mistä kumpuaa miehen sinisilmäinen suhtautuminen ihmisiin "kaikki ihmiset lähtökohtaisesti hyviä"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kuule kumpuaisko siitä, että on lukenut paljon self helppiä, ja siten ymmärtää ihmistä vähän paremmin ja tietää, että suurin osa ihmisistä on hyviä pohjimmiltaan ja lähes jokaisen ihmisen on mahdollista kehittyä hyväksi ihmiseksi jos niin haluaa ja siihen annetaan tilaisuus.

Ihmiset jotka eivät luota kehenkään ovat niitä toksisia, jotka levittää ympärilleen pelkkää negatiivista ja pilaa toistenkin päivän, ja silloin varmasti kaikki tuntuukin huonoilta ihmisiltä jos katsoo niitä joidenkin paskalasien läpi.

Minä tunnen tosi vittumaisia ihmisiä ja suoranaisia huijareita muutaman, mutta suurin osa ihmisistä on täysin tavallisia, hyvine ja huonoine puolineen, pohjimmiltaan hyviä ihmisiä. Ja niin pitkään kun hyviä ihmisiä itsekin kohtelee hyvin, saa itse samanlaista kohtelua.

Keskitysleiriltä selvi

Kaikelle ei aina tarvitse löytää tarkoitusta. Välillä elämä voi olla aikamoista kuraa. Ihmiset eivät ehkä ole lähtökohtaisesti pahoja, mutta moni suhtautuu pohjimmiltaan melko välinpitämättömästi muiden kärsimyksiä kohtaan.

Olisikohan kyseessä defenssi? Hyväosaisen asemassa voi tuntua kurjalta miettiä sitä kuinka paljon pahaa maailmassa tapahtuu. Monia ikäviä asioita ei välttämättä mieti lainkaan, jos ei ole syystä tai toisesta ihan pakko siihen energiaansa käyttää.

Hain apua epätoivoiseen tilanteeseeni seurakunnan diakoniasta, lähinnä edesmeneen mieheni vaatteiden lajittelua ja pakkaamista kiertoon, johon työhön minun vaikea ryhtyä sekä henkisesti, että fyysisesti.

Aluksi sieltä joku diakonissa tarjoutuikin auttamaan mutta soitti tänään, että ei kuulu diakonissan toimenkuvaan tällainen auttaminen.  Puhua kuulemma voisimme vaikka kuinka mutta käsiä eivät ole valmiita likaaman.

Puhua ja puhua siitä tekemisestä varmaan, joka on aivan ilman puhumistakiin selvää, että apua tarvitsisin. 

Siis tuli paska olo ja usko meni taas ihmisiin ja tällaisiin tekopyhiin instutuutioihin. 

Minä siis olen elämässäni ihan yksin.  Vaikeaa löytää positiivisuutta ihmisistä kyllä.  Miehenikin oli niin positiivinen, mistään ns negatiisista asioista ei saanut ja  eikä hän osannut puhua.  Niin vain kuoli alkoholismiin niin positiivinen ihminen.  Ei sellainen ikävien asioiden kieltäminen ja maton alle lakaiseminen pitkän päälle auttanutkaan 

Kysy mieheltäsi millainen ihminen hän arvelisi silloin olevansa, jos yhtäkkiä menettäisi kaiken hänelle tärkeän? Kykeneekö hän aidosti pohtimaan millaista olisi olla tuollaisessa tilanteessa? Kukaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan.

Olet katkera hapan sitruuna, niin kuvittelet että muutkin on ilkeitä, itsekkäitä ja pikkumaisia.

Miehesi taas on hyväntahtoinen ja myötämielinen, niin kuvittelee että muutkin on.

Vika on sinussa eikä hänessä.

