Teini haluaa ihan kaiken, ei edes poistu kotoa, ellemme mene ostamaan jotain
Onko tällainen tavallista nykyisin? Harmittaa etten ole onnistunut vanhempana opettamaan (ilmeisesti), että ostaminen ei ole maailman tärkein asia. Puheenaiheet pyörivät pitkälti ostamisen ja ostoskeskukseen menemisen ympärillä.
Teini saa kuukausirahaa 100 euroa, mikä on mielestäni aika paljon, ja sen pitäisi riittää koko kuukauden menoihin, mutta silti pitäisi ostaa jotain päivittäin.
Kommentit (125)
Jätä se sika. Heitä pihalle ni oppii kerta heitolla rahan arvon. Lumihiutaleen on aika oppia tekemään töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisesta kiukuttelusta ja vinkumisesta kuukausirahasta osa pois. 100 euroa on ihan liikaa.
Ei mielenilmauksesta ja tunteiden näkymisestä pidä rankaista. Antaa tunteiden tulla.
Miten nämä tunnekasvatetut lapset pärjäävät aikuisina esim. työelämässä, kun heidät on opetettu sanomaan kaikki asiat suoraan päin naamaa? Jos asiakas ärsyttää niin asiakas haukutaan pataluhaksi koska kaikki tunteet ovat sallittuja.
Kaikki tunteet ovat sallittuja, kaikki teot eivät. Teinin vanhemmalle kiukuttelu on useimmiten ok, asiakkaan haukkuminen ei. Suurin osa teineistä on fiksuja, vaikka muuta annatkin ymmärtää.
Ymmärrän hyvin, että aika harva halu
Parempi juu jättää lapset tekemättä, jos ei kestä lasten kasvatusta.
O varmaan siksi, että oppi tavoille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisesta kiukuttelusta ja vinkumisesta kuukausirahasta osa pois. 100 euroa on ihan liikaa.
Ei mielenilmauksesta ja tunteiden näkymisestä pidä rankaista. Antaa tunteiden tulla.
Miten nämä tunnekasvatetut lapset pärjäävät aikuisina esim. työelämässä, kun heidät on opetettu sanomaan kaikki asiat suoraan päin naamaa? Jos asiakas ärsyttää niin asiakas haukutaan pataluhaksi koska kaikki tunteet ovat sallittuja.
Ei mene näin. Se joka on tulkinnut asian näin, on täysin väärässä. Tunteet ovat ok. Se on selvä. Se että tuntee tiettyä tunnetta, ei kuitenkaan oikeuta käyttäytymään miten tahansa. Tunnekasvatus on juuri sitä, että opitaan tunnistamaan ne omat tunteet, ja löytää keinoja säädellä ja käsitellä niitä so
Epäonnistuneesta tunnekasvatuksesta kertoo just se, että menee kuppi nurin heti jos joku ärsyttää ja sit annetaan tulla täyslaidallinen jonkun syyttömän osapuolen niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vie väkisin ulos. Esim. kyyditä keskelle metsää 15 kilometrin päähän ja siten teini saa hankkiutua omin neuvoin takaisin kotiin ilman puhelinta tai rahaa.
Mun äiti teki tän tempun aikoinaan kun olin 13. Hankkiuduin kodin sijaan äidin vanhempien luo toiselle puolelle Suomea ja sinne sit jäinkin.
Siis muistelet jotain 70-80-lukua? Ei voi mitenkään verrata nykyrahaan sitä sen aikaista summaa kun kaikki maksaakin monin verroin enemmän.
Vaikka toki 100e on nykyrahassakin iso summa ja riittää aivan takuulla teinin kuukausirahaksi.
Aina voi laskea, mitä oma viikko-/kuukausiraha vastaisi nykyrahassa: https://stat.fi/tup/laskurit/rahanarvonmuunnin.html
Itse sain 90-luvun loppupuolella 14-vuotiaasta lähtien sata markkaa kuukausirahaa, sitä aiemmin kuukausirahani oli 20 mk. Nykyrahaksi muunnettuna tuo 100 mk olisi 26,91 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisesta kiukuttelusta ja vinkumisesta kuukausirahasta osa pois. 100 euroa on ihan liikaa.
Ei mielenilmauksesta ja tunteiden näkymisestä pidä rankaista. Antaa tunteiden tulla.
Miten nämä tunnekasvatetut lapset pärjäävät aikuisina esim. työelämässä, kun heidät on opetettu sanomaan kaikki asiat suoraan päin naamaa? Jos asiakas ärsyttää niin asiakas haukutaan pataluhaksi koska kaikki tunteet ovat sallittuja.
