Huolestuttavaa miten moni ehdottaa valmisruokia, pizzaa, ranskalaisia ym masentuneelle ihmiselle tuolla yhdessä aloituksessa

Vierailija kirjoitti:

No esim. munakkaan tekee parissa minuutissa. Samaten tekee mozzarella-salaatin (mozzarellahelmiä, kirsikkatomaatteja, basilikanlehtiä ja päälle tilkka balsamicoa.) Ja joo kyllä se pizzakin joskus toki on ok, mutta jos joka päivä syö niin on vaan entistä väsyneempi olo kun kroppa ei saa tarpeeksi ravintoaineita.

Niin ja silti se munakaskin pitää tehdä. Lisäksi pitäisi löytyä puhtia käydä kaupassa ja kiinnostua ostamaan noinkin erilaisia tuotteita...

Turha se on yrittää terveelle kertoa mitä masennus on, kunhan vaan toivoa, ettet koskaan sairastu.

En usko että suomalaisen tapauksessa on mitään eroa. Kuitenkin niin ylipainoon taipuvaisia että turha taistella tuollaista asiaa vastan joka on kuitenkin vääjäämättä edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Kovin masentuneena ei oikein kiinnosta oma terveys. Päinvastoin. Sama kun kuolis pois.

Näinpä. Mulla on tässä jotain itsetuhoisuuttakin, toivon, että kuolisin pois... Haluan olla paha itseäni kohtaan.

Anna itsellesi joku määräaika, tai tehtävä, joiden molempien tarkoitus on pakottaa itsesi olemaan ajattelematta itsetuhoa, vähintään puolitoista - kaksi vuotta.

Päätin katsoa Buffy the Vampire Slayer sarjan alusta loppuun, ja kaveriksi tuli sitten Angelin kaikki kaudet. Täällä vielä. Onnellinen, etten myöhäissyksyisenä viikonloppuyönä matkalla baarista kotiin pudottautunut sillalta paikalliseen järveen.

Vierailija kirjoitti:

No esim. munakkaan tekee parissa minuutissa. Samaten tekee mozzarella-salaatin (mozzarellahelmiä, kirsikkatomaatteja, basilikanlehtiä ja päälle tilkka balsamicoa.) Ja joo kyllä se pizzakin joskus toki on ok, mutta jos joka päivä syö niin on vaan entistä väsyneempi olo kun kroppa ei saa tarpeeksi ravintoaineita.

Kokemuksesta voin sanoa että liian työlästä, ja sen jälkeen pitää vielä yrittää jaksaa tiskata. 

Terv: Mulla oli aikoinaan vaikea masennus ja lähinnä makasin sängynpohjalla ja söin leipää sellaisenaan koska en vaan saanut aikaiseksi kokata yhtään mitään.

Masentunut ei pääse edes kauppaan. Et tiedä mitään masentuneen elämästä. Jos kaapista tai pakkasesta löytyy jotain syötävää niin se on hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan masentunut tarvitsee kunnon ruokaa ja siihen päälle vielä vitamiineja ja mineraalilisäravinteita.

Paljon proteiinia, rasvaa ja hyviä hiilareita. Myös kunnon hikiliikuntaa, punttitreeniä ja juoksemista.

Viikon päästä tuntuu jo paremmalta. Parin kuukauden päästä voisit olla terve.

Sun valinta..

Sepä se. Masentuneella ei ole tuommoisia valintoja.

Ota ap huomioon, että saamattomuuden ja masennuksen taustalla voi olla jokin fyysinen sairaus, esimerkiksi uniapnea. Suomessa on paljon "laiskoja" työttömiä (kyllä, vedin työttömät tähän mukaan) joilla oikeasti on jokin toimintakykyyn vaikuttava sairaus, mutta sairautta ei ole alettu hoitamaan tai sitä ei ole edes diagnosoitu. Heitä mieluummin pidetään työttöminä työnhakijoina, pompotellaan ja kiusataan. Sitten työelämän oravanpyörään lopen kyllästyneet tyÄmiehet ja -naiset huutavat alapää kivikovana / litimärkänä "MENKÄÄ TYÖTTÖMÄT TÖIHIN" vaikka todellisuudessa he haluaisivat itsekin vain "laiskotella".