Ei tarvi olla pumpulissa kasvanut tai ihmisten pahuudesta tietämätön pystyäkseen pitämään ihmisiä hyvänä. Lähtökohtainen hyvän olettaminen ihmisistä on mahdollista jos vaan suhtautuu asioihin niin. Monesti just jollain tapaa rankkoja asioita läpikäyneet päätyy tutkimaan suhtautumisensa vaikutusta kokemukseen, koska ne rankat asiat saa etsimään apukeinoja asian kanssa diilaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan kyseessä defenssi? Hyväosaisen asemassa voi tuntua kurjalta miettiä sitä kuinka paljon pahaa maailmassa tapahtuu. Monia ikäviä asioita ei välttämättä mieti lainkaan, jos ei ole syystä tai toisesta ihan pakko siihen energiaansa käyttää.

Defenssi, eli psyykkisen tilan säätely, on aivan normaali toiminto ihmisellä. Jos voi valita kuoleman ja kärsimyksen ajattelun, ja auringonpaisteen ja kukkasten ajattelemisen väliltä, niin henkisen hyvinvointinsa tiedostava valitsee jälkimmäisen halutessaan ylläpitää tätä henkistä hyvinvointia. Esimerkiksi itse jätän sotauutiset pääasiassa lukematta, koska en hyödy mitään siitä että pyörittelen kauheuksia mielessäni edes jutun lukemisen ajan. Kai sen defenssiksikin voi määritellä. Yhtä hyvin voisin kyllä valita ne.

Tää on jännä että jostain syystä tuo itsesäätely fyysisten asioiden suhteen jotenkin positiivisemmassa valossa hyväksyttyä kuin tuo psyykkinen. Jos fyysisestä hyvinvoinnistaan välittävä valitsee porkkanan sokeriherkun sijaan, ei sille sanota että tuo on pään pensaaseen laittamista, mitä kuulee jos kertoo jättävänsä kauhujutut lukematta.

Oppii sitten kun tapaa ihmisen joka ei ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan kyseessä defenssi? Hyväosaisen asemassa voi tuntua kurjalta miettiä sitä kuinka paljon pahaa maailmassa tapahtuu. Monia ikäviä asioita ei välttämättä mieti lainkaan, jos ei ole syystä tai toisesta ihan pakko siihen energiaansa käyttää.

Defenssi, eli psyykkisen tilan säätely, on aivan normaali toiminto ihmisellä. Jos voi valita kuoleman ja kärsimyksen ajattelun, ja auringonpaisteen ja kukkasten ajattelemisen väliltä, niin henkisen hyvinvointinsa tiedostava valitsee jälkimmäisen halutessaan ylläpitää tätä henkistä hyvinvointia. Esimerkiksi itse jätän sotauutiset pääasiassa lukematta, koska en hyödy mitään siitä että pyörittelen kauheuksia mielessäni edes jutun lukemisen ajan. Kai sen defenssiksikin voi määritellä. Yhtä hyvin voisin kyllä valita ne.

Tää on jännä että jostain syystä tuo itsesäätely fyysisten asioiden suhteen jotenkin posit

Toiset ihmiset elävät niiden kauhujen keskellä päivästä toiseen. Aikuisella ihmisellä tulisi olla sen verran kykyä käsitellä tunteitaan, että kykenee tuntemaan myötätuntoa huonommassa asemassa kohtaan ilman, että menettää  yöunensa, jos joutuu kuulemaan jonkun muun vaikeasta tilanteesta.

Toiset ihmiset elävät niiden kauhujen keskellä päivästä toiseen. Aikuisella ihmisellä tulisi olla sen verran kykyä käsitellä tunteitaan, että kykenee tuntemaan myötätuntoa huonommassa asemassa kohtaan ilman, että menettää  yöunensa, jos joutuu kuulemaan jonkun muun vaikeasta tilanteesta.

Tuo mitä vastasit ei silleen edes liity siihen mihin vastasit. Yöunien menettämisellä ja tunteiden käsittelykyvyttömyydellä ei tarvi olla mitään tekemistä sen kans, jos ihminen valikoi ajattelunaiheensa. Eikä ne kauhuista kärsivät tee sillä yhtään mitään, jos joku tuntematon kokee empatiaa tilanteesta.

