Tinderin jännänaiset

Joo, se muistaa, joka on itsekin siellä Tinderissä roikkunut sen 10+ vuotta. Muut eivät.

Käyttää piikkihuumeita, polttaa tupakkaa, ei käy töissä ja räkii kyttien ja vartijoiden päälle?

Löytyykö tuollaisia?

Ehkä se on huomannut että polyamoria ei ole oma juttunsa? Itse ainakin lähden siitä että tutustumisvaiheessa keskustellaan näistä(kin) asioista, selvitetään mitä toinen elämältään haluaa. Lähden siitä että toinen puhuu totta. Luottamuksen voi sitten menettää vain kerran, en jaksa valehtelua katsoa. Aikuisia tässä ollaan, pitää kyllä uskaltaa olla rehellinen. Olen aika hyvä myös huomaamaan jos toinen vaan sanoo jotain mitä kuvittelee minun haluavan kuulla.

Toinen asia mitä en jaksa on sellaiset ihmiset jotka eivät edes itse tiedä mitä etsivät. Haluan tutustua naiseen jolla on selvä näkemys siitä mitä haluaa: monogaminen, aikuinen, keskustelultaan avoin ja toista kunnioittava suhde. Jos toiselle on epäselvää haluaakohan hän yhtä tai useampaa kumppania, jätän suosiolla väliin. Ei ole minun juttuni.

Tietysti pitää olla riittävästi myös intiimiä yhteensopivuutta ja vetoa, molemminpuolisesti. Jos koen että toinen ei nyt ole oikein täysillä mukana hommassa, annan suosiolla olla. En minä tarvitse siinäkään mielessä epävarmaa ihmistä. Jos en saa toista hyrräämään, on parempi antaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Joo, se muistaa, joka on itsekin siellä Tinderissä roikkunut sen 10+ vuotta. Muut eivät.

Kävin viimeksi 5 vuotta sitten ja heti tunnisti ne. 

-AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, se muistaa, joka on itsekin siellä Tinderissä roikkunut sen 10+ vuotta. Muut eivät.

Kävin viimeksi 5 vuotta sitten ja heti tunnisti ne. 

-AP

Puhu nyt ihan rehellisesti minuuteista äläkä vuosista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, se muistaa, joka on itsekin siellä Tinderissä roikkunut sen 10+ vuotta. Muut eivät.

Kävin viimeksi 5 vuotta sitten ja heti tunnisti ne. 

-AP

Puhu nyt ihan rehellisesti minuuteista äläkä vuosista.

En ymmärrä kommenttiasi. 5 vuotta sitten henkilö X on tinderissä ja ilmoittaa olevansa polyamorisessa suhteessa ja etsivänsä lisäkumppaneita. 5 vuotta myöhemmin hän etsii pitkää parisuhdetta ja profiilin kaikki aiemmat viittaukset muuttuneet konservatiivisiksi ja profiilista saa sellaisen käsityksen, että joku trad.wife kuvittelmat iskeneet. Itse olen siis tälläkin kierroksella oma itseni, enkä yritä esittää tahtovani parisuhdetta. Kyllä varmasti kaupungin naiset tunnistaa mun naaman siellä, ketkä olleet siellä 2014-2015 ja 2019-2020. Mulla oli satoja matcheja ja kymmeniä treffikumppaneita noina vuosina.

-AP

Vierailija kirjoitti: Ehkä se on huomannut että polyamoria ei ole oma juttunsa? Itse ainakin lähden siitä että tutustumisvaiheessa keskustellaan näistä(kin) asioista, selvitetään mitä toinen elämältään haluaa. Lähden siitä että toinen puhuu totta. Luottamuksen voi sitten menettää vain kerran, en jaksa valehtelua katsoa. Aikuisia tässä ollaan, pitää kyllä uskaltaa olla rehellinen. Olen aika hyvä myös huomaamaan jos toinen vaan sanoo jotain mitä kuvittelee minun haluavan kuulla. Toinen asia mitä en jaksa on sellaiset ihmiset jotka eivät edes itse tiedä mitä etsivät. Haluan tutustua naiseen jolla on selvä näkemys siitä mitä haluaa: monogaminen, aikuinen, keskustelultaan avoin ja toista kunnioittava suhde. Jos toiselle on epäselvää haluaakohan hän yhtä tai useampaa kumppania, jätän suosiolla väliin. Ei ole minun juttuni. Tietysti pitää olla riittävästi myös intiimiä yhteensopivuutta ja vetoa, molemminpuolisesti. Jos koen että toinen ei nyt ole oikein tä