Kaikki tunteet ovat sallittuja, kaikki teot eivät. Teinin vanhemmalle kiukuttelu on useimmiten ok, asiakkaan haukkuminen ei. Suurin osa teineistä on fiksuja, vaikka muuta annatkin ymmärtää.
Parempi juu jättää lapset tekemättä, jos ei kestä lasten kasvatusta.
Kasvatusta on monenlaista. Ennen tunnekasvatuksen aikaa oli käytössä perinteinen kurikasvatus missä lapsilta edellytettiin kaunista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisesta kiukuttelusta ja vinkumisesta kuukausirahasta osa pois. 100 euroa on ihan liikaa.
Teinin pitää saada kiukutella. Toki siinäkin jotkin rajat esim. lyödä ei saa.
Mietipä itseäsi yläasteen opettajana. 25-30 teiniä luokassa jotka kiukuttelevat koko ajan koska heillä on siihen oikeus.
Nyt oli puhe vanhemmille kiukuttelusta. Teidän mielestänne sellaista ei pitäisi sallia ja siitä pitäisi rangaista?
Vanhemmalla on oltava suoja rumia puheita vastaan siinä missä muillakin ihmisillä. Äidin nimitteleminen on ihan yhtä väärin kuin mitä opettajan tai naapurin nimittely.
Ei kai kukaan ollut sitä mieltä että ketään saisi nimitellä. Kiukuttelusta oli puhe. Kiukutella saa ja tunteensa näyttää. Nimitellä tai haukkua ei tietenkään.
Ettekö te osaa näyttää tunteitanne kuin haukkumalla vai miten tämä ei ole aivan selvä asia?
Meillä taas teinit saa väkisin raahata kaupoille. Ei ole mitään mielenkiintoa niihin ja juuri tehtiin tämmöinen nyt ostetaan kerralla vaatteita/kengät reissu ja oli tuskaa, osaa on pakko sovittaa muuten tilaisin netistä. Viikko tai kuukausirahojakaan meille ei ole.. ostetaan mitä tarvis ja annetaan rahaahos tarvis, mutta hyvin harvoin on sellaista. Eivät kuitenkaan kotona nyhjötä, on kavereita ja harrastuksia kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisesta kiukuttelusta ja vinkumisesta kuukausirahasta osa pois. 100 euroa on ihan liikaa.
Teinin pitää saada kiukutella. Toki siinäkin jotkin rajat esim. lyödä ei saa.
Mietipä itseäsi yläasteen opettajana. 25-30 teiniä luokassa jotka kiukuttelevat koko ajan koska heillä on siihen oikeus.
Nyt oli puhe vanhemmille kiukuttelusta. Teidän mielestänne sellaista ei pitäisi sallia ja siitä pitäisi rangaista?
Vanhemmalla on oltava suoja rumia puheita vastaan siinä missä muillakin ihmisillä. Äidin nimitteleminen on ihan yhtä väärin kuin mitä opettajan tai naapurin nimittely.
No aseta raja: nimittely ei ole sallittua. Noin on varmaankin useimmissa perheissä. Silti teini voi kiukutella, miten ei halua siivota ja miten kavereidenkaan ei tarvitse ja vanhempi voi siihen todeta jämäkästi, että kuukausirahaa ei tipu ennen kuin huone on siivottu, koska niin ollaan sovittu. Teini saattaa siitä suuttua ja mennä huoneeseensa oven paiskaten. Itse en odota teineiltä yhtä kypsää käytöstä kuin aikuisilta, teinit vielä harjoittelevat.
Eikö teini voisi ostaa itse seuraavan kuun rahasta sen leivontasetin sitten , tai ostat nyt sen hänelle ja sovitte, että summa vähennetään syyskuun rahasta . Ei kuulosta kohtuuttomalta toiveelta minusta .
Vierailija kirjoitti:
Eikö teini voisi ostaa itse seuraavan kuun rahasta sen leivontasetin sitten , tai ostat nyt sen hänelle ja sovitte, että summa vähennetään syyskuun rahasta . Ei kuulosta kohtuuttomalta toiveelta minusta .
Minä ymmärsin, että noita toiveita tulee paljon, eikä ole kyse yhdestä leivontasetistä?