Heh, olen samanlainen kuin miehesi, mutta nainen. Takana on karmeita ihmissuhteita, yhdestä turvakodin kautta karkuun. Silti uskon ihmisistä aina hyvää, ja kohtaamalla toiset avoimesti ja ystävällisesti, he kohtelevat myös minua mukavasti. 

Tulen lähes kaikkien kanssa toimeen ja tykkään tutustua uusiin ihmisiin. Ja koen että ihmiset on vastaavasti pääosin tosi ystävällisiä myös minulle. 

En osaa muuttaa suhtautumistani, se on kai jo lapsuudessa opittu tapa. 

Vierailija kirjoitti:

Toiset ihmiset elävät niiden kauhujen keskellä päivästä toiseen. Aikuisella ihmisellä tulisi olla sen verran kykyä käsitellä tunteitaan, että kykenee tuntemaan myötätuntoa huonommassa asemassa kohtaan ilman, että menettää  yöunensa, jos joutuu kuulemaan jonkun muun vaikeasta tilanteesta.

 

Tuo mitä vastasit ei silleen edes liity siihen mihin vastasit. Yöunien menettämisellä ja tunteiden käsittelykyvyttömyydellä ei tarvi olla mitään tekemistä sen kans, jos ihminen valikoi ajattelunaiheensa. Eikä ne kauhuista kärsivät tee sillä yhtään mitään, jos joku tuntematon kokee empatiaa tilanteesta.

Empatia voi johtaa toimintaan. Jos miettii mitä tapahtuu, on ehkä silloin valmiimpi tekemään jotain niiden kärsivien eteen. Silloin ei ainakaan tee mitään kenenkään eteen, jos vain sulkeutuu omaan kuplaansa ja kieltäytyy ajattelemasta epäkohtia.

Lue Bregmanin Hyvän historia, niin sinäkin ymmärrät.

Palauta maanpinnalle ja lähetä mies Helsingin rautatieasemalle kännykkä ja lompakko takataskussa haahuilemaan 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset ihmiset elävät niiden kauhujen keskellä päivästä toiseen. Aikuisella ihmisellä tulisi olla sen verran kykyä käsitellä tunteitaan, että kykenee tuntemaan myötätuntoa huonommassa asemassa kohtaan ilman, että menettää  yöunensa, jos joutuu kuulemaan jonkun muun vaikeasta tilanteesta.

 

Tuo mitä vastasit ei silleen edes liity siihen mihin vastasit. Yöunien menettämisellä ja tunteiden käsittelykyvyttömyydellä ei tarvi olla mitään tekemistä sen kans, jos ihminen valikoi ajattelunaiheensa. Eikä ne kauhuista kärsivät tee sillä yhtään mitään, jos joku tuntematon kokee empatiaa tilanteesta.

Empatia voi johtaa toimintaan. Jos miettii mitä tapahtuu, on ehkä silloin valmiimpi tekemään jotain niiden kärsivien eteen. Silloin ei ainakaan tee mitään kenenkään eteen, jos vain sulkeutuu omaan kuplaansa ja kieltäytyy ajattelemasta epäkohtia.

Tietenkään jonkun asian kokonaan ajattelusta kieltäytyminen ei ole hyväksi, mutta siitä ei ollut tässä kyse. Jos palaa tuohon vertaukseen fyysisen terveyden hoitamisesta, niin ei siinäkään kielletä niiden sokeriherkkujen olemassaoloa, jos päätetään valita porkkana. Eli ne epäkohdat voi tiedostaa, vaikka niitä ei jäis sen suuremmin mietiskelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset ihmiset elävät niiden kauhujen keskellä päivästä toiseen. Aikuisella ihmisellä tulisi olla sen verran kykyä käsitellä tunteitaan, että kykenee tuntemaan myötätuntoa huonommassa asemassa kohtaan ilman, että menettää  yöunensa, jos joutuu kuulemaan jonkun muun vaikeasta tilanteesta.

