Elämästä on kadonnut motiivi ja ilo, koska rakastuin väärään ihmiseen
Olen ollut 2 vuotta hullun rakastunut mieheen, joka on tuttuni ja hän on tietenkin naimisissa. Olen yrittänyt kaikin tavoin unohtaa miehen. Yrittänyt keksiä miksi vihaisin häntä ja kaikkea mahdolista. Mutta niin kuin rakastumistakaan ei voi päättää, niin ei voi päättää sen loppumistakaan. Jos nyt joku miettii, että ihastu toiseen jne. Olen ollut elämässäni vain 2 kertaa ennemmin rakastunut ja niistäkin eka kerta kerta oli ala/ylä asteelle. Se ei johtanut yhtään mihinkään ja pääsin yli vasta sitten, kun päiväuneni kuoli. Toinen tapahtui kun olin jo yli 30 vuotias. Tämäkään ei ollut mistään sadusta, vaan tiedostin koko suhteen ajan, että mies haikaili exänsä perään ja minä olin vain jokin koston välikappale. nyt olen 10 vuoden sinkkuuden jälkeen 3 kerran tunteiden vietävänä. Rakastumisen pitäisi olla ihanaa, mutta omalla kohdallani se on lähinnä tragedia.
Kommentit (23)
Rakasta rauhassa. Ei se ole kiellettyä.
Olet rakastunut itse luomaasi kuvaan kohteesta. Ei kukaan ole noin ihmeellinen. Haluaisitko itse olla sellainen kuin hän?
Ei hän ole mikään itse luomani kuva. Sanoinhan, että hän on tuttuni ja olemme viettäneet useita 12 tunnin päiviä yhdessä. Eikä se ole mitenkään helpottanut asiaa.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ei hän ole mikään itse luomani kuva. Sanoinhan, että hän on tuttuni ja olemme viettäneet useita 12 tunnin päiviä yhdessä. Eikä se ole mitenkään helpottanut asiaa.
Ap.
Onko mitään mahdollisuutta ottaa henkilöön etäisyyttä? Mieluummin niin, ettette enää näe etkä kuule hänestä enää koskaan. Luulen, että ei tuo muuten lopu, valitettavasti.
Useita 12h päiviä yhdessä? Oletteko työkavereita vai miksi on pakko viettää aikaa yhdessä? Tapaamalla pidät yllä omaa ihastustasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hän ole mikään itse luomani kuva. Sanoinhan, että hän on tuttuni ja olemme viettäneet useita 12 tunnin päiviä yhdessä. Eikä se ole mitenkään helpottanut asiaa.
Ap.
Onko mitään mahdollisuutta ottaa henkilöön etäisyyttä? Mieluummin niin, ettette enää näe etkä kuule hänestä enää koskaan. Luulen, että ei tuo muuten lopu, valitettavasti.
Ei kyllä ole. Hän kuuluu tuttavapiiriini tai kai voisi sanoa, että ystäväpiiriini. Sitä kautta näemme harvemmin, mutta työkavereina joka kuukausi. Ennemmin näimme joka viikko, joka oli ehkä helpompaa, koska nyt riudun ikävissäni ja pelkään, että se näkyy kun taas tapaamme.
Ap.
Hyvää limerenssiä. t. toinen limerentikko
Ei se ole koskaan oikeasti ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Useita 12h päiviä yhdessä? Oletteko työkavereita vai miksi on pakko viettää aikaa yhdessä? Tapaamalla pidät yllä omaa ihastustasi
Ollaan työkavereita, tosin emme näe mitenkään tiiviisti, vaan satunnaisesti, sillä olemme edustus alalla. Nämä pidemmät päivät ovat olleet työmatkoja.
Ap.
Sekoitatkohan ihastumisen ja rakastumisen?
Usein ihmiseen voi ihastua milloin vaan, sekin on vahva tunne, mutta et tunne oikein ihmistä, vain hänen jutuistaan.
Rakastuminen tapahtuu usein vasta kun on intensiivisesti seurustellut jonkinaikaa ja ollut ihmisen kanssa pidempään. Sitä oikeasti voi hyvin hänen seurassaan.
Rakkaus tulee, jos hän on sellainen minkä kanssa viihtyy ilman erikoisempaa dopsmiinimyrskyä.
Miessukupuolisen kannattaa rakastuilla vain naissukupuolisiin, silloin säilyy motiivi ja ilo sekä järki.
Rakastumisesta voi päättää, senkin Disney. Tunteet ovat halpaa hupia.
Tällä palstalla kyseenalaistetaan aina jonkun vahvat tunteet, jos ne kohdistuu varattuun henkilöön. Jotkut menee kihloihinkin kuukauden tuntemisen jälkeen, joka on saattanut olla lähes sen koko kuukauden kaukosuhde. Silloin ollaan, että ihanaa ja olette varmasti tosi rakastuneita jne.
Ap,
Rakkaus on valinta, ei tunne.
Oletko miettinyt, että olet ehkä tunteidesi vietävinä ja luulet sitä rakkaudeksi?
Noi kuviot menee aina samaa kaavaa näissä kolmiodraamoissa.