Ei tuollaisia naisia ole olemassa. LOL :D

Tinderissä seikkailee luonnevikaiset ja asennevammaiset MIEHET.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Ehkä se on huomannut että polyamoria ei ole oma juttunsa? Itse ainakin lähden siitä että tutustumisvaiheessa keskustellaan näistä(kin) asioista, selvitetään mitä toinen elämältään haluaa. Lähden siitä että toinen puhuu totta. Luottamuksen voi sitten menettää vain kerran, en jaksa valehtelua katsoa. Aikuisia tässä ollaan, pitää kyllä uskaltaa olla rehellinen. Olen aika hyvä myös huomaamaan jos toinen vaan sanoo jotain mitä kuvittelee minun haluavan kuulla. Toinen asia mitä en jaksa on sellaiset ihmiset jotka eivät edes itse tiedä mitä etsivät. Haluan tutustua naiseen jolla on selvä näkemys siitä mitä haluaa: monogaminen, aikuinen, keskustelultaan avoin ja toista kunnioittava suhde. Jos toiselle on epäselvää haluaakohan hän yhtä tai useampaa kumppania, jätän suosiolla väliin. Ei ole minun juttuni. Tietysti pitää olla riittävästi myös intiimiä yhteensopivuutta ja vetoa, molemminpuolisesti.

Ei tuollaisia naisia ole olemassa. LOL :D

Miksi ei muka olisi? Ei kaikki halua elää missään avoimissa suhteissa tai polykuvioissa tai muussa vähemmistöratkaisussa. Ole itse avoin siitä mitä SINÄ tarvitset, mitä SINÄ kaipaat suhteelta ollaksesi tyytyväinen (ja ole _rehellinen_ näissä asioissa), ja huomaat että toinenkin todennäköisesti on. Jos sitten toinen ei halua samoja asioita, siirryt eteenpäin. Ilman draamaa. Kyllä sieltä ennen pitkään tulee eteen sellainen ihminen jonka kanssa toiveet menee yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Tinderissä seikkailee luonnevikaiset ja asennevammaiset MIEHET.

Kyllä siellä on ihan molemmissa sukupuolissa täysin arvottomia paskaihmisiä, jotka ei kelpaa edes toisilleen. 

Vierailija kirjoitti: Ehkä se on huomannut että polyamoria ei ole oma juttunsa? Itse ainakin lähden siitä että tutustumisvaiheessa keskustellaan näistä(kin) asioista, selvitetään mitä toinen elämältään haluaa. Lähden siitä että toinen puhuu totta. Luottamuksen voi sitten menettää vain kerran, en jaksa valehtelua katsoa. Aikuisia tässä ollaan, pitää kyllä uskaltaa olla rehellinen. Olen aika hyvä myös huomaamaan jos toinen vaan sanoo jotain mitä kuvittelee minun haluavan kuulla. Toinen asia mitä en jaksa on sellaiset ihmiset jotka eivät edes itse tiedä mitä etsivät. Haluan tutustua naiseen jolla on selvä näkemys siitä mitä haluaa: monogaminen, aikuinen, keskustelultaan avoin ja toista kunnioittava suhde. Jos toiselle on epäselvää haluaakohan hän yhtä tai useampaa kumppania, jätän suosiolla väliin. Ei ole minun juttuni. Tietysti pitää olla riittävästi myös intiimiä yhteensopivuutta ja vetoa, molemminpuolisesti. Jos koen että toinen ei nyt ole oikein tä

Oikein hyvät periaatteet. Jos on samanlaiset toiveet ja kipinää löytyy, siitä on hyvä lähteä liikkeelle ja tutustumaan. Itse, kun nuorena lähdin parisuhdetta perustamaan, en muista tuliko kertaakaan puhuttua arvoista, tulevaisuudentoiveista jne. rauhassa ja asiallisesti. Sitä vain oli kovin rakastunut ja sillä mentiin eteenpäin. Se on kantanut, mutta yhtä hyvin olisi voinut olla kantamatta, kun mentiin pelkällä suurella rakkaudella suhteeseen ilman kunnon suunnitelmia.