 

Tuo mitä vastasit ei silleen edes liity siihen mihin vastasit. Yöunien menettämisellä ja tunteiden käsittelykyvyttömyydellä ei tarvi olla mitään tekemistä sen kans, jos ihminen valikoi ajattelunaiheensa. Eikä ne kauhuista kärsivät tee sillä yhtään mitään, jos joku tuntematon kokee empatiaa tilanteesta.

Empatia voi johtaa toimintaan. Jos miettii mitä tapahtuu, on ehkä silloin valmiimpi tekemään jotain niiden kärsivien eteen. Silloin ei ainakaan tee mitään kenenkään eteen, jos vain sulkeutuu omaan ku

Miten toiminnallasi pyrit vähentämään sotaa kokevien hätää? Onnistuuko se, vaikka samaan blokkaat aktiivisesti tällaiset uutiset pois elämääsi häiritsemästä? Vai ajatteletko pohjimmiltaan, että ei ole sinun ongelmasi?

Huono tuuri niillä ihmisillä, kun kerran sattuvat jossain kurjassa kolkassa asumaan, mutta se ei ole pätkän vertaa sinun ongelmasi. Se on vasta  todellinen etuoikeus, kun ei edes tarvitse vaivautua ajattelemaan jonkun muun surkeutta.

Ylempään; olen tosiaan niin onnellisessa asemassa, että minulla itselläni on se päätösvalta teenkö tuosta sodasta itselleni ongelmaa. Kärsivien hyväksi toimiminen olis varmaan aiheellista, mutta jostain syystä ajattelen vaikutusmahdollisuuksieni olevan rajalliset ja vähäiset, kun rahan lahjoittaminenkin on omalta osalta poissuljettu vaihtoehto. En voi tehdä juuri mitään muidenkaan sotien aiheuttaman kärsimyksen hyväksi. Inhimillisen kärsimyksen aiheuttajiahan löytyy maailmasta vielä lisäksi monenlaisia. Eläinten kokemaan kärsimykseenkin vaikuttaisin jos voisin!

Jos asioille ei konkreettisesti voi mitään, niin monesti niihin ajatusten käyttäminen ole paljoa muuta kuin oman olotilan surkeuttamista ilman hyötyjä. Asioista voi silti olla tietoinen, ja olla avoin auttamaan sen verran mitä on mahdollista. Jos pystyy, niin kannattaa tosiaan valita mistä tekee itselleen ongelman.

Jottei menisi niin ohi aiheen, niin tuo ongelmien valitseminen on vähän sama, kuin se, että valitsee suhtautua positiivisesti vaikka sitten ihmisiin. Molemmilla on positiivinen vaikutus omaan hyvinvointiin. Siihen sentään pystyy vaikuttamaan :D

Eräs vaihtoehto: ajatellaan ensimmäistä kertaa tavatessa, että keskustellaan ja suhtaudutaan myönteisesti. Koska se vaikuttaa eniten useimmiten, siis positiivinen ja ystävällinen asenne ja puhe. Päästään myös vähemmällä, jos tyyppi osoittautuukin hankalaksi.

Väistäminen monessa merkityksessä eli esimerkiksi jätetään kiroilut tai vihapuheet huomiotta ja keskitytään vain asiaan ja käyttäydytään asiallisesti, on usein viisautta. Äreä ja epäluuloinen asenne ja keljuilu voi tuottaa joskus nopeasti hankaluuksia, puhumattakaan pilkallisesta vastauksesta tai ärhentelystä. Vastakkainasettelu kärjistyy hyvin nopeasti tappeluksi, jos siihen on halua. "Niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa", pitää paikkansa.

Toisaalta voidaan ajatella, että luottaa viranomaisiin, jos jotain ikävää sattuu, kaikki selviää, tutkitaan ja "paha saa palkkansa" eli rangaistuksen eikä pääse pälkähästä niinkuin joissakin muissa maissa. Osoittaa luottamusta yhteiskunnan toimivuuteen, mikä on sekin hyvä piirre.

Olen lievästi autistinen ja ainakin joillekin autisteille on ominaista olla sinisilmäisen hyväuskoinen. Olen joutunut opettelemaan siitä pois. 

Hän on Jeesus.