Ensimmäistä kertaa elämässä hyvä olo

Samoin.  Nyt näkee koko tämän maailmanmeno eri valossa ..Mikä täällä on tarpeellista ja mikä vähemmän..Jumala tohina ja hapuilu on loppunut ,,,on seesteinen olo.Jokainen päivä on loppuelämän ensimmäinen päivä. Kaikkea hyvää toitan kaikille...🌿🍀

Vierailija kirjoitti:

Samoin.  Nyt näkee koko tämän maailmanmeno eri valossa ..Mikä täällä on tarpeellista ja mikä vähemmän..Jumala tohina ja hapuilu on loppunut ,,,on seesteinen olo.Jokainen päivä on loppuelämän ensimmäinen päivä. Kaikkea hyvää toitan kaikille...🌿🍀

Kyllä. Ja joku päivä saamme elää vielä Herran kanssa taivaassa! Mutta nyt jo elää Hänen antamassaan rauhassa!

Ai. No mulla on kyllä joskus auttanut vaan viina tai rauhoittavat, Jeesusta tai jumalaa ei ole pyynnöistä huolimatta kuulunut. Myös muut ihmiset ja liikunta auttaa maadoittumaan, ellei ole liian stressissä. Itselläkin ptsd ja joissain vaiheessa diasosiaatio oli täysi aikaista ja välillä niin sietämätöntä, että olisin siihen vielä itseni tappanut. Hassusti alkoi hälvenemään, kun pääsin eroon mm väkivaltaisesta parisuhteesta.

Mutta hyvä juttu, mikä kullekin toimii.

Kuinka tää uskoon tuleminen tapahtuu?

Turha sanoa että "ota Jeesus sydämeesi" tai muuta vastaavaa kun tosiaan, ei sieltä ole mitään apua tullut vaikka yli 20 vuotta oon pyytänyt, rukoillut ja itkenyt. Kuinka pitkään sitä pitäis jaksaa yrittää?

Ja anteeksi, mutta kun pahasti mt-ongelmainen alkaa puhumaan uskoontulosta ja jumalan parantavasta voimasta, niin se on hieman huolestuttavaa ehkä jonkun mielestä.

Mitä muuta så harrastat?

Ei-uskovien luulisi suovan tämän toiselle ihmiselle, joka on elämässään saanut kärsiä paljon. Ajatelkoonkin vaikka, että sama olisi uskoa Nalle Puhiin. (Aika moni meistä on kokeillut uskoa ja manifestoida vaikka ja mitä, mutta ei toiminut.)

Tästä aloituksesta ei pitäisi kenellekään olla tarve loukkaantua.

En ole suinkaan ateisti mutta luvalla sanoen, muutama tuntemani hurmanhenkisen ankara uskovainen on samalla tavoin mt-ongelmainen. Vain kouristuksenomainen lahkolaisuus riittää pitämään pään kasassa.

Ja sehän on hyvä asia tietenkin - pisteet uskonnolle. Mutta mitään miellyttäbiä laupiaita samarialaisia nämä eivät ole, vaan uskonto on nimenomaan toruvaa ja moitiskelevaa, siihen tuntuu liittyvän kyttääminen ja pelkääminen enemmän kuin lempeä lähimmäisenrakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Ai. No mulla on kyllä joskus auttanut vaan viina tai rauhoittavat, Jeesusta tai jumalaa ei ole pyynnöistä huolimatta kuulunut. Myös muut ihmiset ja liikunta auttaa maadoittumaan, ellei ole liian stressissä. Itselläkin ptsd ja joissain vaiheessa diasosiaatio oli täysi aikaista ja välillä niin sietämätöntä, että olisin siihen vielä itseni tappanut. Hassusti alkoi hälvenemään, kun pääsin eroon mm väkivaltaisesta parisuhteesta.

Mutta hyvä juttu, mikä kullekin toimii.

Kuinka tää uskoon tuleminen tapahtuu?

Turha sanoa että "ota Jeesus sydämeesi" tai muuta vastaavaa kun tosiaan, ei sieltä ole mitään apua tullut vaikka yli 20 vuotta oon pyytänyt, rukoillut ja itkenyt. Kuinka pitkään sitä pitäis jaksaa yrittää?

 

Ja anteeksi, mutta kun pahasti mt-ongelmainen alkaa puhumaan uskoontulosta ja jumalan parantavasta voimasta, niin se on hieman huolestuttavaa ehkä jonkun mielestä.