Eli alussa salarakkaalle on ihan ok olla se sivuhoito siinä. Tuntuu mahtavalta saada huomiota mieheltä, joka on jo varattu. Siitä tulee sellainen egobuusti, että toi mies haluaa mua, kehuu mua, vaikka on varattu. Että taidanpas olla aika hyvä saalis.
Eli mies pystyy puheillaan pitämään kakkosen ns. tyytyväisenä vähään eli muruihin ja siihen, ettei saa mieheltä 100 % panostusta.
Koska koko suhdehan käydään varatun miehen ehdoilla, miehen aikataulujen mukaan, sillä hänellä on se vaimo, jonka tahtiin ensisijaisesti marssitaan.
Kakkonen saa jämät jo ihan alussa, mutta ei sitä rakkaushuuruissaan huomaa.
Naisilla monesti siis sitten syttyy se rakkauskin siihen mieheen, kun mies on sopivasti saavuttamaton, niin se on turvallinen rakkauden kohde. Siihen liittyy myös alitajuisia toiveita, että on itse vain niin hyvä ja parempi kun vaimo, että mies vallitsee loppupeleissä salarakkaan. Se toive yhteisestä tulevaisuudesta pitkittää suhdetta.
Lisäksi säännöllinen seksi erittää aivoista dopamiimia, endorfiineja ja oksitosiinia ja naisilla syttyy rakkaus ja kiintymys sitäkin kautta sitten.
Useimmiten loppu onkin sitten todella rumaa katseltavaa.
Mies alkaa pikkuhiljaa kyllästyä siihen leikkikaluunsa (eli salarakkaaseen, sivuhoitoon) ja toteaa, ettei se ruoho nyt ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella. Mies alkaa tuntea leikkikalunsa huonojakin puolia, että ei se suhde ole toisenkaan kanssa nyt niin ihmeellistä.
Miestä alkaa kaduttaa pikku hiljaa. Että miksipä lähtisi ihan hyvästä avioliitosta, jossa on jo taloudelliset sitoumukset, yhteinen historia ja kaikki ns. hyvin.
Yleensä tässä kohtaa leikkikalu ryhtyy takertuvammaksi, kun nyt niitä muruja tuleekin niin vähän, että se ei yksinkertaisesti riitä pitämään tyytyväisenä.
Syntyy tyypillinen ilmiö, toinen takertuu, toinen loittonee sen takia ja kierre on valmis.
Yleensä lähtökohtaisesti nää aviomiehet ovat halunneetkin vain hetken hupia, flirttiä, kiksejä ja kiimaa sen kakkosen kanssa. Ei heillä ole ollutkaan aikomusta jättää vaimoa, tai jos onkin, niin kyllä se ajan kanssa hälvenee se ajatus.
Pettävät aviomiehet ovat myös luonteeltaan jo häijyjä, omaa mielihyvää hakevia itsekkäitä ihmisiä, joille muut ihmiset ovat käytettävissä olevia leikkikaluja. Ja kun hohto hiipuu, se lelu sysätään syrjään. Sitten se otetaan sieltä taas, vähän leikitään ja taas laitetaan syrjään. Tällaista kylmää kuumaa, on off kohtelua se leikkikalu saa yleensä vuosikausia kohdalleen. Siinä on jo mielenterveys lujilla.
Kylmä kuuma kohtelu synnyttää yhtä vahvan riippuvuuden, kuin mikä syntyy huumeiden käyttäjille.
Lopulta koko salasuhde päättyy, joko siihen, että mies blokkaa naisen joka paikasta ja katkaisee välit tai sitten että se salarakas saa tarpeekseen, kun "tästä ei tullutkaan mitään".
Mutta särkyneitä sydämiä tällainen jättää ja yleensä se on se salarakas, joka jää nuolemaan haavojaan, jota on käytetty hyväksi ja joka lopulta leikin päätyttyä hylätään.
Ennen kuin ryhdytte salarakkaiksi, kysykää itseltänne: Are you ready to play the game?
Olet onneton omassa elämässäsi koska sinulla ei ole mielekkäitä harrastuksia tai toimivia ihmissuhteita. Kun vietät pari viikkoa surfailemassa niin ymmärtäisit mitä tarkoitan. Se että valitset vapaaehtoisesti käyttää aikaasi täällä palstalla valittamiseen kertoo ette elä elämääsi täysillä. Ehkä olet täyttänyt sen asioilla jotka saattavat näyttää kivalta mutteivat tuo tyydytystä ja merkityksellisyyttä. Niin surullista että taas yksi sielu on menetetty.
Jos yhtään helpottaa, niin se intohimoisin huumaannuttavin rakkaus kestää yleensä 3 vuotta, maksimissaan 4 vuotta. Siis se olotila, että on ihan sekaisin rakkaudesta. Siinähän on oikeasti elimistössä ties mitä dopamiineja sun muita, olo on kuin huumeidenkäyttäjällä. Tämä ensihuuma ei pysty kestämään iäisyyksiin, koska kroppa ei kestä sitä hormonitykitystä.
Eli tällainen kaukorakkauskin lerpahtaa siinä 4 vuoden rajapyykin kohdalla viimeistään. Eli maksimissaan sulla on 2 vuotta kärvistelyä, sit alkaa pää seljetä ja rakkaus haihtua.
Persheestä! Joillakin se elämän rakkaus löytyy vasta vanhemmalla iällä.