Minua ei stressaa enää mikään. Jos saan potkut, niin sitten saan. Jos ylipäätään tapahtuu, jotain niin sitten tapahtuu.

Sama.

Onneksi olkoon! Minä olen koko elämäni ollut turhanmurehtija. Vihdoin olen alkanut aktiivisesti pyrkimään eroon kauhuskenaarioiden maalailusta. Sen sijaan olen miettinyt, miten ratkaisisin mahdolliset ongelmat.

Olen laskenut, miten selviäisin taloudellisesti, jos saisin potkut. Mitä saisin ja kauanko sillä pärjäisin. Mitä voisin myydä. Mistä voisin säästää jne. Minua ainakin helpottaa, kun olen selvittänyt tosiasiat itselleni, enkä vain vello epätietoisuudessa.

olet stoalaisuuden ytimessä 

Oikein!

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olkoon! Minä olen koko elämäni ollut turhanmurehtija. Vihdoin olen alkanut aktiivisesti pyrkimään eroon kauhuskenaarioiden maalailusta. Sen sijaan olen miettinyt, miten ratkaisisin mahdolliset ongelmat.

Olen laskenut, miten selviäisin taloudellisesti, jos saisin potkut. Mitä saisin ja kauanko sillä pärjäisin. Mitä voisin myydä. Mistä voisin säästää jne. Minua ainakin helpottaa, kun olen selvittänyt tosiasiat itselleni, enkä vain vello epätietoisuudessa.

Aijaa. Itsekin yrittänyt aiemmin hallita elämää ja suunnitella.Ainakin omalla kohdalla se on ollut turhaa eikä ole johtanut mihinkään kun elämässä tulee kaikenlaista.

Joten olkoon se sitten niin, tulee mitä tulee. Menee miten menee. Ei tästä elämästä kuitenkaan mitään saa mukaan ei mitalia hyvin vedetystä suorituksesta kun kuolee. 

Kunhan nyt kuitenkin jotenkin taplailee itselleen parhaaksi näkemällä tavalla tai keskinverroin, miten nyt milloinkin jaksaa. 

Voi sitä tehdä ja suorittaa, pistää koville mutta sekin täytyy tulla sieltä omasta tahdosta ja voimasta.

Enää en jaksa ainakaan ns ulkoisia asioita vatvoa. -ap

Oikea asenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olkoon! Minä olen koko elämäni ollut turhanmurehtija. Vihdoin olen alkanut aktiivisesti pyrkimään eroon kauhuskenaarioiden maalailusta. Sen sijaan olen miettinyt, miten ratkaisisin mahdolliset ongelmat.

Olen laskenut, miten selviäisin taloudellisesti, jos saisin potkut. Mitä saisin ja kauanko sillä pärjäisin. Mitä voisin myydä. Mistä voisin säästää jne. Minua ainakin helpottaa, kun olen selvittänyt tosiasiat itselleni, enkä vain vello epätietoisuudessa.

 

Aijaa. Itsekin yrittänyt aiemmin hallita elämää ja suunnitella.Ainakin omalla kohdalla se on ollut turhaa eikä ole johtanut mihinkään kun elämässä tulee kaikenlaista.

Joten olkoon se sitten niin, tulee mitä tulee. Menee miten menee. Ei tästä elämästä kuitenkaan mitään saa mukaan ei mitalia hyvin vedetystä suorituksesta kun kuolee. 

Kunhan nyt kuitenkin jotenkin

Eihän monille asioille välttämättä voikaan tehdä mitään. Ensin tuli mieleen, että mitä minä voisin tehdä, jos vaikka sairastuisin tai vaimo ottaisi eron. Vaan voinhan minä noihinkin käytökselläni vaikuttaa. Aivan kuin talouteeni ja moneen muuhunkin asiaan. Ei se silti takaa, ettei joku menisi pahan kerran pieleen.

Olen kahdesti elämässäni menettänyt kaiken muun paitsi päälläni olevat vaatteet.

Toisella kertaa ensimmäinen ajatus oli enää taas mennään nähtävästi. 

Kaikenlaista muutakin on tapahtunut, ja silloinkaan en jaksa enää välittää enempää kuin sen mitä asialle voi. 

Hyvä.