Ei siinä mitään huolestuttavaa ole, jos alkaa kohdella toisia paremmin ja voi paremmin. Ymmärrän tosin näkökulman. Mutta mikä tässä on se asia mistä pitäisi olla huolissaan? Miksi kristinuskon Jumalaan uskominen on niin huolestuttavaa?

Jos ihminen on ollut aikaisemmin läheisriippuvainen ja arjessaan toimintakyvytön ja uskoontulon myötä edellä mainitut muuttuvat, niin miksi siitä pitäisi huolestua? Jos elää vaatimattomasti ja terveellisesti eikä väkivalloin yritä ketään käännyttää?

Olen todella pahoillani sinun kärsimyksestäsi. Rukoilen puolestasi. Itsekin yritin selvittää vuosia voisiko Jumala olla totta.. (En itse ollut tarpeeksi nöyrä aikaisemmin.) Vain Jumala tietää milloin on minkäkin aika.

Vierailija kirjoitti:

En ole suinkaan ateisti mutta luvalla sanoen, muutama tuntemani hurmanhenkisen ankara uskovainen on samalla tavoin mt-ongelmainen. Vain kouristuksenomainen lahkolaisuus riittää pitämään pään kasassa.

Ja sehän on hyvä asia tietenkin - pisteet uskonnolle. Mutta mitään miellyttäbiä laupiaita samarialaisia nämä eivät ole, vaan uskonto on nimenomaan toruvaa ja moitiskelevaa, siihen tuntuu liittyvän kyttääminen ja pelkääminen enemmän kuin lempeä lähimmäisenrakkaus.

Ei kuulosta elävältä uskolta, lempeältä lähimmäisenrakkaudelta - niin kuin kauniisti sanoit. Puu tunnetaan hedelmistään kuten Herran sanassa sanotaan.

Jos uskoontulon myötä katoaa esim. juuri CPTSD-oireet, niin eikö silloin ole ihan lääketieteellisestikin määritellen terve?

Vierailija kirjoitti:

Jos uskoontulon myötä katoaa esim. juuri CPTSD-oireet, niin eikö silloin ole ihan lääketieteellisestikin määritellen terve?

Herra antaa viisauden sitä pyytävälle. Mielenterveysongelmat ei tee ihmisestä siltikään automaattisesti tyhmempää. Trauma hallitsee kehoa eikä ihmisen mieli ja oma tahto.

Vierailija kirjoitti:

Jos uskoontulon myötä katoaa esim. juuri CPTSD-oireet, niin eikö silloin ole ihan lääketieteellisestikin määritellen terve?

Nämä onkin mielenkiintoisia kysymyksiä ja varmasti lääketieteenkin edustajilla on erilaisia kantoja ja näkemyksiä. Itsessään voimakkaat uskonnolliset kokemukset voi olla ihmisestä riippuen tulkittavissa myös mt-oireeksi, vertaa esim skitsofrenia.

Varmaan kuitenkin enemmistö on sitä mieltä, että jos joku asia helpottaa elämää, oli se nyt sit Jeesus tai jahve tai lentävä spagetti monsteri, niin se sallittakoon kunhan ei loukkaa itseään tai muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskoontulon myötä katoaa esim. juuri CPTSD-oireet, niin eikö silloin ole ihan lääketieteellisestikin määritellen terve?

 

 

Nämä onkin mielenkiintoisia kysymyksiä ja varmasti lääketieteenkin edustajilla on erilaisia kantoja ja näkemyksiä. Itsessään voimakkaat uskonnolliset kokemukset voi olla ihmisestä riippuen tulkittavissa myös mt-oireeksi, vertaa esim skitsofrenia.

Varmaan kuitenkin enemmistö on sitä mieltä, että jos joku asia helpottaa elämää, oli se nyt sit Jeesus tai jahve tai lentävä spagetti monsteri, niin se sallittakoon kunhan ei loukkaa itseään tai muita.

Hyvin ymmärrettävä näkemys. Jos oireet poistuu pysyvästi (pikkuhiljaa tai kerralla) niin voidaan kuitenkin selkeästi todeta, että parantuminen on tapahtunut, koska diagnoosin kriteerit ei enää täyty. Olettaen siis, että elämä tosiaan on hyvinvoivaa ja kaikin puolin tasapainoisen tervettä eikä esim. juuri skitsofrenian tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön oirekuvan mukailevaa eli hyvin poukkeilevaa. 

