Haittaisiko jos lapsestasi ei tulisi akateemista?
Vai olisiko ihan sama minkä koulutuksen lapsi hankkii? Olkaa rehellisiä.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ollut ihan tyhmää mennä amikseen kun pääsi ensiksi Ressun lukioon ja sitten Hgin yliopistoon.
kannattaisi siihen joku ammatti opiskella vielä samoilla lämmöillä, niin ei mene loppuelämä kortistossa.
LL ja erikoistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä nuoresta, joka kirjoitti E:n paperit, mutta ei halua yliopistoon vaan sanoo hakevansa tänne oman pikkupaikkakunnan ammattikorkeaan?
Olen sitä mieltä, että nuoren pitää saada itse päättää tulevaisuudestaan. On myös oikeus tehdä omia virheitä , joista ei ole haittaa muille eikä pitkäaikaisesti itsellekään.
Uudelleen opiskelu on koko ajan poliittisten päätösten takia vaikeampaa ja vaikeampaa. Erilaisia aikuisten opiskeluväyliä tukitaan. Eli virheitä ei ehkä voi enää tehdä siten kuin me aiemmat sukupolvet. Lisäksi kun tuki on lainapainotteisempaa niin siinäkin riskit kasvaa.
Tottahan tuo on, että poliittinen kanta on nyt se, että ole mieluummin työtön, kuin uudelleen kouluttautuneena työssä käyvä veronmaksaja. Mutta ei se vanhempien valitsema koulutus automaattisesti ole nuorelle ainakaan sopivampi kuin itse valittu. Itse en edes päässyt siihen koulutukseen, jonka äitini minulle olisi halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti sanoen olen iloinen siitä, että ammattikoulun käyneillä lapsillani on vakituinen työpaikka ja omistusasunto alle kolmekymppisinä, vaikka asunosta onkin velkaa.
Mitä ihmeen merkitystä on omistusasunnolla?
Se liittyy myös noihin tuppukylien uskomuksiin, että sillä tavalla vaurastuu. Ja on vaurastunutkin, mutta nykyään se on kyllä hyvin epävarmaa, kun väki pakkautuu muutamaan asutuskeskukseen ja muu Suomi tyhjenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Sen sijaan haittaisi jos heistä tulisi hukkamaistereita, eli eivät pysty tutkinnollaan työllistymään.
Tuo on typerää, koska tulevaisuudessa yhä useammat tulevat jäämään ilman työtä. Monen ihan tavallisen fiksun ihmisen täytyy keksiä elämäänsä muuta sisältöä kuin työ.
Ainakin tällä hetkellä tilanne on se, että jos työttömänä keksii jotain sisältöä elämäänsä, sen pitää olla sellaista, jolla ansaitsee elantonsa. Mikä tahansa elämänsisältö voidaan tulkita täysipäiväiseksi yrittäjyydeksi, mikäli se tulee TE-viranomaisen tietoon. Ja silloin menettää kaiken yhteiskunnan tarjoaman rahallisen tuen.
Vierailija kirjoitti:
Vastauksista päätellen palstalla arvostetaan enemmän työllistymistä kuin sivistymistä. Tyypillistä.
Ei työllistyminen ole este sivistymiselle. Yleensä työ takaa paremman toimeentulon ja elintason kuin pelkkä sivistys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ollut ihan tyhmää mennä amikseen kun pääsi ensiksi Ressun lukioon ja sitten Hgin yliopistoon.
kannattaisi siihen joku ammatti opiskella vielä samoilla lämmöillä, niin ei mene loppuelämä kortistossa.
LL ja erikoistuu.
Ihan kiva joo, mutta itse vanhempana vaikutat sellaiselta, joka haluaa tulla hieromaan ureaa huono-osaisempien naamoille.
Vierailija kirjoitti:
Ei olisi minun lapsi sen jälkeen, jos ei tulisi.
Olet siis kelvoton vanhemmaksi. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti sanoen olen iloinen siitä, että ammattikoulun käyneillä lapsillani on vakituinen työpaikka ja omistusasunto alle kolmekymppisinä, vaikka asunosta onkin velkaa.
Mitä ihmeen merkitystä on omistusasunnolla?
Sellainen merkitys, että saa valita täsmälleen mieleisensä laatat kylppärin seinään, omien tarpeitten mukaiset keittiökalusteet ym. sisustuksen ja kartuttaa omaa omaisuuttaan eikä vuokranantajan. Näiden syiden vuoksi lapseni ovat ostaneet itselleen asunnot.
Mitä merkitystä on akateemisella tutkinnolla, jos sitä ei voi hyödyntää mitenkään taloudellisesti? Sivistystä voi hankkia mainiosti muutenkin. Olen itse suorittanut yliopistotutkinnon ja vähän sen päälle muita akateemisia opintoja, mutta en ole saanut siitä mitään niin erinomaista kokemusta, että edellyttäisin sitä lapsiltani. Oli kieltämättä pikkuisen vaikea vakuuttaa jälkikasvulle yliopisto-opintojen hyötyä, kun jäin kotiin työttömänä maisterina kotiin ja pihasta lähti 5 amista töihin. Heistä 2 valmistunutta, 2 opiskelijaa ja yksi täysiä palvelulisiä saava varttuneempi työntekijä.
Tiesin, mutta empiirisen kokemukseni mukaan jos ei muuta edes opiskelemaan muualle, niin ei muuta sitten myöhemminkään. Sitten sitä on niin kiinni siinä tutussa ympäristössä ja ehkä suvussa.