Tuo yksi oli selvästi trolli. Aika moni nainen kyllä haluaa irtosuhteita 20-30 -vuotiaana, ja sitten yhtäkkiä muuttaa mielensä ja haluaakin täysin päinvastaista. Ei siinä mitään väärää ole, mutta osa ajattelee, että heidän kumppanilleen ei kuulu menneisyys tms. Mielestäni silti on toki reilua kumppanin tietää millainen persoona ja millaista elämää toinen on elänyt. Jos irtosuhteissa ei ole hävettävää, niin miksi he sitten katuvat ja haluavat piilotella niitä. Toinen ääripää on sitten ne, jotka korostetusti puhuvat menneisyydestään potentiaaliselle kumppanille, ja moralisoivat, että joku ei halua olla entisen polyamorikon kanssa suhteessa. Tällä ei sinänsä ole minulle väliä, koska olen vain sivustakatsoja. Omalta osaltani suhteet ovat takanapäin ja polyamoria jatkuu. En yritä huijata itseäni tai muita.

-AP

Vierailija kirjoitti:

Tuo yksi oli selvästi trolli. Aika moni nainen kyllä haluaa irtosuhteita 20-30 -vuotiaana, ja sitten yhtäkkiä muuttaa mielensä ja haluaakin täysin päinvastaista. Ei siinä mitään väärää ole, mutta osa ajattelee, että heidän kumppanilleen ei kuulu menneisyys tms. Mielestäni silti on toki reilua kumppanin tietää millainen persoona ja millaista elämää toinen on elänyt. Jos irtosuhteissa ei ole hävettävää, niin miksi he sitten katuvat ja haluavat piilotella niitä. Toinen ääripää on sitten ne, jotka korostetusti puhuvat menneisyydestään potentiaaliselle kumppanille, ja moralisoivat, että joku ei halua olla entisen polyamorikon kanssa suhteessa. Tällä ei sinänsä ole minulle väliä, koska olen vain sivustakatsoja. Omalta osaltani suhteet ovat takanapäin ja polyamoria jatkuu. En yritä huijata itseäni tai muita.

-AP

Mä en miehenä nyt ihan saa tästä ajatuksenjuoksusta kiinni.. onhan se nyt suht normaalia että ihmisen prioriteetit ja mieli yleisesti muuttuu ikääntyessä, se mitä piti parikymppisenä tavoittamisen arvoisena ei välttämättä enää kolmekymppisenä tunnu omalta jutulta. Kuuluuko se toiselle? Noh, en mä nyt näe miksi sitä pitäisi suorastaan piilottaa, tai ei ainakaan valehdella, mutta toisaalta ei pidä mennä kysymään kumppanilta sellaista johon ei kestä kuulla rehellistä vastausta. En minä myöskään itse katso hyvällä sitä että potentiaalinen kumppani kysyisi jotain asiaa X menneisyydestäni, ja antessani rehellisen vastauksen, saisin osakseni paheksuntaa ja moralisointia, ilman että toinen kuitenkaan toteaisi että ei kiinnosta enää jatkaa.

Se, että toisella on värikäs historia tarkoittaa minulle korkeintaan sitä, että odotan värikkyyden näkyvän myös minun ja hänen välillä, mikä on puhtaasti hyvä asia. Nautin kumppanista joka tietää mitä haluaa, ja osaa näyttää minulle että se mitä hän haluaa on minä. Tämä pätee kaikkiin suhteen osa-alueisiin, intiimiin ja hengelliseen. Jos tällä saralla sen sijaan esiintyy epävarmuutta, sitten on vaikeampaa minunkaan innostua ajatuksesta syvemmästä parisuhteesta. Selvittäkööt ensin mitä elämältään haluaa. Jos on kolmekymppinen ja elämässä kokenut, tuon asian pitäisi olla jo kunnossa.