 

Aidon uskoontulon jälkeen elämä ei ole yhtä ylä- ja alamäkeä vaan suhteellisen tasaista. Toki tässäkin tietysti vaihtelua yksilökohtaisesti. Jonkun usko on vankempaa tekoa kuin toisen.

"Ei siinä mitään huolestuttavaa ole, jos alkaa kohdella toisia paremmin ja voi paremmin. Ymmärrän tosin näkökulman. Mutta mikä tässä on se asia mistä pitäisi olla huolissaan? Miksi kristinuskon Jumalaan uskominen on niin huolestuttavaa?

Jos ihminen on ollut aikaisemmin läheisriippuvainen ja arjessaan toimintakyvytön ja uskoontulon myötä edellä mainitut muuttuvat, niin miksi siitä pitäisi huolestua? Jos elää vaatimattomasti ja terveellisesti eikä väkivalloin yritä ketään käännyttää?

Olen todella pahoillani sinun kärsimyksestäsi. Rukoilen puolestasi. Itsekin yritin selvittää vuosia voisiko Jumala olla totta.. (En itse ollut tarpeeksi nöyrä aikaisemmin.) Vain Jumala tietää milloin on minkäkin aika."

Itsestä on siis oikeasti hienoa, että ihminen löytää ja saa lohtua ja voimaa, oli se asia mikä tahansa. Itse sain tapakristityn kasvatuksen, erosin kirkosta heti kun täytin 18 ja mulla oli kovia kasvukipuja uskonnon takia. Luin paljon Raamattua ja en vaan pysty hyväksymään kaikkea, mitä se Raamatun Jumala tekee ja sallii. Päätin silloin, että jos jumala on tuommoinen, niin se ei ole mun Jumala. Myös omassa elämässä tapahtui asioita, joita on vaikea hyväksyä minkään rakastavan Jumalan sallimiksi.

Muistan vieläkin viimeisen rukoukseni 16-17-vuotiaana jolloin kynttilän valossa puhelin pitkään sinne jonnekin. Lopuksi totesin, että kovasti haluaisin uskoa ja saa tulla hakemaan koska tahansa, ei ole tosiaan kuulunut.

Itse olen aina kunnioittanut ja auttanut muita ilmankin, oon ystävällinen, avulias ja lempeä, semmoinen lähimmäisen rakas (anteeksi, tekstini tosiaan kuulosti hyvin nuivalta). Ihmiset tosiaan ihmettelee, kuinka jaksan aina kuitenkin auttaa ja hymyillä, vaikka mut on särjetty monta kertaa. (En nyt mene yksityiskohtaisempiin tapahtumiin, mutta se ptsd diagnoosi ei ihan pienestä tule). Itseäni koitan myös hoitaa ja rakastaa parhaani mukaan, uskoa ennenkaikkea itseeni ja siihen, että kykenen ottamaan elämän omiin käsiini. Musta on myös aika inhottavaa, että ihminen voittaa vaikeudet yksinään ja sit ne leimataan "Jumalan tekosiksi". "Kukaan ei saa taakakseen enempää, kuin jaksaa kantaa" on myös useamman läheisen kuoleman ja itsemurhan kokeneena lähinnä sadistista kiduttamista.

Mutta kuitenkin, musta on edelleen tosi mielenkiintoista keskustella uskovien kanssa ja pohtia näitä asioita. Jotkut on hyvin tuomitsevia ja tuputtavia. Hyvä että oot löytänyt oman juttus.

Vois olla hauska kanssas jutella enemmänkin :)

Hienoa, hyvä keskustelu😌

Vierailija kirjoitti:

"Ei siinä mitään huolestuttavaa ole, jos alkaa kohdella toisia paremmin ja voi paremmin. Ymmärrän tosin näkökulman. Mutta mikä tässä on se asia mistä pitäisi olla huolissaan? Miksi kristinuskon Jumalaan uskominen on niin huolestuttavaa?

 

Jos ihminen on ollut aikaisemmin läheisriippuvainen ja arjessaan toimintakyvytön ja uskoontulon myötä edellä mainitut muuttuvat, niin miksi siitä pitäisi huolestua? Jos elää vaatimattomasti ja terveellisesti eikä väkivalloin yritä ketään käännyttää?

