Lue keskustelun säännöt.
Oletteko aikuisina tekemisissä paljonkin kummijenne kanssa?Minä en.
Kommentit (16)
Kummijenneistä tiiä, kummieni kanssa olen jonkunverran tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummini on kuollut aikoja sitten. Nuorena aikuisena kirjoittelin hänelle aika ajoin kirjeitä, koska tiesin hänen olevan yksinäinen.
Olen paljonkin. Ehkä jopa enemmän näin aikuisiällä kuin lapsena. Käymme syömässä ja teattereissa ja milloin mitäkin. Toinen kummini on äidin sisarus, joten hänen kanssaan olen muutenkin paljon tekemisissä.
Ehkä kerran kuukaudessa tai kahdessa nähdään yksien kummien (pariskunta) kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä äitini, että isäni sisko, eli tätini ovat kummejani. Äidin sisko on ihan pimeä, joten en ole missään tekemisissä. Isäni siskoa tapaan, jos satun jostain syystä hänen paikkakunnalleen, mitä tapahtuu harvoin.
En ollut lapsenakaan. Joululahjoja sain ja kirjoitin niihin kiitoskirjeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli aika iäkkäitä kummeja ja ripille päästessäni oli enää yksi elossa ja mukana juhlissa. Ylioppilasjuhlissa ei muistaakseni ollut enää mukana sitä yhtäkään kummia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummijenne, ketä se on?
Ketä se on??
Kuka se ( hän) on ?
Toinen kuoli kun olin 5-vuotias ja toinen kun olin parikymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän varmaan vaikuttaa paljolti kummisuhteen sosiaalinen konteksti. Omat kummivanhempani ovat tätini sekä hänen puolisonsa. Koska sukumme on aina pitänyt melko tiivistä yhteyttä keskenään, on luonnollista, että kummivanhempien kanssa on tullut oltua tekemisissä läpi elämän. Kummius on luonut tähän äidin sisaruksista sitten vielä pienen erityisuhteen.
Piti hetki ihan miettiä, kuka on kummini. Rippijuhlissani ainakin varmuudella viimeksi nähnyt 30v. sitten. Varmaan joskus myöhemminkin jonkun sukujuhlan yhteydessä. Ei olla oltu muuten mitenkään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli kaksi kummia. Kun olin lapsi he muistivat aina Jouluna, sain hyviä lahjoja. Heillä oli iso puutarha ja sain aina isoja pussillisia luumuja syksyisin, meillä oli ikyllä omenia itsellä mutta luumuja ei.
Kun täytin 20 sain timanttikorvakorut. Reiät korviini oli laittanut heidän aikuinen poikansa joka oli kultaseppä.
En todellakaan voi valittaa, erittäin hyvät kummit oli. Se jäi lapsena harmittamaan kun heillä oli skotlannin paimenkoira Tella ja kummit lupasi minulle Tellan pennun mutta ikävä kyllä Tella ei ikinä pentuja saanut.
Itse en ole kuulunut kirkkoon aika päiviin enkä edes rippikoulua käynyt. Kummi en ole kenellekään enkä aikaisi.
En kun ei ole kummeja. En ole ikinä kuulunut kirkkoon.