On se kummallista tuo lapsien kahvilakulttuuri nykyään. Miksei toi tavata kodeissaan tai harrastusten parissa? Olisi parempi tukea lapsia olemaan lapsia. Ja ostari- vanhempia en ole koskaan arvostanut. Ostareilla oleskelu on niin turhaa. Mieluummin vaikka metsään suunnistamaan tai urheilukentälle. Liikuntalajeja riittää pesäpallosta pituushyppyyn jne. Entäs parkour? Partio? Lautapelit? Hiihto? Askartelua ilmeisesti teini jo harrastaa. Mitä jos hänet innostaisi vaikka omien vaatteiden tekemiseen. Voi vaikka neuloa pipon tai säärystimet itselle. Kaverit mukaan siihen. Siihen voi yhdistää budjetointia. Tik Tokista kai lapset nykyään saavat noita inspiraatioita, mitä haluavat, että pitää ostaa. Istukaa alas keskustelemaan asioista silloin kun on rauhallinen hetki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuossa sitten muu auta kuin ostaa kaikki mitä hän haluaa.
Ongelma on se, että ei minulla ole varaa ostaa nuorelle joka päivä 20 eurolla jotain eli hän on jatkuvasti suuttunut, ja ovia paiskotaan.
Ap
Anna suuttua, kyllä sekin kasvattaa, pääasia ettet anna periksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin epävarma nuori.
Minkä ikäisiä nuoria sinulla on? Kysyn, koska oma nuoreni ei pyydä vain vaatteita, joilla ajattelen että voisi kohentaa itsetuntoa, vaan myös jankuttaa tilaamaan esimerkiksi harvinaisia ulkomaisia herkkuja netistä, kirjoja ja leivontavälineitä.
ap
Mulla on kolme nuorta, 16, 19 ja 21-vuotiaat. Vanhin asuu omillaan.
Ei näistä kukaan ole jankuttanut yhtään mitään, kun ei meillä jankuttamalla ole koskaan saanut yhtään mitään. Teillä ilmeisesti saa.
Meillä on lapsilla ollut aika pieni kk-raha, 50e, josta ovat vielä vapaaehtoisesti laittaneet kuukausittain sijoituksiin 20e. Ja sen jälkeen budjetoineet menonsa. Tehneet toki vähän töitä sukulaisille, ja sillä tienanneet välillä vähän lisärahoja.
Mutta eivät kukaan ole yrittäneet itsetuntoaan paikkailla merkkivaatteilla tai elektroniikalla tms. Heillä itsetunto on rakentunut ihan eri asioiden kautta, lähinnä omien taitojen, arvojen ja älykkyyden kautta.
Niin ja ovat poikia kaikki.
Muistan itse olleeni samanlainen teini. Vapaa-aika meni ostoskeskuksissa kierrellessä ja tavarat (erityisesti vaatteet) oli hirveän tärkeitä. Läheskään joka kerta ei tullut ostettua mitään (kuukausirahani oli paljon pienempi, 50€ ja siitä piti maksaa puhelinlasku), mutta muistan kyllä, miten ihana olo tuli siitä, kun osti jotain. Ihan järkevä aikuinen musta silti kasvoi, enää en välitä käydä kaupoissa ollenkaan. Tärkeää on vain opettaa, että sen kuukausirahan tulee riittää ostoksiinsa, mutta muuten antaisin elää tuollaista ostelusta nauttimisen elämää. 100€ on tosi paljon, ei sen lisäksi enää tarvitse aikuisia makselemaan mitään.
Puolittaa kk raha, ja kuri kakaralle!!
Vierailija kirjoitti:
Eikö teini voisi ostaa itse seuraavan kuun rahasta sen leivontasetin sitten , tai ostat nyt sen hänelle ja sovitte, että summa vähennetään syyskuun rahasta . Ei kuulosta kohtuuttomalta toiveelta minusta .
Itse opettaisin ennemmin säästämistä, kuin velaksi elämistä.
En edes pysty kuvittelemaan aloituksen tilannetta? Onko kysymyksessä ihan tavallisella ymmärryksellä oleva vai onko kyseessä joku jälkeenjääminen? Itse olen lapset kasvattanut aikuisiksi enkä koskaan ole törmännyt kyseiseen ongelmaan, en itse enkä tutuilla.
Eipä nämä ei-tunnekasvatetut vanhempien sukupolvien edustajat sen parempia ole, haukkuvat nuoria milloin mistäkin syystä, huutavat naama punaisena ensimmäisessä kesätyöpaikassaan olevalle asiakaspalvelijateinille jos tämä ei heti osaa jne.