 

Olen todella pahoillani sinun kärsimyksestäsi. Rukoilen puolestasi. Itsekin yritin selvittää vuosia voisiko Jumala olla totta.. (En itse ollut tarpeeksi nöyrä aikaisemmin.) Vain Jumala tietää milloin on minkäkin aika."

 

Itsestä on siis oikeasti hienoa, että ihminen löytää ja saa lohtua ja voimaa, oli se asia mikä tahansa. Itse sain tapakristityn kasvatuksen, erosin kirkosta heti kun

Mulla meni kuukausia uskoontulon jälkeen luottaa oikeasti siihen, että Raamattu on totuus. Tai oikeastaan pikemminkin meni kuukausia siihen, että sain kahlattua Raamatun läpi. Sitähän ei voi ymmärtää ilman Pyhää Henkeä - ja tuskin kukaan ihminen sitä 100% täydellisesti ymmärtää edes Herran Hengen kanssa.

Vaati halua nöyristyä Herran eteen (aina, joka päivä edelleen) ja pyytää, että saisi tuntea Hänet ja ymmärtää Häntä enemmän. Nyt voin sanoa, että luotan Herraan ja Hänen sanaansa täysin. Jumalaa ei voi käsittää jos haluaa Hänen olevan tietynlainen. Hänen tiensä eivät olet meidän teitämme eivätkä Hänen ajatukset meidän ajatuksiamme.

Vierailija kirjoitti:

"Ei siinä mitään huolestuttavaa ole, jos alkaa kohdella toisia paremmin ja voi paremmin. Ymmärrän tosin näkökulman. Mutta mikä tässä on se asia mistä pitäisi olla huolissaan? Miksi kristinuskon Jumalaan uskominen on niin huolestuttavaa?

 

Jos ihminen on ollut aikaisemmin läheisriippuvainen ja arjessaan toimintakyvytön ja uskoontulon myötä edellä mainitut muuttuvat, niin miksi siitä pitäisi huolestua? Jos elää vaatimattomasti ja terveellisesti eikä väkivalloin yritä ketään käännyttää?

 

Olen todella pahoillani sinun kärsimyksestäsi. Rukoilen puolestasi. Itsekin yritin selvittää vuosia voisiko Jumala olla totta.. (En itse ollut tarpeeksi nöyrä aikaisemmin.) Vain Jumala tietää milloin on minkäkin aika."

 

Itsestä on siis oikeasti hienoa, että ihminen löytää ja saa lohtua ja voimaa, oli se asia mikä tahansa. Itse sain tapakristityn kasvatuksen, erosin kirkosta heti kun

Jatka etsimistä ja koputtamista. Yksi rukous on toki merkityksellinen, mutta kyllä se otti paljon enemmän Herran etsimistä ja haluamista omalla kohdalla kuin yhden rukouksen. Ja vuosikymmeniä meni omallakin kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskoontulon myötä katoaa esim. juuri CPTSD-oireet, niin eikö silloin ole ihan lääketieteellisestikin määritellen terve?

Herra antaa viisauden sitä pyytävälle. Mielenterveysongelmat ei tee ihmisestä siltikään automaattisesti tyhmempää. Trauma hallitsee kehoa eikä ihmisen mieli ja oma tahto.

Trauma ei ole mielenterveysongelma vaan reaktio.

Jos ihminen voi hyvin ja pärjää ilman jumaluskoakin, niin miksi hänen pitäisi siihen jumala sekoittaa?

Ne moraalikoodit on useimmissa ihan oletusasetuksena, ei siihen tarvita jumalaa ollakseen hyvä muille ja itselleen.

Olen Ap sun puolesta onnellinen. Mulla sama. Ennen jahtasin onnea ja materiaa ja ahdistuin kun ikää tuli lisää ja nuoruus alkoi loppua. Nyt on rauha ja odotan tulevaa. Tämä maailma on väliaikaista ja katoavaa, mutta Jeesus antaa ikuisen elämän.

Vierailija kirjoitti:

Olen Ap sun puolesta onnellinen. Mulla sama. Ennen jahtasin onnea ja materiaa ja ahdistuin kun ikää tuli lisää ja nuoruus alkoi loppua. Nyt on rauha ja odotan tulevaa. Tämä maailma on väliaikaista ja katoavaa, mutta Jeesus antaa ikuisen elämän.

Se on helpottavaa kun ei tarvi pelätä enää tulevaa! Tai mitään muutakaan. Ihanaa, että sinäkin olet saanut tuntea Herran totuuden!