Jos ihmisellä on riittävästi energiaa niin se jaksaa. Jos ei ole, niin ei jaksa. Niin yksinkertaista se on ja sen ymmärtäminen ei ole rakettitiedettä, mutta monelle siitä huolimatta liian haastavaa sisäistää.

Vierailija kirjoitti:

Kun minä olin masentunut nimenomaan en jaksanut kokata edes simppeleitä ruokia vaan todellakin tungin aina vaan ranskiksia uuniin.

Oliko se terveellistä? No ei todellakaan, mutta mihinkään muuhun en pystynyt.

Tee sentään makkaraperunat eli kun  pakasteranskalaiset valmistuvat noin 20 minuutissa uunissa, niin lisää joukkoon 10 minuutin paistoajan kohdalla pieniksi paloiteltulta makkaraa. Pakastepizzoja voi myös täydentää lisätäytteillä, juustolla ja mausteilla. Paksupohjaisemmat pannupizzat kannattaa paistaa voipaperin ja uuniritilän päällä. Valmis pizza kannattaa leikkata 8 yhtä suuren osaan, jolloin ei ole tarvetta ahtaa koko pizzaa kerralla vaan voi helposti säästää vaikkapa 4/8 pizzasta myöhemmäksi omasta ruokahalusta riippuen. Pizzaa voi paistamisen jälkeen syödä myös kylmämpänä kuten voileipää pakattuna tiiviiseen muovirasiaan.

Olemme yksilöitä eli kenellä ruoka auttaa ja kenellä ei. Jokaisella masennukseenkin auttaa eri asiat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Kovin masentuneena ei oikein kiinnosta oma terveys. Päinvastoin. Sama kun kuolis pois.

Näinpä. Mulla on tässä jotain itsetuhoisuuttakin, toivon, että kuolisin pois... Haluan olla paha itseäni kohtaan.

Anna itsellesi joku määräaika, tai tehtävä, joiden molempien tarkoitus on pakottaa itsesi olemaan ajattelematta itsetuhoa, vähintään puolitoista - kaksi vuotta.

Päätin katsoa Buffy the Vampire Slayer sarjan alusta loppuun, ja kaveriksi tuli sitten Angelin kaikki kaudet. Täällä vielä. Onnellinen, etten myöhäissyksyisenä viikonloppuyönä matkalla baarista kotiin pudottautunut sillalta paikalliseen järveen.

Kiva jos sinä sait masentuneet ajatukset pois tuijottamalla sarjaa kaksi vuotta (tosin teit varmasti paljon muutakin kun kahteen sarjaan sait noin kauan kulumaan). Itselleni tulee entistä hirveämpi olo jos makaan tuntikausia katsomassa jotain sarjaa väkisin kun muutakaan tekemistä ei ole. Aika matelee, laskee koko ajan uudestaan kuinka monta jaksoa vielä että voi mennä nukkumaan. Toisaalta mitään sen raskaampaa ei jaksa eikä kiinnosta tehdä.

Kun tiskit on olleet yli vuoden tiskipöydällä tiskaamatta ja lakanat vuoden vaihtamatta ja itse aina muutaman kuukauden kerrallaan peseytymättä niin eipä siinä terveellistä syömistäkään mieti, ihme jos ylipäänsä syö mitään. No, useimpina päivinä ei juuri syökään, kunhan näykkii jotain ja yrittää keksiä syyn, miksi ylipäätään pitäisi yrittää pitää itsensä hengissä. Sellaista laiskottelua on masennus.

Vierailija kirjoitti:

Ota ap huomioon, että saamattomuuden ja masennuksen taustalla voi olla jokin fyysinen sairaus, esimerkiksi uniapnea. Suomessa on paljon "laiskoja" työttömiä (kyllä, vedin työttömät tähän mukaan) joilla oikeasti on jokin toimintakykyyn vaikuttava sairaus, mutta sairautta ei ole alettu hoitamaan tai sitä ei ole edes diagnosoitu. Heitä mieluummin pidetään työttöminä työnhakijoina, pompotellaan ja kiusataan. Sitten työelämän oravanpyörään lopen kyllästyneet tyÄmiehet ja -naiset huutavat alapää kivikovana / litimärkänä "MENKÄÄ TYÖTTÖMÄT TÖIHIN" vaikka todellisuudessa he haluaisivat itsekin vain "laiskotella".