Tuollaista pidetään porvaripiireissä hyvin vaarallisena ajatteluna.

Jos tietää että on siellä turvaverkot kuitenkin takana ( ja mamman lihapadat+sänky kotona) niin ei tarvi stressata koskaan.

Jos joskus joutunut perusturvan puolesta pelkääämään, voipi olla eri asenne.

Vierailija kirjoitti:

Olen kahdesti elämässäni menettänyt kaiken muun paitsi päälläni olevat vaatteet.

Toisella kertaa ensimmäinen ajatus oli enää taas mennään nähtävästi. 

Kaikenlaista muutakin on tapahtunut, ja silloinkaan en jaksa enää välittää enempää kuin sen mitä asialle voi. 

Siis miten tuo tapahtunut.  x 2 ?  mihin menit nukkumaan,mitä söit?

Vierailija kirjoitti:

Jos tietää että on siellä turvaverkot kuitenkin takana ( ja mamman lihapadat+sänky kotona) niin ei tarvi stressata koskaan.

 

Jos joskus joutunut perusturvan puolesta pelkääämään, voipi olla eri asenne.

Ei mitään tällaista. En oikeastaan välitä vaikka tulisi esimerkiksi sairaus ja menehtyisin. Tiedätkö, että kyse on siitä, että annan elämän mennä painollaan. 

On niitäkin aikoja ollut kun ruokaa ei ole ollut lainkaan. Kävin ruokajonossa, välillä ei riittänyt kaikille mutta leipää sai. 

Kyllä tässä luottaa elämään ja kunhan tässä sivussa on katsomassa. Kaikki kuuluu elämään mutta enää en jaksa alituiseen kuluttaa itseäni monella päivänturhaisella huolella. Tulee mitä tulee.

-ap

Jos teet parhaasi, niin se todennäköisesti riittää.

Jään seuraamaan.

Sulla on jonkinlainen kuolemattomuusharha.

Hyvä, turhaa se meinaan onkin. 

On ihana, että saa herätä uuteen aamuun, syödä ja juoda. Nähdä luontoa, liikettä ja elämää. Sitten mennä illalla nukkumaan sänkyynsä. 

Mielestäni se on jo todella ihanaa vaikka kyllä ihminen tarvitsee myös kehitystä ja haasteita. 

Oletko yli 50v? Itse olen ja se tumtuu olevan itselleni rajapyykki, jonka jälkeen hyväksyn kaiken. Nuorempana olin stressaaja ja katastrofiajattelija. Ydtäväni juuri ihmetteli, miten uskallan käydä yksin uimassa tyhjällä rannalla. Totesin vain, että jos kohtaloni on hukkua uintireissulla, niin sitten se on. En osaa pelätä. Jos koko ajan pelkää, että mitä tahansa (pahaa) voi tapahtua, niin ei uskalla tehdä mitään ja elämä valuu hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen kahdesti elämässäni menettänyt kaiken muun paitsi päälläni olevat vaatteet.

Toisella kertaa ensimmäinen ajatus oli enää taas mennään nähtävästi. 

Kaikenlaista muutakin on tapahtunut, ja silloinkaan en jaksa enää välittää enempää kuin sen mitä asialle voi. 

Jos miinaa poljetaan kolmannen kerran, sitten katsoisin mihin astun ja missä ylipäätään kävelen.

Vierailija kirjoitti:

Sulla on jonkinlainen kuolemattomuusharha.

Ei, mielestäni kuolema on kaunis asia elämässä tavallaan. Olen todella sujut, että se voi koittaa minä päivänä tahansa. 

Siitä en tiedä mitä sitten rajan toisella puolen on vai onko mitään. Itse olen pohtinut, että kun olemme kuitenkin niin valtava määrä energiaa ja meissä on paljon muutakin mitä emme potentiaalimme mukaan suurin osa käytä, että ehkä me vielä jäämme tänne toisessa muodossa ja eri tietoisuuden tasolla. Se kieltämättä kiehtoo mitä vielä siellä odottaa mutta voihan se olla, ettei olekaan mitään. Mitä sekin "mitään" nyt tarkoittaa, ainakin vähintään hiukkasina ilmaan ja kiertokulkuun päädyimme fyysisessä olo muodossa. 

-ap