Voiko olla, että 75vuotias ei tiedosta ikäänsä vaan kuvittelee olevansa nuorempi?
Isäni on ihan outo. EI puhu tulevasta kuolemasta eikä siitä että ikää kertyy. Äiti sen sijaan on 80v ja puhuu avoimesti, ettei usko elävänsä 90v.
Kommentit (33)
Olet siis jo kärkkymässä perintöä?
Isälläsi voi olla edessa aktiivista ja virkeää elämää 20 vuottakin. Miksi pitäisi alkaa vanhaksi ja lopettaa eläminen?
Miksi pitäisi puhua tulevasta kuolemasta? Ei minun tuntemani vanhat ihmiset ainakaan puhu. Parempi nauttia elämästä ja tästä päivästä.
Mitä sitten? Jos ihminen on aktiivinen ja omatoiminen vielä 75 vuotiaana, niin anna hänen elää täyttä elämää. Ei siitä kuolemasta puhuminen mitään auta. Elämä on elettävä ensin.
Tsempiä 75-vuotiaalle, joka jaksaa nauttia elämästään täysillä.
Minäkin koin nuoruuden huumaa 75-vuotiaana! Ja 95-vuotiaana!
Felix Tudeer, synt. 1899
Vierailija kirjoitti:
Olet siis jo kärkkymässä perintöä?
Tämä.
Ihmiset on erilaisia! Toiset tykkää puhua ja toiset ei, vanhuudesta ja kuolemasta. Toki ikääntyessä tulee varmaan suurimmalle osalle näitäkin asioita mietittyä ja kun erinäisiä vaivojakin alkaa tulla. Osa ihmistä "pelkää" ikääntyessään kuolemaa, osa taas ottaa lungisti. Realistisena ihmisenä pyrin hoitamaan tietyt asiat nyt, kun se on vielä mahdollista.
Tämä oli kyllä tosi kummallinen aloitus. Ja tpdella kummallisia ajatuksia ap:lla
Jos haluaa elää, pitää elää ja kokea itsensä nuoremmaksi henkisesti. Mitä kuolemasta horiseminen tuo elävälle, ei mitään, ehkä haittaa - ellei joku nauti siitä. Silti lapselle olisi raskasta kuulla vain kuolema-asioita, ellei se ole huoli jota käsitellään erikseen.
Muutama vuosi sitten 75v oli 55v. Eli aika vaan kiisi. Ovat nuorta sukupolvea.
Ap olisi varmaan kauhuissaan, jos isänsä olisi kuin 90 vuotta täyttänyt Vieno Kekkonen:
- Joka päivä hän laittaa lenkkitossut jalkaan ja tekee yksin pitkän kävelylenkin.
- Kotona on puolapuut, joilla hän roikkuu päivittäin sekä erilaisia kuminauhoja, joita venyttämällä selkä pysyy kunnossa.
- Rivitalokotinsa ikkunat hän pesee yhä itse.
Siis 75-vuotiaan tulisi koko ajan puhua kuolemasta? Jos itse tietäisit kuolevasi suunnilleen 20-30 vuoden päästä, kuolemastako kaikki nuo vuodet puhuisit lapsillesi?
Pitäisikö meidän kaikkien alkaa puhumaan kuolemasta enemmän? Mehän voimme kuka tahansa kuolla koska tahansa, ihan riippumatta siitä minkä ikäisiä olemme. Eikö ap tiedä yhtään ihmistä, joka on kuollut nuorena tai jopa lapsena?
Toki kuolemasta voi puhua mutta ei kuoleminen ole liitetty mihinkään tiettyyn ikään.
Miksi pitäisi puhua omasta kuolemasta? Onko perintöä näkyvissä?
Ateistit ei puhu kuolemasta koska heitä pelottaa hirvittävä kohtalo ikuisesti olemattomuuden tilassa.
Vierailija kirjoitti:
Ateistit ei puhu kuolemasta koska heitä pelottaa hirvittävä kohtalo ikuisesti olemattomuuden tilassa.
Miksi siitä pitäisi puhua?
Oli sekin kyllä rasittavaa, kun äiti alkoi heti 60 v täytettyään jatkuvasti puhua kuolemasta. Kuoli sitten 30 v myöhemmin.
Setämieskin nuortuu parikymppiseksi heti kun astuu taksista ulos pattayalla.
Mitä siitä pitäisi puhua, puhutko itse? Jokaisella se on hetki hetkeltä lähempänä ja jokainen meistä vanhenee koko ajan.