Lue keskustelun säännöt.
Tuleekohan tästä enää mitään?
10.02.2007 |
On tää vaikeeta joskus tää elämä. Elämästä ja parisuhteesta tuntuu puuttuvan kaikki normaalius.
Tänäänkin pitäisi olla vielä ns. hyvä päivä, ja silti tuntuu niin vaikealta. Sain nukuttua unilääkkeen kanssa viime yönä, vaikka mies sanoikin, että olin unissani keskellä yötä itkenyt ja kiemurrellut, ja hän oli joutunut rauhoittelemaan. Aamulla tutut rutiinit: mies muistuttaa, että mun pitää syödä, antaa aamulääkkeet (jotka ei ole omalla vastuullani, koska olen ottanut niin monta impulsiivista yliannostusta), itse käyn sentään suihkussa ja teen jotain kotitöitä. Päivällä ruokakaupassa iskee paniikkitunne ja kova vapina, mutta saadaan silti normaalit ostokset hoidettua, kun mies rauhottelee sanomalla, että rakastaa mua, ja että olen urhea jne.
Kotona päivälääkkeet ja taas pitää muistaa syödä. Mies hoitaa käytännön hommia ja kotitöitä ja käskee, että lepää sinä nyt siinä sohvalla ja rauhotu. Illalla mies koettaa rauhottua omien peliensä parissa ja minä tietokoneella, mutta koko ajan se tavallaan nytkin tarkkailee ja varmistelee, että olen ok. Aina, kun katse vähäksi aikaa pysähtyy, kuuluu sohvalta miehen " Hei, mitäs sinä?" . Kaiketi varmistelee, etten ole saanut mitään poissaolokohtausta. Pian taas iltalääkkeet ja nukkumaan, ja huomenna kai sitten uudestaan...
Mikä ihmeen parisuhde se tällainen on? Mies-parkahan on lähinnä joku mun omahoitajani, eikä aviomieheni, tällä hetkellä. Hyvän aikaa on ollut jo niin vaikeaa. Psykiatrisella osastollakin olin jo yhdessä vaiheessa, osittain siksi, että mies koki niin vaikeaksi sen, että olin kotona siinä kunnossa, kuin olin. Nyt kai menee paremmin. Onneksi ei ole lapsia tässä kuitenkaan - saisivat aika kumman käsityksen perhe-elämästä. Kuka ne hoitaisi, kun mies joutuu vaan hoitamaan mua?
Pitipähän vaan vähän marista. Huokaus.
Kommentit (13)
Ole iloinen, että miehesi pitää sinusta huolta! Niinhän se kuuluu ollakin, myötä- ja vastoinkäymisissä, eikö??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies koki myös, että " eihän tässä ole mitään järkeä kun sä olet mun hoitaja, mikä tämä tälläinen parisuhde on, musta on vaan vaivaa sulle ja pilaat elämäs mun kanssa.." yms.
Mutta voin ap vakuuttaa, että minä koin iha erilailla!!!
Hän oli silloin ja on edelleen (on nyt paljon paremmassa kunnossa) minun rakas oma aviomieheni, jota en vaihtaisi mistään hinnasta.
Hänellä oli vaikeaa ja minä huolehdin arjesta, hän nukkui huonosti ja minä rauhoittelin öisin. Tarkastin käytävän kerta toisensa jälkeen ettei siellä ole ketään, sanoin itse, että nukutaan valot päällä, toin kaupasta kaikkea mitä hän vähänkään tuntui haluavan tai vihjaisi sinnepäinkään.
Ja koko ajan, ihan joka ikinen minuutti minä rakastin häntä valtavasti!!
Nyt meillä on vakava masennus toistaiseksi voitettu, takana on harhat, lievä psykoosi, monet lääkkeet sivuvaikutuksineen, ihmisistä hän ei välitä vieläkään.. Ja rakkaus jatkuu. =)
Niin myötä- kuin vastamäessäkin ja helposti vielä!! Rentoudu ap, sua rakastetaan, sitä se vaan on.
Nauti ja rakasta sinäkin. Ihanaa elämää teille toivotellen.
Yritä aina muistaa, että sulla on ihan sama arvo maailmassa kuin kaikilla muillakin. Sairaus ei sitä sulta pois vie.
t. 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kaverista kyllä. Mies oli jonkin aikaa todella sairas, sairaalassa pitkään ja sitten kotona täysin vahdittavana. Vaikeaa aikaa mutta vaimo kesti sen, hammasta purren mutta kuitenkin. Mies parantui, nyt kaksi lasta ja kaikki hyvin, mies on kunnossa. Jossain vaiheessa meinasi mies joutua pihalle mutta onneksi näin ei käynyt, sillä ovat nykyään erittäin onnellisia ja miehestä ei ulkopuolinen huomaisi mitään sairautta olleenkaan. Älä luovuta!!
in sickness and in health. Ole onnellinen, että olet löytänyt tuollaisen helmen! Minun mieheni ei juuri koskaan pidä minusta huolta ja minulla on siitä usein paha mieli.
Elämä koettelee sinua juuri nyt, toivon että helpottaa pian, tai ainakin joskus.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko fyysisesti sairas sairas oman heikkoutensa takia? Vai ajatteletko näin vain mielen sairauksista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sulla on varmaan maailman ihanin mies!
Kun vaan vielä joskus jaksaisin olla sille yhtä ihana vaimo...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sellaista kuin " normaalius" ole olemassakaan, jokainen elää omaa elämäänsä kuten parhaiten taitaa. Meille on kaikille suotu oma ainutlaatuinen ihana elämä ja jokainen meistä elää sitä niillä taidoilla ja keinoilla joita meille on suotu ja joita olemme elämän aikana hankkineet. Sinulla on ollut suuri onni saada huolehtivainen ja rakastava mies, se on arvokas asia tänä päivänä, kun suurin osa ihmisistä tuntuu olevan minäminäminäminä-linjan kulkijoita...
Diagnosoituina on sosiaalista fobiaa, paniikkihäiriötä, masennusta ja persoonallisuushäiriö. Tiedä nyt sitten, mikä onkaan se pohjimmainen vika mussa, ja mitkä ovat oireita.
ap