. 

Mutta näistä ei yleensä haluta kuulla. Voi kysyä miten voisi olla avuksi jäljellä olevana aikana. Kysyä haluaako tavata useammin, vau haluaako omaa rauhaa. Kysyä lempiruokia ja herkkuja ja lempikukkia jne. joilla voisi ilahduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi kysyä onko vielä jotain toiveita, puhua jostain tai jotain mitä haluaisi tehdä?

Usein ihan tavallisista asioista juttelukin on tärkeää.

Jätä pois tuo vielä-sana. 

Hienoa että olet menossa käymään! Äitini kuoli viime vuonna ja ystävät katosi. Kovasti laittoivat viestiä ja soittelivat iloisina, että tulevat ihan pian. Eikä kertaakaan käynyt kukaan.

Puhu rehellisesti ja anna ystävällesi aikaa kertoa, mitä haluaa. Puhuminenkin saattaa viedä voimia. 

Vierailija kirjoitti:

Moni on terminaalistövästä parantunut. Se vaatii äkillisiä radikaaleja muutoksia. 

Mutta näistä ei yleensä haluta kuulla. Voi kysyä miten voisi olla avuksi jäljellä olevana aikana. Kysyä haluaako tavata useammin, vau haluaako omaa rauhaa. Kysyä lempiruokia ja herkkuja ja lempikukkia jne. joilla voisi ilahduttaa.

Tuskin kannattaa naamaan hieroa tuota jäljellä olevaa aikaa.

Kysyy vain, mitä haluaisi tehdä ja voisiko jotenkin auttaa. Jos nyt on jotenkin kunnossa, niin tehkää niitä normaaleja asioita, joita muutenkin olisitte tehneet. Hän sitten joko jaksaa tai ei jaksa tai on kiinnostunut tai ei ole kiinnostunut. 

Älä jätä yksin häntä.

Narsistit eivät käy syöpäsairaan vuoteella eivätkä auta hoidossa.

Olet vaan juuri sellainen kun olet, kysy vointia mutta älä sen enempää ellei halua itse puhua. Ja jos haluaa, niin sitten vaan kuuntelet ja menet sen tilanteen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Olet vaan juuri sellainen kun olet, kysy vointia mutta älä sen enempää ellei halua itse puhua. Ja jos haluaa, niin sitten vaan kuuntelet ja menet sen tilanteen mukaan.

Jatkan vielä...

Kamalinta on sellainen ihminen joka ei aikaisemmin ole ollut vähääkään kiinnostunut toisen voinnista, mutta heti kun sairastuu niin ollaan kyselemässä kaikkea paskan väristä ja koostumuksesta lähtien.

Hiero ajat

Älä puhu taistelusta. Se on kamala ilmaus.

Meillä oli sama tilanne, nuori ihminen kyseessä. Pahimmat oli ne, jotka eivät itkemättä pystyneet olemaan, kun kävivät. Yksi taisi ottaa muutaman vahvistavankin menomatkalla, vähän kyseenalaista sekin.. siinä juteltiin vähän kaikenlaista, kuulumisia, muisteltiin vanhoja, naurettiin, suunniteltiin hautajaisia. Eli kaikkea laidasta laitaan, mutta juuri niin, että tämä kaveri itse saneli aiheet ja muut kunnioitti sitä. Eka käynti on pahin, seuraavalla pystyy rentoutumaan. Loppua kohden jutunaiheet meni vakavammaksi, mustaan huumoriin kannattaa varautua. Kipujen yltyessä käynnit lyheni ja itsellä kannattaa pitää pelisilmä hereillä sen suhteen.

ole tukena ja kysy onko jotain asiaa, josta haluais puhua.itse kaksi ystävää saattanut hautaan ja ensimmäisen kohdalla olin niin nuori, että moni asia jäi vaivaan.muutama vuosi sitten  menehtyi toinen  ja nyt keskusteltiin kaikesta, aivan kaikesta; kuolemisesta, hänen perheestä  ym. Hain hänet kauppareissuille "ookaamaan" ja kyllä meillä oli hauskaa, kaikesta puhuttiin ja naurettiin vedetsilmissä.Haikeaa oli lopussa ja toivoin, että viimenen vaihe loppuis nopeaa....