Jos ihmisellä on riittävästi energiaa niin se jaksaa. Jos ei ole, niin ei jaksa. Niin yksinkertaista se on ja sen ymmärtäminen ei ole rakettitiedettä, mutta monelle siitä huolimatta liian haastavaa sisäistää.

Tuo muuten on paikkansa pitävä juttu, että ne jotka itsekin haluaisivat vaan olla, ovat niitä äänekkäimpiä haukkujia.

Itsellähän käly on ottanut tehtäväkseen haukkua meitä, joilla on mahdollisuus jäädä lapsen kanssa kotiin pidemmäksi aikaa. Oli se mä tai siskoni, hänen oma siskonsa, kaveri, tai veljen vaimo. Mun broidi sano suoraan, että vaimo on kotona sitten sen äityysloman ja lähtee töihin. Hänen lompakko ei kestä, jos jää vuosiksi kotiin. (meidän muiden talous, kun kesti)

Käly kulta on vieraannuttanut kaikki nyt heistä, kun on haukkunut kaikki perheet peräjälkeen. Muijat vaan makaa kotona ja sylkee kattoon, levittää persettään. Systeri jäi työttömäksi, ettei ollut duuni johon palata, niin sitä kurmuutti oikein kunnolla. eipä olla enää tekemisissä niin kateellisen ihmisen kanssa. Aiheessa nippanappa pysyen, niin systeri myös sairastui masennukseen ja hän tarvitsi kaiken avun, jota vaan pystyttiin antamaan.

ohis

Onko sitten parempi että ahmii karkkia kun ei jaksa ruokaa lämmittää? Kokemusta on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna itsellesi joku määräaika, tai tehtävä, joiden molempien tarkoitus on pakottaa itsesi olemaan ajattelematta itsetuhoa, vähintään puolitoista - kaksi vuotta.

Päätin katsoa Buffy the Vampire Slayer sarjan alusta loppuun, ja kaveriksi tuli sitten Angelin kaikki kaudet. Täällä vielä. Onnellinen, etten myöhäissyksyisenä viikonloppuyönä matkalla baarista kotiin pudottautunut sillalta paikalliseen järveen.

Kiva jos sinä sait masentuneet ajatukset pois tuijottamalla sarjaa kaksi vuotta (tosin teit varmasti paljon muutakin kun kahteen sarjaan sait noin kauan kulumaan). Itselleni tulee entistä hirveämpi olo jos makaan tuntikausia katsomassa jotain sarjaa väkisin kun muutakaan tekemistä ei ole. Aika matelee, laskee koko ajan uudestaan kuinka monta jaksoa vielä että voi mennä nukkumaan. Toisaalta mitään sen raskaampaa ei jaksa eikä kiinnosta tehdä.

Kävin töissä ja yritin elää arkea, vitutti, mietin miksi. Olin parhaassa iässä, eikä mikään elämässäni ollut onnistunut toivomallani tavalla. Koin olevani ihmishirviö, jota kukaan ei halua, josta ei kukaan välitä, ja joka ei edes työssään pysty tuottamaan mitään järkevää.

Löysin yhden pienen ilon aiheen, ja päätin takertua siihen. Siihen ja alkoholiin. Jälkimmäinen olisi kannattanut jättää ensimmäisenä.

Kaksitoista vuotta myöhemmin kohtasin ihmisen, jonka ansiosta, koin taas saavani ihmisarvoni takaisin. Helvetillinen matka. En toivo kenenkään kokevan samaa.

Nyt yritän vakuuttaa sinut, että matka kannattaa tehdä. En usko, että kykenen siihen, mutta silti, pyydän yritä. Jokainen ihminen on sen arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Onko sitten parempi että ahmii karkkia kun ei jaksa ruokaa lämmittää? Kokemusta on

Kai sitä masentuneellakin on oikeus hakea mielihyvää karkista, jos haluaa? Syökää itse terveysruokanne, älkääkä tulko saarnaamaan ihmiselle, joka ei aina jaksa olla ideaalipotilas. Ei tässä pussikaupalla jaksa makeisiakaan "ahmia".